Sosiokulttuurinen innostaminen yhteisösosiaalityönä katulasten parissa Maputossa, Mosambikissa

Addressing Socio-Cultural Animation as Community Based Social Work with Street Children in Maputo, Mozambique (Sosiokulttuurinen innostaminen yhteisösosiaalityönä katulasten parissa Maputossa, Mosambikissa)

Vastaväittäjänä on professori emerita Rauni Räsänen (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Tarja Pösö.

                                                ***

Miguel Marrengula on syntynyt Inhambanessa Mosambikissä ja hän on suorittanut M.Soc.Sc. -tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Marrengulan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1566, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8268-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1015, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8269-4, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Miguel Marrengula, puh. +358 44 2004863, miguel.marrengula@uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Tutkimuksen “Sosiokulttuurinen innostaminen yhteisösosiaalityönä katulasten parissa Maputossa, Mosambikissa” keskiöissä on katulasten aktiivisen osallisuuden vahvistaminen ja sosiaalisen muutoksen aikaansaaminen emansipatorisilla tietoisuutta ja itsetuntemusta lisäävillä käytännöillä, ja lasten oikeuksien edistäminen katulasten ryhmissä ja yhteisöissä.

Tutkimusaineisto on koottu Maputon kaupungissa, Mosambikin pääkaupungissa kuuden kuukauden aikana kesäkuusta joulukuuhun 2009, ja siihen osallistui 12 katulasta, yksi psykologi, yksi sairaanhoitaja, yksi katutyöntekijä ja yksi sosiaalityöntekijä (tämän tutkimuksen tekijä). Tutkimuksessa käytettiin laadullisia menetelmiä. Katulapsia motivoitiin osallistumaan aktiivisesti ongelmiensa identifiointiin sekä ongelmien ratkaisujen priorisointiin ja vaihtoehtoisten ratkaisumallien pohdintaan tutkimukseen osallistuneiden neljän ammattilaisen ohjauksella.

Hermeneuttis-humanistiseen näkökulmaan perustuva menetelmä tarkoittaa tässä tutkimuksessa sosiokulttuurisen innostamisen prakseologiaa, jossa tutkija havainnoi ja on dialogisessa vuorovaikutuksessa katulasten kanssa päätavoitteena teorian ja käytännön yhdistäminen pikemminkin työskentelemällä katulasten kanssa kuin heidän puolestaan. Tämä lähestymistapa haastaa sosiaalityön käsittelemään sosiaalisia ongelmia, ei ylhäältä alaspäin tai alhaalta ylöspäin, vaan horisontaalisella tavalla, jossa sosiaalityöntekijät tai muut ammattilaiset työskentelevät yhdessä yhteisöjen tai ihmisten kanssa tasavertaisessa suhteessa yhteisesti jaettuine vastuineen.

Tutkimuksen keskeinen argumentti on, että sosiokulttuurisen innostaminen filosofisine ja eettisine painotuksineen mahdollistaa demokraattisen osallistumisen, jossa katulasten tietoisuus omasta sosiaalisesta asemasta kehittyy, lasten kompetenssit tulevat näkyviin ja joka edistää lasten aktiivista osallistumistaan sosiaalista muutosta tuottavaan päätöksentekoon muiden tiimin jäsenten kanssa.

Tällaisen emansipatorisen näkökulman sovelluksen tuloksena kuusi katulasta integroitui uudelleen omaan perheyhteyteensä, kaduille luotiin viisi jalkapallojoukkuetta, teatteriryhmä aloitti omat esityksensä ja monia muita aktiviteetteja syntyi katulasten, psykologin, sosiaalityöntekijän ja katutyöntekijän henkilökohtaisen omistautumisen ansiosta.

Tutkimus lisää ymmärrystä mahdollisuudesta soveltaa sosiokulttuurista innostamista osallistuvan toimintatutkimuksen lähestymistapana, jossa tutkimus ja käytäntö yhdistyvät refleksiivisesti. Katulasten aktiivisen osallistumisen kautta tutkimus edistää emansipaatiota, itseluottamusta, itsetuntemusta ja paljastaa katulasten kyvyn tehdä harkittuja päätöksiä, jotka saavat aikaan muutoksia heidän elämässään ja vaikuttavat heidän yhteisönsä sosiaaliseen muutokseen.