Arkistoitu ilmoitus
LA 15.1.2011 12.00
Opiskelemassa tavallaan. Vanhat naiset ikäihmisten yliopistossa
KM Hanna Ojalan aikuiskasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Linnan Väinö Linna -salissa, Kalevantie 5.
Opiskelemassa tavallaan. Vanhat naiset ikäihmisten yliopistossa (Studying in more ways than one. Aged women at the University of the Third Age in Finland)
Vastaväittäjänä on professori Jyrki Jyrkämä (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori emeritus Jukka Tuomisto.
***
Hanna Ojala on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa.
Ojalan väitöskirja ilmestyy Tampere University Pressin kustantamana, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8279-3. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1025, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8298-4, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.
Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.
Lisätietoja: Hanna Ojala, puh. 03 3551 8980, Hanna.L.Ojala@uta.fi
LEHDISTÖTIEDOTE
2000-luvun Suomessa käydään intensiivistä julkista keskustelua ikääntymisestä. Keskustelussa on ollut tavanomaista pohtia yhtäältä ikääntyneen väestön määrän kasvun asettamia kansantaloudellisia haasteita ja siten käsitellä ikääntyneitä yhteiskunnallisia ongelmia tuottavana ryhmänä. Toisaalta ikääntyvää yhteiskuntaa koskevissa keskusteluissa elää aktiivista, elinvoimaista ja yksilöllistä vanhuutta korostavia puhetapoja. Eräs tällainen puhetapa liittyy elinikäiseen oppimiseen ja opiskeluun yhtenä onnistuneen vanhenemisen toteuttamisen tapana.
Väitöstutkimuksen aiheena on opiskelu ikäihmisten yliopistossa. Ikäihmisten yliopistossa opiskelevien naisten haastatteluihin, ikäihmisten yliopistoa käsittelevään dokumenttiaineistoon ja tutkijan omakohtaisiin ikäihmisten yliopistoa koskeviin havainnointeihin perustuen tutkimuksessa nostetaan esiin kaksi yhteiskunnallisen keskustelun kannalta merkittävää huomiota. Tutkimus osoittaa, että elinikäisen oppimisen liturgian alla tapahtuu ikään perustuvaa syrjintää. Myös ikääntyvän yhteiskunnan näkökulmasta “oikealla tavalla” vanheneminen ei ole kaikille samalla tavalla mahdollista, vaikka ulkoiset seikat niin antaisivatkin olettaa.
Elinikäisestä oppimisesta puhuttaessa keskeistä on korostaa opiskelullisen aktiivisuuden kuulumista kaiken ikäisille. Tutkimukseen osallistuneiden eläkeikäisten naisten opiskelun arki ei kuitenkaan vastaa tätä rakennettua mielikuvaa. Naisilla ei ole iästään ja osin sukupuolestaan johtuen täysimääräistä pääsyä opiskelijaksi. Opiskelu vaatii ristiriitaisten tilanteiden sietämistä. Ristiriitoja tuottavat sekä käsitykset yliopistosta nuorten aikuisten koulutuspaikkana että mielikuvat vanhasta naisesta pääasiassa kodin piiriin kuuluvana toimijana. Opiskelu on elinikäisen oppimisen juhlapuheista huolimatta vanhoille epätyypillistä toimintaa, jota toteuttaessa joutuu käsittelemään ajatusta itsestä normien vastaisena toimijana sekä kohtaamaan eriasteista ihmettelyä, jopa avointa syrjintää.
Julkisessa keskustelussa laajalti viljelty ikääntymisen ongelmapuhe siirtää vastuuta ikääntyvän yhteiskunnan mm. taloudellisista ja terveydenhuollollisista haasteista ikäihmisille itselleen. Onnistunut yhteiskuntaa säästävä vanheneminen on nimenomaan aktiivista vanhenemista ja opiskelu on yksi aktiivisen vanhenemisen toteuttamisen tapa. Tutkimukseen osallistuneiden naisten opiskelun arki ei vastaa niitä oletuksia aktiivisista ikäihmisistä, joita onnistuneesta vanhenemisesta ja elinikäisestä oppimisesta käydyissä julkisissa keskusteluissa on rakennettu. Tutkimus osoittaa, että aktiivisen vanhenemisen nostaminen osaksi ikääntyvän yhteiskunnan kansantaloudellisia haasteita ja niistä selviytymistä on vaarassa tuottaa nykyistä vahvempaa polarisaatiota ikäihmisten välille. Tästä huolimatta ikääntyneenä opiskelijana toimiminen ei ole vain sietämisen ja huolen täyttämää, vaan siihen sisältyy myös iloa ja ylpeyttä omasta osaamisesta ja pystymisestä.
