Utilising the learning organization for management capacity building at Makerere University

Väitöskirjan otsikkona on Utilising the learning organization for management capacity building at Makerere University (Oppivan organisaation käsitteen hyödyntäminen johtamiskapasiteetin vahvistamisessa Makereren yliopistossa).

Vastaväittäjänä on professori Ari Salminen (Vaasan yliopisto). Kustoksena toimii professori Seppo Hölttä.

                                                ***

Ronald Bisaso on suorittanut Master of Science -tutkinnon Twenten yliopistossa Alankomaissa. Hän toimii nykyisin tutkijana sekä projektipäällikkönä  Johtamiskorkeakoulussa Higher Education Groupissa.

Bisason väitöskirja ilmestyy sarjassa Higher Education Finance and Management, Tamperen yliopisto, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8607-4. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1130, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8597-8, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Ronald Bisaso, puh. 046-847 7613, ronald.bisaso@uta.fi, http://www.uta.fi/jkk/heg/en/contact.html

LEHDISTÖTIEDOTE

Tämä tutkimus pyrkii tukemaan korkeakoulujohtoa korkeakoulun reagointikyvyn (responsiivisuuden) kehittämisessä hyödyntämällä oppivan organisaation käsitettä. Tutkimuksessa käytettiin sekä taannehtivaa että ajantasaista aineistoa, kuten dokumentteja arkistotietoja ja organisaatiotason avainhenkilöiden ja yksikkötason dekaanien puolistrukturoituja haastatteluita.  Kirjallinen ja haastatteluaineisto käsiteltiin konstruktiivista oppivan organisaation käsitettä ja teoriaohjautuvaa analyysiä hyödyntäen.

Tutkimustulokset osoittavat, että lainsäädännön muutokset, korkeakoulutuksen rahoituksen leikkaukset ja liberalisaatio olivat merkittäviä Ugandan korkeakouluympäristössä. Makereren yliopistolle mahdolliset strategiset valinnat viittaisivat siihen, että selviytyminen ja muutos olivat jatkuvia. Kuitenkin organisaation pirstaleisuuden takia yksiköiden reagointitavat olivat erilaisia ja niitä ohjailivat erilaisten sidosryhmien valta-asemat ja vaikutteet. Pehmeiden soveltavien tieteenalojen yksiköt keskittyivät varmistamaan akateemisia laatuvaatimuksia ja mukautumaan talouteen liittyviin rakenteellisiin rajoitteisiin. Kovien soveltavien alojen edustajat olivat erityisesti taipuvaisia osallistumaan kansalliseen kehitykseen. Institutionaalisen tutkimuksen alalla epätäydellinen informaatio oli tehokas hallinnan keino, vaikka institutionaalisten tutkijoiden tiedot ja taidot olivat organisaation älykkyyden alimmalla tasolla. Lisäksi akateemisten dekaanien tiedontarve liittyi enemmän hallintoon kuin strategiaan.
 
Oppivan organisaation käsite havainnollistaa nopeasti reagoivaa yliopistoa avoimena systeeminä ja kyberneettisenä organisaationa, joka määrittää sen mikä on elintärkeää sen olemassaololle ja jossa organisaation oppiminen on keskeistä. Tällaisessa organisaatiossa tietoa käytetään poikkeuksien havaitsemiseen ja niiden korjaamiseen. Tiedon luominen muuttaa mentaalisia malleja ja kaksikehäisen oppimisen kautta organisaatiota kehitetään asteittaisesti.   

Tutkimus suosittaa, että institutionaalisen ohjauksen reagointikykyä tulisi johdonmukaisesti kehittää ottamalla huomioon dynaamiset suhteet ulkoisen ympäristön, yksikkökohtaisten intressien ja koko organisaation laajuisten käytäntöjen välillä. Tämä tarkoittaa tulevien ja jo virassa olevien akateemisten johtajien kykyjen kehittämistä, institutionaalisen tutkimuksen vakiinnuttamista kaikilla organisaatiotasoilla ja instituutiotutkijoiden taitojen  kehittämistä.