Taide siltana sosionomiksi (AMK) kasvamiselle. Toimintatutkimus taide- ja ilmaisuaineiden kehittämisestä postmodernin taidekasvatuksen suuntaan Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa vuosina 2001 - 2004

Väitöskirjan otsikkona on Taide siltana sosionomiksi (AMK) kasvamiselle. Toimintatutkimus taide- ja ilmaisuaineiden kehittämisestä postmodernin taidekasvatuksen suuntaan Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa vuosina 2001 - 2004. (Arts as Bridge for Professional Growth of Bachelor of Social Services Students: An action research on developing arts and expressive skills-oriented subjects to meet the requirements of postmodern art education in Degree Programme of Social Services during 2001 through 2004).

Vastaväittäjinä ovat dosentti Seija Mahlamäki-Kultanen (Tampereen yliopisto) ja professori Juha Varto (Aalto-yliopisto). Kustoksena toimii professori Pauli Kaikkonen.

                                                ***

Helena Malmivirta (o.s. Nylund) on syntynyt Raumalla ja hän on suorittanut kasvatustieteiden maisterin ja lastentarhanopettajan tutkinnot Oulun yliopistossa ja Oulun lastentarhanopettajaopistossa. Hän toimii lehtorina Oulun seudun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan yksikkössä.

Malmivirran väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1629, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8491-9, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1091, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8492-6, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.

Lisätietoja: Helena Malmivirta, puh.  050 350 8757, helena.malmivirta@oamk.fi
 

LEHDISTÖTIEDOTE

Taide on ollut aina läsnä sanoina, tarinoina, kuvina, tanssina,  musiikkina, lauluina ja muina keinoina tutkia ihmisen paikkaa sekä  suhdetta toiseen ihmiseen ja ympärillä olevaan maailmaan. Taide on  liikuttanut, täyttänyt ja tyhjentänyt mieltä. Taide käsitteenä on  monimutkainen sen kerroksellisuuden ja taidekokemuksen  henkilökohtaisuuden vuoksi. Taide on järjestelmä, joka voi  määritellä omat sisäiset kriteerinsä eikä sillä näin määritettäessä  tarvitse olla käytännön tehtävää. Taiteen kohtaamisessa ihminen  rakentaa merkityksiä suhteessa omaan elämäänsä. Katsojat  käsittelevät mielessään taideteosten avulla ominaisuuksiaan ja  elämäntilannettaan. He liittävät ne omiin kulttuurisiin  taustoihinsa, juuriinsa ja luontosuhteeseensa riippumatta siitä,  millaisilla ajatuksilla taiteilija teokset on luonut.

Kokemuksellisen oppimisen edustajana tunnettu John Dewey on  tarkastellut taidetta hyvin käytännöllisestä näkökulmasta. Dewey  korostaa taiteen kokemusta kokonaisvaltaisena kokemuksena, joka  tempaa kokijansa mukaansa ja tuottaa aistimellisen ja emotionaalisen  tyydytyksen. Kokemus on kaikkien saavutettavissa huolimatta taiteen  eri määrittelyistä. Käsitellessämme asioita, kosketamme ja tunnemme,  katsoessamme näemme ja kuunnellessamme kuulemme. Silmä seuraa ja luo  tilannekatsauksia, havainnoi aktiivisesti tekemisen seurauksia.  Taiteessa muoto ja rytmi ovat merkityksellisiä sekä taiteen  tekijälle että sen vastaanottajalle. Kokemuksessa ovat läsnä tunne,  äly ja kehollisuus. Myöhemmin tapahtuvassa tekemisessä aiemmat  kokemukset ovat läsnä ja ohjaavat tekemistä harkitusti. Pysähtyminen  ja viipyminen näiden kokemusten äärellä on merkityksellistä uudelle  kokemukselle. Järjestäessään ja purkaessaan havaitsemaansa  aktiivisesti ihminen rakentaa uusia merkityksiä kokemastaan, hän luo  jotakin uutta. Hän muokkaa kokemaansa ja muokkautuu samalla itse  vuorovaikutuksessa taiteen, taiteilijan, toisten ihmisten ja  olemassa olevan ympäristön kanssa. Näin voidaan puhua taiteesta  inhimillisen kasvun mahdollisuutena.

Ammattikorkeakoulussa annettavan koulutuksen keskeinen tavoite on  kouluttaa ammatillisia asiantuntijoita. Ammatilliseen kasvuun kuuluu  niin yksilön omaan henkiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen kuin  maailmankatsomukseenkin liittyviä asioita. Sosiaalialan  koulutusohjelman opetussuunnitelmassa olevien taide- ja  ilmaisuaineiden opintojen tavoitteena on tukea tätä ammatillisen  asiantuntijuuden kehittymistä koulutusohjelman muiden opintojen  ohella sellaisella taidepedagogiikalla, jossa opiskelijan on  mahdollista käydä ammattieettistä pohdintaa omista  toimintatavoistaan, valinnoistaan ja niiden perusteluista.  Rakennan tutkimuksessani monitahoiseen  taidekasvatuksen näkökulmaan ankkuroituvaa lähestymistapaa, jonka  seurauksesta taideaineiden opetuksessa on mahdollista tavoittaa  sellainen taiteellinen tai taiteen kaltainen asenne, jossa käytetään  taidetta monin eri tavoin persoonallisen ja ammatillisen kasvun tukemisessa. Tavoitteena on huomioida henkilökohtaista elämismaailmaa kunnioittava, päämäärätietoinen tekemisen tapa ja taito, jossa mielellinen sisäisestä  kiinnostuksesta lähtevä ajattelu on mukana. Tavoitteena näin  rakentuneessa visuaalisiin taiteisiin painottuvassa taiteellisessa  toiminnassa on oppia tarkastelemaan itseään etäämpää ja osana  laajempaa sosiaalista ja yhteiskunnallista kokonaisuutta. Näin oman  elämän ja maailman vuoropuhelu olisi itseä luovaa, kehittävää ja  muuttavaa. Jäsennän tämän ajattelun seurauksena  nousevaa taiteen ja taiteen tekemisen kasvatuksellista näkökulmaa  taiteesta ja taiteen tekemisen kokemuksista.

