Arkistoitu ilmoitus
PE 29.4.2011 12.00
Childhood absence epilepsy: an epidemiological, neuropsychological and molecular genetic study (Lapsuuden poissaolokohtausepilepsia: epidemiologinen, neuropsykologinen ja molekyyligeneettinen tutkimus)
LL Auli Sirénin lastenneurologian alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Finn-Medi 5:n auditoriossa, Biokatu 12.
Väitöskirjan otsikkona on Childhood absence epilepsy: an epidemiological, neuropsychological and molecular genetic study (Lapsuuden poissaolokohtausepilepsia: epidemiologinen, neuropsykologinen ja molekyyligeneettinen tutkimus).
Vastaväittäjänä on professori Leena Haataja (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku Mäki.
***
Auli Sirén on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin sekä lastenneurologian erikoislääkärin tutkinnot Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii Kehitysvammapoliklinikan erikoislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Sirénin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1597, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8384-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1055, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8385-1, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.
Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.
Lisätietoja: Auli Sirén, puh. 044 287 7057, auli.siren@uta.fi
LEHDISTÖTIEDOTE
Lapsuuden poissolokohtausepilepsia kuuluu yleistyviin epilepsioihin, joiden syynä ovat toistaiseksi pääosin tunnistamattomat perintötekijät. Alle 15-vuotiaiden lasten epilepsioista poissaolokohtausepilepsian osuus on noin 30-60/1000 epilepsiaa sairastavaa lasta kohti. Tämä epilepsia ilmee hyvin lyhyinä, usein vaikeasti havaittavina, muutamien sekuntien kestoisina poissaoloina. Poissaolokohtausten aikana lapsen toiminta pysähtyy, eikä hän reagoi näkemäänsä tai kuulemaansa. Kohtauksen jälkeen hän jatkaa toimintaansa, eikä yleensä ole tietoinen kohtauksesta. Poissaolokohtausepilepsiaan sairastuvat lapset ovat muutoin tavallisesti kehittyneitä. Lapsuuden poissaoloepilepsiaa tarkasteltiin kolmesta eri näkökulmasta. Ensiksi tutkittiin juuri poissaolokohtausepilepsiaan sairastuneiden lapsien suoriutumista tietokonepohjaisin aivojen toimintaa tutkivin testein ja epilepsialääkityksen aloittamisen jälkeen poissaolokohtausten loppumisen vaikutusta heidän suoriutumiseensa. Tutkimusryhmän lisäksi samat testit tehtiin myös terveille kontrolleille. Toisena näkökulmana oli lapsuusiän poissaoloepilepsiaan sairastuneiden pitkäaikaisennuste. Pääosin taannehtivasti selvitettiin 52 lapsuusiän poissaolokohtausepilepsiaa sairastaneen henkilön pitkäaikaisennuste haastattelemalla. Kolmantena näkökulmana oli pyrkiä selvittämään lapsuusiän poissaoloepilepsian perinnöllistä taustaa. Kaksi sukua osallistui tutkimukseen, jossa geenimerkkien avulla pyrittiin paikantamaan kohtausalttiutta aiheuttavien perintötekijöiden sijainti. Suvuissa esiintyi lapsuuden poissaolokohtausepilepsiaa, kuumekouristuksia ja paikallisalkuisia epilepsioita.
Tutkimuksessa todettiin, että poissaolokohtaukset vaikuttavat etenkin näönvaraiseen muistiin. Epilepsialääkityksen aloittamisen jälkeen ja kohtausten loppumisen myötä poissaolokohtausepilepsiaan sairastuneiden lasten näönvarainen muisti parani merkittävästi. Ryhmien välillä ei todettu eroa yleisessä suoriutumistasossa.
Pitkäaikaisennuste tutkimusryhmässä oli hyvä. Keskimääräinen seuranta-aika oli 10 vuotta, (vaihteluväli 2-22 vuotta). 87% tutkimukseen osallistuneista epilepsialääkitys oli lopetettu ja he olivat kohtauksettomia. 27%:lla poissaolokohtausepilepsiapotilaista oli suvussaan muitakin henkilöitä, joilla oli ollut epilepsiadiagnoosi ja 17%:lla poissaolokohtausepilepsiapotilaista oli suvussa esiintynyt myös kuumekouristuksia.
Molempien perheiden DNA näytteiden avulla tunnistettin kaksi perimän aluetta (kromsomeissa 16 ja 17), joissa kohtausalttiutta aiheuttava perimän muutos todennäköisesti sijaitsee. Näiltä alueilta tutkittiin tarkemmin 16 ehdokasgeeniä. CACNA1H-geenissä, joka on aiemmin liitetty lapsuuden poissaolokohtausepilepsiaan, todettin emäsjärjestyksen muutos toisen perheen yhdessä sukuhaarassa. Tämä muutos mahdollisesti altistaa epilepsialle.
Poissaolokohtaukset vaikuttavat aivojen toimintaan, kuten tässä tukimuksessa havaittiin näönvaraisen muistin osalta. Lähes aina epilepsialääkkeet kuitenkin tehoavat hyvin ja tasaavat mahdollisia suoriutumiseroja verrattuna terveisiin lapsiin. Pitkällä tähtäimellä lääkitys voidaan useimmiten lopettaa ja suurin osa poissaolokohtausepilepsiaan sairastuneista pysyy kohtauksettomina. Perinnölliseltä taustaltaan lapsuuden poissaolokohtausepilepsia on monitekijäinen. Sellaiset suvut, joissa esiintyy lapsuuden poissaolokohtausepilepsiaa ja muita taustaltaan todennäköisesti perinnöllisiä epilepsioita, ovat hyviä tutkimuskohteita monitekijäisten epilepsioiden geneettisen taustan selvittämiseksi.
