Arkistoitu ilmoitus
LA 17.9.2011 12.00
Miksi näkökulma muuttuu käännöksessä? Eksplisiittistämisen ja normaalistamisen selitysvoima ja seuraukset
FL Päivi Kuusen käännöstieteen (venäjä) alaan kuuluva väitöskirja tarkastetaan Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1100.
Väitöskirjan otsikkona on Miksi näkökulma muuttuu käännöksessä? Eksplisiittistämisen ja normaalistamisen selitysvoima ja seuraukset (Why does point of view shift in translation? The explanatory power and effects of explicitation and normalization).
Vastaväittäjänä on professori emeritus Andrew Chesterman (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Hannu Tommola.
***
Päivi Kuusi on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän toimii yliopisto-opettajana Tampereen yliopistossa.
Kuusen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1638, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8521-3, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1100, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8522-0, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.
Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.
Lisätietoja: Päivi Kuusi, puh. 044-360 5176, paivi.kuusi@uta.fi
LEHDISTÖTIEDOTE
Näkökulma on olennainen osa kerrontaa, sillä se vaikuttaa väistämättä siihen, miten kerrottuun suhtaudumme. Käännöksiin kerronnan näkökulma ei kuitenkaan aina välity sellaisenaan. Väitöskirjassa näkökulman muuttuminen käännöksissä selitetään seurauksena erilaisista tarkentavista ja normaalistavista kielellisistä muutoksista, joita käännöksiin on tehty. Tällaiset muutokset taas ovat käännöksissä niin yleisiä, että niiden on aiemmassa käännöstutkimuksessa ehdotettu luonnehtivan kääntämistä yleensä. Väitöskirjassa tätä oletusta kääntämiselle tyypillisestä tarkentavasta (eksplisiittistävästä) ja normaalistavasta tendenssistä hyödynnetään siis selityksenä näkökulman muuttumiselle käännöksissä. Samalla muutokset kerronnan näkökulmassa havainnollistavat sitä, minkälaisia seurauksia eksplisiittistämisellä ja normaalistamisella voi olla, miten ne voivat tekstin luentaan vaikuttaa.
Tutkimuksen aineisto on kaunokirjallinen, ja se on koottu Dostojevskin romaanista ”Rikos ja rangaistus”, sen kuudesta suomennoksesta (1889–2008) ja kahdesta englanninkielisestä käännöksestä (1914, 1992). Kerronnan näkökulma rajataan keskittymällä vapaaseen epäsuoraan esitykseen, kertomakirjallisuudessa yleisesti käytettyyn näkökulmatekniikkaan, jossa limittyvät ja kerrostuvat toisaalta kertomuksen henkilön, toisaalta sen kertojan näkökulmat – kuitenkin niin, ettei eri näkökulmien yhtäaikaista läsnäoloa osoiteta tekstissä avoimesti ja suoraan. Käännöksissä toinen näkökulmista usein väistyy tai katoaa, toinen taas nousee hallitsevaksi. Tutkimuksessa tämä selitetään sillä, että kerrostuneet, epäsuorasti osoitetut näkökulmat ilmaistaan tyypillisesti kielellisen aukkoisuuden ja pintatason epäyhtenäisyyden avulla. Kun nämä piirteet kohtaavat kääntämiselle tyypillisen eksplisiittistävän ja normaalistavan tendenssin, yhteentörmäys on odotettavissa.
Näkökulman muuttuminen vaikuttaa tekstin luentaan eri tavoin, tapauksesta riippuen – kuten vähentämällä lukijan samastumista kertomuksen henkilöön tai muuttamalla hänelle muodostuvaa käsitystä henkilöhahmon luonteesta tai kerrotuista tapahtumista. Vaikka käännösten kielellinen tarkentaminen ja normaalistaminen onkin usein perusteltua ja tarpeen, näkökulman kannalta sen seuraukset tekstin luennalle voivat siis olla epätoivottuja – ja siksi oletettavasti tahattomia. Kääntäjille väitöskirja tarjoaakin käsitteellisiä työkaluja, joiden avulla he voivat aiempaa selvemmin tiedostaa toisaalta käännöksiin tekemänsä tarkentavat ja normaalistavat muutokset, toisaalta niiden vaikutuksen kerronnan näkökulmaan.
