Nuoret työttömät ja taistelu toimijuudesta

Nuorisotyöttömyyttä yhteiskunnan näkökulmasta tarkasteltaessa keskeinen huoli on, passivoituvatko ja ”syrjäytyvätkö” nämä nuoret; menettävätkö he kykynsä toimia, ainakin yhteiskunnan toivomilla tavoilla. Nuorten, vasta työmarkkinoille pyrkimässä olevien työttömien tapauksessa kysymys toimintakyvyn säilyttämisestä on monimutkaisempi kuin työelämästä pois joutuneiden vanhempien ihmisten kohdalla. Nuoret kun eivät pääsääntöisesti ole ehtineet rakentaa identiteettiään ja elämänhallintaansa palkkatyön varaan.

Mutta mikä heidän toimijuuttaan joko tukee tai rapauttaa työttömyyden aikana? Yksi tällaista tarkastelua vaikeuttava seikka on, että nuorten työttömien joukossa on myös niitä, jotka eivät edes hirveästi halua vakituiseen palkkatyöhön. Korkean työttömyyden oloissa (kuten syksystä 2008 jatkuneessa taloustaantumassa) työtä haluamattomien ryhmä muodostaa kuitenkin vähemmistön kaikista alle 30-vuotiaista työttömistä. Lisäksi nuorisotyöttömien joukossa on entistä enemmän korkeasti koulutettuja nuoria, jotka ovat tehneet suuria investointeja tulevaa työuraansa silmällä pitäen. Oletettavasti myös ns. aktivoivien työvoimapoliittisten toimenpiteiden kokeminen on nuorten parissa on korkean nuorisotyöttömyyden oloissa erilaista kuin silloin kun työmarkkinat ”vetävät” kunnolla.

Mitä ”toimijuudella” sitten tarkoitan? Kun ihminen tekee jotain muutakin kuin vain sopeutuu olosuhteisiin, hän on toimija. Jopa silloin, kun hän ”vain” suunnittelee, aikoo tai haluaa aktiivisesti jotakin. Sosiologiassa on pitkä traditio toimijuuden (”agency”) jäsentämiseksi.  Nojan tähänkin keskusteluun, mutta esitelmässäni tarkastelen nuorten työttömien toimijuutta ja sitä rajoittavia tekijöitä ennen kaikkea empiirisen aineistoni kautta (440 avovastausta keväällä 2009 tekemäni nettikyselyn kysymykseen arjesta ja ajatuksista työttömänä, vastaajina 15–29-vuotiaita työttömiä ja/tai työttömyyttä kokeneita nuoria.)

Taistelu toimijuuden säilyttämiseksi tai luopuminen ja toimijuuden hiipuminen nousevat toistuvasti esiin aineistossani. On kuvauksia masennusta, apatiaa, passivoitumista ja toivon menettämistä vastan taistelemisesta – sisäisestä taistelusta toimijuuden säilyttämiseksi. Aineistossa on kuvauksia myös työvoimaviranomaisten kanssa asioinnista ja työmarkkinatoimenpiteissä olosta – niistä monet – joskaan eivät kaikki – ovat kielteisiä. Näissä toimenpiteissä nuorille tyrkytetään tietynlaista toimijuutta, sellaista joka sotii heidän omia intentioitaan vastaan. Tässäkin käydään taistelua toimijuudesta.

Sovellan analyysissani ns. Pariisin koulukunnan alun perin luomaa sosio-semioottista tulkintamallia. Pohdin esitelmässäni myös tämän tulkintametodin vahvuuksia ja toisaalta rajoituksia. Laajennan näkökulmaa lopuksi aktivoivan työvoimapolitiikan kriittiseen tarkasteluun. Teoreettisemmalla tasolla pohdin myös sosiologisen rakenne- toimija- näkökulman mielekkyyttä työttömien tilannetta tarkasteltaessa.

YTI-luennot 2010-2011, kevät

Ohjelma

Yhteiskuntatutkimuksen instituutin järjestämä yhteiskuntatutkimuksesta kiinnostuneelle yleisölle tarkoitettu virikeluentosarja, jolla keskustellaan ajankohtaisten kysymysten tutkimuksellisesta jäsentämisestä.

Lisätietoja
Marjukka Virkajärvi
marjukka.virkajarvi@uta.fi
03 3551 7137