Tyytyväisyys vanhemmuuteen ja vauvanhoitovalmiudet lapsivuodeaikana: internet-pohjaisen intervention arviointi

Parenting satisfaction and parenting self-efficacy during the postpartum period: evaluation of an internet-based intervention (Tyytyväisyys vanhemmuuteen ja vauvanhoitovalmiudet lapsivuodeaikana: internet-pohjaisen intervention arviointi)


Vastaväittäjänä on dosentti Tarja Pölkki (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Päivi Åstedt-Kurki.

                                                ***

Anne Salonen on suorittanut terveystieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän on toiminut vuodesta 2007 lähtien Hoitotieteen valtakunnallisen tutkijakoulun päätoimisena tutkijaopiskelijana ja syyskuusta 2010 alkaen erikoistutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Salosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1547, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8202-1, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 993, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8203-8, ISSN 1456-954X.

http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Anne Salonen, puh. 020 610 7681, anne.salonen (at) thl.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimuksessa arvioitiin vauvaperheiden äitien ja isien tyytyväisyyttä vanhemmuuteen ja vauvanhoitovalmiuksia sekä niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin vanhempien tyytyväisyydessä ja vauvanhoitovalmiuksissa tapahtuvaa muutosta 6-8 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Tutkimukseen kahteen vaiheeseen osallistui yhteensä 1633 äitiä ja 961 isää vuosina 2006-2008 kahdessa eteläsuomalaisessa synnytyssairaalassa. Tutkimus oli osa laajempaa Urbaani vanhemmuus -hanketta, jossa kehitettiin vauvaperheiden vanhemmille tarkoitettu verkkopalvelu (www.vauvankaa.fi). Verkkopalvelun osa-toiminnot olivat tiedonhakupalvelu, vertaiskeskustelu ja mahdollisuus kysyä asiantuntijalta sähköpostitse. Tässä tutkimuksessa arvioitiin myös kehitettyä verkkopalvelua vauvaperheiden äitien ja isien näkökulmasta. Vertailut tehtiin koe- ja kontrollisairaaloissa äideille ja isille erikseen.

Äidit olivat isiä tyytyväisempiä vanhemmuuteen ja vauvanhoitovalmiuksiinsa. Vanhemmat arvioivat vauvanhoitoon liittyvät emotionaaliset valmiudet heikommiksi kuin tiedolliset ja käyttäytymiseen liittyvät valmiudet. Minäkuva, masennusoireet, kotiutusmieliala ja vanhemman näkemys vauvasta olivat yhteydessä vanhempien tyytyväisyyteen. Se kuinka keskeinen sija vauvalla oli vanhempien ajatuksissa, oli yhteydessä vanhempien tyytyväisyyteen. Suhtautuminen tulevaan vanhemmuuteen odotusaikana oli yhteydessä äitien tyytyväisyyteen lapsen syntymän jälkeen. Lasten määrä oli yhteydessä vauvanhoitovalmiuksiin ja äitien tyytyväisyyteen, mutta sillä ei ollut vaikutusta isien tyytyväisyyteen. Perheen toimivuus, perheen terveys ja synnytysvuodeosaston hoitajien ohjeet olivat yhteydessä sekä vanhempien tyytyväisyyteen että vauvanhoitovalmiuksiin. Sekä äitien että isien tyytyväisyys vanhemmuuteen ja vauvanhoitovalmiudet paranivat lapsivuodeaikana. Emotionaaliset valmiudet paranivat eniten verrattuna tiedollisiin ja käyttäytymiseen liittyviin valmiuksiin. Muutos oli samanlainen kohdesairaaloissa.

Vanhemmat, erityisesti isät, saattavat hyötyä aikaisempaa perhekeskeisemmästä hoidosta ja hoitajien vankemmista ohjeista. Vauvan käyttäytymiseen ja uneen keskittyvät interventiot ovat kannatettavia vanhemmuuden tukemiseksi. Lisäksi imetysongelmista kärsiville äideille tulisi tarjota tehostettua tukea. Tunnistamalla odotusaikana vanhemmuuteen pelokkaasti, huolestuneesti tai epävarmana suhtautuvat vanhemmat, voidaan heille tarjota tehokkaampaa tukea jo ennen lapsen syntymää. Tutkimuksen mukaan äitien ja isien vanhemmuuden kokemukset kehittyvät 6-8 viikkoa lapsen syntymän jälkeen samantyyppisesti, mutta eri tahtiin. Vauvanhoitoon liittyvässä pystyvyyden tunteessa tapahtunut myönteinen muutos oli suurempi kuin muutos tyytyväisyydessä vanhemmuuteen.

Tämän tutkimuksen perusteella kehitetyllä verkkopalvelulla ei ollut vaikutusta vanhemmuuden kokemuksiin 6-8 viikkoa lapsen syntymän jälkeen. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat että verkkopalvelun välityksellä tavoitettiin hyvin monentyyppisiä vanhempia, erityisesti äitejä. Tämä luo hyvän lähtökohdan terveydenhuollon verkkopohjaisten palvelujen kehittämiselle tulevaisuudessa. Jatkossa tulisi kuitenkin kiinnittää aikaisempaa enemmän huomioita isille suunnattujen palvelujen kehittämiseen.