Vastaväittäjänä on professori Leena Haataja (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Markku Mäki.
***
Auli Sirén on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin sekä lastenneurologian erikoislääkärin tutkinnot Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii Kehitysvammapoliklinikan erikoislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Sirénin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1597, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8384-4, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1055, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8385-1, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.
Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.
Lisätietoja: Auli Sirén, puh. 044 287 7057, auli.siren@uta.fi
LEHDISTÖTIEDOTE
Lapsuuden poissolokohtausepilepsia kuuluu yleistyviin epilepsioihin, joiden syynä ovat toistaiseksi pääosin tunnistamattomat perintötekijät. Alle 15-vuotiaiden lasten epilepsioista poissaolokohtausepilepsian osuus on noin 30-60/1000 epilepsiaa sairastavaa lasta kohti. Tämä epilepsia ilmee hyvin lyhyinä, usein vaikeasti havaittavina, muutamien sekuntien kestoisina poissaoloina. Poissaolokohtausten aikana lapsen toiminta pysähtyy, eikä hän reagoi näkemäänsä tai kuulemaansa. Kohtauksen jälkeen hän jatkaa toimintaansa, eikä yleensä ole tietoinen kohtauksesta. Poissaolokohtausepilepsiaan sairastuvat lapset ovat muutoin tavallisesti kehittyneitä. Lapsuuden poissaoloepilepsiaa tarkasteltiin kolmesta eri näkökulmasta. Ensiksi tutkittiin juuri poissaolokohtausepilepsiaan sairastuneiden lapsien suoriutumista tietokonepohjaisin aivojen toimintaa tutkivin testein ja epilepsialääkityksen aloittamisen jälkeen poissaolokohtausten loppumisen vaikutusta heidän suoriutumiseensa. Tutkimusryhmän lisäksi samat testit tehtiin myös terveille kontrolleille. Toisena näkökulmana oli lapsuusiän poissaoloepilepsiaan sairastuneiden pitkäaikaisennuste. Pääosin taannehtivasti selvitettiin 52 lapsuusiän poissaolokohtausepilepsiaa sairastaneen henkilön pitkäaikaisennuste haastattelemalla. Kolmantena näkökulmana oli pyrkiä selvittämään lapsuusiän poissaoloepilepsian perinnöllistä taustaa. Kaksi sukua osallistui tutkimukseen, jossa geenimerkkien avulla pyrittiin paikantamaan kohtausalttiutta aiheuttavien perintötekijöiden sijainti. Suvuissa esiintyi lapsuuden poissaolokohtausepilepsiaa, kuumekouristuksia ja paikallisalkuisia epilepsioita.
Tutkimuksessa todettiin, että poissaolokohtaukset vaikuttavat etenkin näönvaraiseen muistiin. Epilepsialääkityksen aloittamisen jälkeen ja kohtausten loppumisen myötä poissaolokohtausepilepsiaan sairastuneiden lasten näönvarainen muisti parani merkittävästi. Ryhmien välillä ei todettu eroa yleisessä suoriutumistasossa.
Pitkäaikaisennuste tutkimusryhmässä oli hyvä. Keskimääräinen seuranta-aika oli 10 vuotta, (vaihteluväli 2-22 vuotta). 87% tutkimukseen osallistuneista epilepsialääkitys oli lopetettu ja he olivat kohtauksettomia. 27%:lla poissaolokohtausepilepsiapotilaista oli suvussaan muitakin henkilöitä, joilla oli ollut epilepsiadiagnoosi ja 17%:lla poissaolokohtausepilepsiapotilaista oli suvussa esiintynyt myös kuumekouristuksia.
Molempien perheiden DNA näytteiden avulla tunnistettin kaksi perimän aluetta (kromsomeissa 16 ja 17), joissa kohtausalttiutta aiheuttava perimän muutos todennäköisesti sijaitsee. Näiltä alueilta tutkittiin tarkemmin 16 ehdokasgeeniä. CACNA1H-geenissä, joka on aiemmin liitetty lapsuuden poissaolokohtausepilepsiaan, todettin emäsjärjestyksen muutos toisen perheen yhdessä sukuhaarassa. Tämä muutos mahdollisesti altistaa epilepsialle.
Poissaolokohtaukset vaikuttavat aivojen toimintaan, kuten tässä tukimuksessa havaittiin näönvaraisen muistin osalta. Lähes aina epilepsialääkkeet kuitenkin tehoavat hyvin ja tasaavat mahdollisia suoriutumiseroja verrattuna terveisiin lapsiin. Pitkällä tähtäimellä lääkitys voidaan useimmiten lopettaa ja suurin osa poissaolokohtausepilepsiaan sairastuneista pysyy kohtauksettomina. Perinnölliseltä taustaltaan lapsuuden poissaolokohtausepilepsia on monitekijäinen. Sellaiset suvut, joissa esiintyy lapsuuden poissaolokohtausepilepsiaa ja muita taustaltaan todennäköisesti perinnöllisiä epilepsioita, ovat hyviä tutkimuskohteita monitekijäisten epilepsioiden geneettisen taustan selvittämiseksi.
Kalevantie 4, 33014 Tampereen yliopisto, puh. (03) 355 111