Vastaväittäjänä on professori Jyrki Jyrkämä (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori emeritus Jukka Tuomisto.
***
Hanna Ojala on suorittanut kasvatustieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa.
Ojalan väitöskirja ilmestyy Tampere University Pressin kustantamana, Tampere University Press, Tampere 2010. ISBN 978-951-44-8279-3. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1025, Tampereen yliopisto 2010. ISBN 978-951-44-8298-4, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.
Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.
Lisätietoja: Hanna Ojala, puh. 03 3551 8980, Hanna.L.Ojala@uta.fi
LEHDISTÖTIEDOTE
2000-luvun Suomessa käydään intensiivistä julkista keskustelua ikääntymisestä. Keskustelussa on ollut tavanomaista pohtia yhtäältä ikääntyneen väestön määrän kasvun asettamia kansantaloudellisia haasteita ja siten käsitellä ikääntyneitä yhteiskunnallisia ongelmia tuottavana ryhmänä. Toisaalta ikääntyvää yhteiskuntaa koskevissa keskusteluissa elää aktiivista, elinvoimaista ja yksilöllistä vanhuutta korostavia puhetapoja. Eräs tällainen puhetapa liittyy elinikäiseen oppimiseen ja opiskeluun yhtenä onnistuneen vanhenemisen toteuttamisen tapana.
Väitöstutkimuksen aiheena on opiskelu ikäihmisten yliopistossa. Ikäihmisten yliopistossa opiskelevien naisten haastatteluihin, ikäihmisten yliopistoa käsittelevään dokumenttiaineistoon ja tutkijan omakohtaisiin ikäihmisten yliopistoa koskeviin havainnointeihin perustuen tutkimuksessa nostetaan esiin kaksi yhteiskunnallisen keskustelun kannalta merkittävää huomiota. Tutkimus osoittaa, että elinikäisen oppimisen liturgian alla tapahtuu ikään perustuvaa syrjintää. Myös ikääntyvän yhteiskunnan näkökulmasta “oikealla tavalla” vanheneminen ei ole kaikille samalla tavalla mahdollista, vaikka ulkoiset seikat niin antaisivatkin olettaa.
Elinikäisestä oppimisesta puhuttaessa keskeistä on korostaa opiskelullisen aktiivisuuden kuulumista kaiken ikäisille. Tutkimukseen osallistuneiden eläkeikäisten naisten opiskelun arki ei kuitenkaan vastaa tätä rakennettua mielikuvaa. Naisilla ei ole iästään ja osin sukupuolestaan johtuen täysimääräistä pääsyä opiskelijaksi. Opiskelu vaatii ristiriitaisten tilanteiden sietämistä. Ristiriitoja tuottavat sekä käsitykset yliopistosta nuorten aikuisten koulutuspaikkana että mielikuvat vanhasta naisesta pääasiassa kodin piiriin kuuluvana toimijana. Opiskelu on elinikäisen oppimisen juhlapuheista huolimatta vanhoille epätyypillistä toimintaa, jota toteuttaessa joutuu käsittelemään ajatusta itsestä normien vastaisena toimijana sekä kohtaamaan eriasteista ihmettelyä, jopa avointa syrjintää.
Julkisessa keskustelussa laajalti viljelty ikääntymisen ongelmapuhe siirtää vastuuta ikääntyvän yhteiskunnan mm. taloudellisista ja terveydenhuollollisista haasteista ikäihmisille itselleen. Onnistunut yhteiskuntaa säästävä vanheneminen on nimenomaan aktiivista vanhenemista ja opiskelu on yksi aktiivisen vanhenemisen toteuttamisen tapa. Tutkimukseen osallistuneiden naisten opiskelun arki ei vastaa niitä oletuksia aktiivisista ikäihmisistä, joita onnistuneesta vanhenemisesta ja elinikäisestä oppimisesta käydyissä julkisissa keskusteluissa on rakennettu. Tutkimus osoittaa, että aktiivisen vanhenemisen nostaminen osaksi ikääntyvän yhteiskunnan kansantaloudellisia haasteita ja niistä selviytymistä on vaarassa tuottaa nykyistä vahvempaa polarisaatiota ikäihmisten välille. Tästä huolimatta ikääntyneenä opiskelijana toimiminen ei ole vain sietämisen ja huolen täyttämää, vaan siihen sisältyy myös iloa ja ylpeyttä omasta osaamisesta ja pystymisestä.
Kalevantie 4, 33014 Tampereen yliopisto, puh. (03) 355 111