Taidelähtöisten työmenetelmien ja kulttuuritoiminnan tarve lisääntyy  yhteiskunnallisen muutoksen myötä kasvatus-, hoiva- ja hoitotyön  monimutkaistuessa. Sosiaalialan asiakkaissa on ihmisiä, joiden  auttaminen ei onnistu enää kaikilta osin perinteisin keinoin.  Sosiaalialan asiakastyö perustuu olettamukseen, että lähes  jokaisella ihmisellä on mahdollisuuksia etsiä ja löytää ratkaisuja  ongelmiinsa. Sosiaalialan työ on muutostyötä, jossa sosionomin  haasteena on saada ihmiset löytämään omat voimavaransa paremman  hyvinvoinnin aikaansaamiseksi. Tutkimuksessani taide ymmärretään  näkemään saattamisen tehtävänä, inhimillisen kasvun ja elämän  merkityssisältöjen uudelleen jäsentämisen mahdollisuutena. Näin sitä  voidaan käyttää sosiaalialan eri työalueilla: varhaiskasvatuksessa,  perhetyössä, erityiskasvatuksessa, vammaistyössä, sosiaalisessa  nuorisotyössä, päihde- ja mielenterveystyössä, aikuissosiaalityössä  ja vanhustyössä ihmisen kasvun ja elinikäisen oppimisen tukena sekä  toimintakyvyn vahvistamisessa että osallistamisessa ja syrjäytymisen  ehkäisemisessä.

Taiteella ja kulttuurilla on todettu tutkimusten mukaan olevan  myönteistä vaikutusta hyvinvointiin ja terveyteen. Taidelähtöiset  hankkeet ja projektit ovat löytäneet paikkansa sosiaali- ja  terveysalalle sekä opetustoimen alueille. Taidelähtöisten  työmenetelmien pysyvyyden ja jatkuvuuden haasteet sosiaalialan  asiakastyössä liittyvät usein asenteisiin ja koulutukseen.  Suhtautuminen taiteen myönteisiin hyvinvointia ja terveyttä  tuottaviin vaikutuksiin lähtee toimijoiden henkilökohtaisista  taiteen ja kulttuurin kokemuksista. Taiteella on eri muodoissaan  mahdollista juurtua osaksi sosiaalialan ammatillista osaamista jo  koulutuksen aikana taiteellisessa toiminnassa tapahtuvien  myönteisten taidekokemusten avulla. Näin taide siirtyisi osaamisen  myötä osaksi tulevien työntekijöiden menetelmällistä osaamista ja  työyhteisöjen pysyvää toimintakulttuuria.

Sosiaalialan koulutusohjelman visuaalisiin taiteisiin painottuvan taideaineiden opetuksen sitominen postmoderniin taidekasvatukseen tarkoittaa tutkimuksessani sitoutumista pragmatistisen estetiikan ja deweyläisen  pragmatistisen taidekasvatuksen ajatteluun means-ends -toiminnan ja sosiokulttuurisen oppimiskäytännön periaatteet huomioiden. Opiskelijat ovat koostaneet taiteellisen toiminnan merkityksenantoprosesseissa kokemuksissaan ilmenevää elämismaailmaansa. Opiskelijat tutkivat, kävivät keskustelua teoksistaan itsensä ja toistensa kanssa sekä selkiyttivät ajatteluaan.
Tältä pohjalta uudelleen rakentavan taiteellisen toiminnan avulla opiskelijoiden on ollut mahdollista ylittää maailmansa totutut rajat ja tavoittaa jotakin uutta omassa historiassaan. Näihin merkittäviin vaiheisiin taideaineiden opetuksen kehittämisen ja tutkimuksen jatkumossa olen kiinnittänyt huomioni toimintatutkimuksen tutkimustapaa noudattaen. Tutkimustulosten perusteella on pääteltävissä, että postmodernin taidekasvatuksen ajatteluun sidottu visuaalisiin taiteisiin painottunut taideaineiden opetus luo mahdollisuuksia sosionomin asiakastyössä tarvittavalle sosiaalipedagogiselle ja sosiokulttuuriselle kasvatus-opetus- ja ohjaustyölle. Taiteellisessa toiminnassa vahvistuvat lisäksi opiskelijan sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot. Vahvistumista tapahtuu myös opiskelijan reflektiivisen ajattelun osaamisessa ja visuaalisen ajattelun osaamisessa.