Kulkuri ja Kaunotar

Polku johdattaa halki saniaisviidakon
se vie sinut rannalle hopeisen lammikon
on ympärilläsi syvä hiljaisuus
vain ylhäällä kotka taustanaan avaruus

Hän ojensi kätensä ja veti toisen lähellensä. Pienin liikkein hän ohjasi toista haluamaansa suuntaan kunnes toinen osasi kulkea minne pitikin. Ensimmäinen tähti alkoi heikosti tuikkia taivaalla ja hän osoitti sitä sanomatta sanaakaan. Toinen ymmärtäisi kyllä.

He kulkivat toistensa olkaan nojaten
oli muovikassissa viini ja savukkeet
oman polun he löysivät läpi viidakon
näin syntyi salainen paikka rannalle lammikon

He istuivat suojaisaan paikkaan ja sytyttivät savukkeet. Molemmat katselivat hiljaa ulapalle. Vesi väreili vielä, mutta tyyntyminen yöksi oli jo alkanut. Muutama lokki lenteli vielä ja laskeutui veteen. Muita ihmisiä ei näkynyt missään. Kumpikin oli siitä onnellinen. Hetken istuttuaan he kuulivat kaukaa kuuluvan musiikin. Jossain tanssittiin loppukesän viimeisiä tansseja. He avasivat viinipullon toisilleen hymyillen joivat siitä vuorotellen keskittyen kuuntelemaan vaimeaa musiikkia ajatustensa taustalla.

HYPPÄÄ SOPIVAAN KOHTAAN

Hän työnsi toisen selälleen ja valutti loput viinipullosta tämän iholle. Naurua silmissään ryhtyi sitten nuolemaan makeaa juomaa pois. Kieli seikkaili ihon poimuissa ja löysi tiensä pienimpiinkin soppiin. Kuin kiusaten kieli kiersi nännejä ja häpykarvoituksen aluetta kunnes kaikki muu oli nuoltu puhtaaksi. Kieli tuntui viilenevässä illassa ihan lämpimältä. Vartalo yritti tarjota nuoltavaksi makeimpia paikkojaan ja ohjata kieltä oikeisiin kohtiin, mutta kiusallaankaan nuolija ei suostunut koskettamaan niitä.

Nuolija aikoi saada rakastettunsa lähelle sekoamispistettä ennen kuin armahtaisi tätä orgasmilla. Vartalo hänen allaan vääntelehti, se oli jo himosta herkkä, pienikin kosketus aiheutti värähdyksen ja pienen voihkaisun. Nuolija katsoi toista silmiin hymyillen ja suuteli tätä. Hän painoi hellästi alas kumppaninsa joka pyrki nousemaan istumaan ja asettui parempaan asentoon tämän jalkojen väliin. Hän nuolaisi toista pakaroiden välistä ja hymyili nautinnon voihkaisulle jonka kuuli. Hän liikutti kieltään reisien sisäpinnoilla ja välilihalla ennen kuin siirtyi hyväilemään hieman ylempää.

Lähetyessään huippua ei maassa makaava huomannut mitään muuta, ei illan viileyttä, allaan olevia kiviä tai kuun nousemista. Tuntiessaan lämpimien aaltojen kulkevan ylitseen ei hän voinut olla huutamatta nautinnosta. Kuullessaan tuon palkitsevan äänen hymyili kumppani tyytyväisenä ja kääntyi. Nyt olisi hänen vuoronsa...

Tähän pienen lammikon rantaan polkusi vie
oli heillä kahdella sinne salainen tie
he täällä tanssivat ja toisistaan humaltuivat
täällä kulkuri ja kaunotar rakastuivat

Nyt vesi oli jo tyyni. Kuu valaisi heikosti sillä se oli vielä puoliksi vastarannan puiden takana. Ne näkyivät silhuetteina vasten kuun punertavaa pintaa. Kuun takana oli avararuus täynnä tähtiä. Tunnelma oli jollakin lailla juhlallinen kun hän katseli suurta avaruutta ympärillään. Hän ihmetteli omaa pienuuttaan tämän kaiken keskellä. Kuinka näin pieneen ihmiseen voi mahtua niin paljon tunteita. Sydän oli pakahtua rakkaudesta vieressä olevaa kohtaa. Toisaalta sydämen täytti myös viha ja suuttumus muita ihmisiä kohtaan. Tyhmiä, välinpitämättömiä ja suvaitsemattomia ihmisiä, jotka luulivat aina olevansa oikeassa ja oikeutettuja tuomitsemaan tietämättä kaikkia asianlaitoja.

Väsymyksen varjo silmissään hän painoi päänsä toisen syliin. Hellästi silitellen rakkaansa kasvoja toinen sanoi

Sä luulit ei tällaista paikkaa olekaan
missä päänsä voi toisen syliin upottaa
on ylhäällä kotka vain taustanaan avaruus
kuin holvikirkko se lammen katoksi kaareutuu

Laulun sanat: Pertti "Neumann" Nieminen