Vastaväittäjänä on professori emeritus Andrew Chesterman (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Hannu Tommola.
***
Päivi Kuusi on suorittanut filosofian lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Hän toimii yliopisto-opettajana Tampereen yliopistossa.
Kuusen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 1638, Tampere University Press, Tampere 2011. ISBN 978-951-44-8521-3, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1100, Tampereen yliopisto 2011. ISBN 978-951-44-8522-0, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.
Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum, http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014 Tampereen yliopisto, puh. 040 190 9800, e-mail: taju@uta.fi.
Lisätietoja: Päivi Kuusi, puh. 044-360 5176, paivi.kuusi@uta.fi
LEHDISTÖTIEDOTE
Näkökulma on olennainen osa kerrontaa, sillä se vaikuttaa väistämättä siihen, miten kerrottuun suhtaudumme. Käännöksiin kerronnan näkökulma ei kuitenkaan aina välity sellaisenaan. Väitöskirjassa näkökulman muuttuminen käännöksissä selitetään seurauksena erilaisista tarkentavista ja normaalistavista kielellisistä muutoksista, joita käännöksiin on tehty. Tällaiset muutokset taas ovat käännöksissä niin yleisiä, että niiden on aiemmassa käännöstutkimuksessa ehdotettu luonnehtivan kääntämistä yleensä. Väitöskirjassa tätä oletusta kääntämiselle tyypillisestä tarkentavasta (eksplisiittistävästä) ja normaalistavasta tendenssistä hyödynnetään siis selityksenä näkökulman muuttumiselle käännöksissä. Samalla muutokset kerronnan näkökulmassa havainnollistavat sitä, minkälaisia seurauksia eksplisiittistämisellä ja normaalistamisella voi olla, miten ne voivat tekstin luentaan vaikuttaa.
Tutkimuksen aineisto on kaunokirjallinen, ja se on koottu Dostojevskin romaanista ”Rikos ja rangaistus”, sen kuudesta suomennoksesta (1889–2008) ja kahdesta englanninkielisestä käännöksestä (1914, 1992). Kerronnan näkökulma rajataan keskittymällä vapaaseen epäsuoraan esitykseen, kertomakirjallisuudessa yleisesti käytettyyn näkökulmatekniikkaan, jossa limittyvät ja kerrostuvat toisaalta kertomuksen henkilön, toisaalta sen kertojan näkökulmat – kuitenkin niin, ettei eri näkökulmien yhtäaikaista läsnäoloa osoiteta tekstissä avoimesti ja suoraan. Käännöksissä toinen näkökulmista usein väistyy tai katoaa, toinen taas nousee hallitsevaksi. Tutkimuksessa tämä selitetään sillä, että kerrostuneet, epäsuorasti osoitetut näkökulmat ilmaistaan tyypillisesti kielellisen aukkoisuuden ja pintatason epäyhtenäisyyden avulla. Kun nämä piirteet kohtaavat kääntämiselle tyypillisen eksplisiittistävän ja normaalistavan tendenssin, yhteentörmäys on odotettavissa.
Näkökulman muuttuminen vaikuttaa tekstin luentaan eri tavoin, tapauksesta riippuen – kuten vähentämällä lukijan samastumista kertomuksen henkilöön tai muuttamalla hänelle muodostuvaa käsitystä henkilöhahmon luonteesta tai kerrotuista tapahtumista. Vaikka käännösten kielellinen tarkentaminen ja normaalistaminen onkin usein perusteltua ja tarpeen, näkökulman kannalta sen seuraukset tekstin luennalle voivat siis olla epätoivottuja – ja siksi oletettavasti tahattomia. Kääntäjille väitöskirja tarjoaakin käsitteellisiä työkaluja, joiden avulla he voivat aiempaa selvemmin tiedostaa toisaalta käännöksiin tekemänsä tarkentavat ja normaalistavat muutokset, toisaalta niiden vaikutuksen kerronnan näkökulmaan.
Kalevantie 4, 33014 Tampereen yliopisto, puh. (03) 355 111
