Kansalaiskasvatus ja valtio. Venäjän ja Suomen vertailu

Citizenship education policies and the state. Russia and Finland in a comparative perspective (Kansalaiskasvatus ja valtio. Venäjän ja Suomen vertailu)

Vastaväittäjänä on professori Robert Cowen (Lontoon yliopisto, U.K). Kustoksena toimii professori Tuomas Takala.

                                                ***

Nelli Piattoeva on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Oulun yliopistossa. Hän on toiminut elokuusta 2003 alkaen assistenttina kasvatustieteiden laitoksella.

Piattoevan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1561, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8258-8, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1010, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8259-5, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Nelli Piattoeva, puh. 040 190 1471, nelli.piattoeva@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Tämän väitöskirjatutkimuksen keskiössä on valtion ja valtiollisen koulutusjärjestelmän puitteissa harjoitetun kansalaiskasvatuksen keskinäinen suhde murroskautena 1980-2000. 1980-luvun puolivälistä alkaen sekä Venäjällä että Suomessa on koettu merkittäviä valtioon ja kansakuntaan vaikuttaneita yhteiskunnallisia mullistuksia. Neuvostoliiton romahdettua Venäjä on pyrkinyt löytämään uusia tapoja kansallisen yhtenäisyyden ylläpitämiseksi, valtiovallan uudelleen rakentamiseksi ja maan kansainvälisen aseman parantamiseksi. Suomessa puolestaan Euroopan yhdentyminen ja lisääntyvä maahanmuutto ovat asettaneet muutospaineita kansalaisuudelle ja kansalliselle identiteetille. Tästä kontekstista käsin väitöskirjassa kysytään miten peruskoulussa harjoitetun kansalaiskasvatuksen tavoitteet ja sisällöt ovat muuttuneet vastaamaan 1990- ja 2000-lukujen sisä- ja ulkopoliittisia muutoksia. Tutkimuksen tutkimusaineiston muodostavat venäläiset ja suomalaiset koulutuspoliittiset asiakirjat sekä kahden kansainvälisen järjestön - Euroopan Neuvoston ja YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) - viralliset dokumentit.

Historiallisista ja yhteiskuntapoliittisista eroistaan huolimatta sekä Suomi että Venäjä antavat edelleen suuren arvon kansalaisuudelle ja kansalliselle identiteetille. Venäjä on 1990-luvun lopulta lähtien lujittanut kansalaisuuden ja kansallisuuden suhdetta. Valtiovalta korostaa kansalaisten uskollisuutta Venäjän valtiota kohtaan ja alleviivaa tätä kautta keskeistä asemaansa kansalaiskasvatuksen koulutuspolitiikan määrittämisessä. Isänmaallisuuskasvatuksen ohjelmat ovat 2000-luvun alusta lähtien korostaneet alistumista aktiivisen osallistumisen sekä konsensusta mielipiteiden monimuotoisuuden sijaan. Yksilöllisen identiteetin asemasta etusija annetaan kollektiiviselle identiteetille.

Suomi on sen sijaan alkanut purkaa valtion ja kansakunnan vahvaa historiallista sidettä ja painottaa yhä selkeämmin kansallisen identiteetin kulttuurista ulottuvuutta. Tämä kulttuurinen käännös on tullut väistämättömäksi Suomen pyrkiessä säilyttämään kansallisen identiteettinsä ja legitimiteettinsä globalisoituvassa maailmassa. Kansalaisuuden ja kansallisuuden vahvan yhteyden purkaminen avaa mahdollisuuden yhdistää uudella tavalla käsitykset kansalaisuudesta ja kansallisesta identiteetistä. Toisaalta tässäkin mallissa kansallinen taso nähdään ytimenä ja muiden tasojen lähtökohtana.