Äidinmaitoa keskoselle

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Arvo-rakennus, auditorio F115, Arvo Ylpön katu 34

TtM Riikka Ikosen väitöstilaisuus

Breast Milk for Preterm Infants: Mothers’ milk expressing experiences, practices, and coping strategies (Äidinmaitoa keskoselle: Äitien maidon lypsämisen kokemukset, käytännöt ja selviytymismenetelmät)

Väitöskirja kuuluu hoitotieteen alaan.

Vastaväittäjänä on dosentti Anna Axelin (Turun yliopisto). Kustoksena toimii professori Marja Kaunonen.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Äidinmaidon tarjoaminen keskosvauvalle on äidille tärkeää

Äidinmaidon lypsäminen ja antaminen vastasyntyneiden teho-osastolla hoidettavalle keskosvauvalle tukee äitiyden ja vauvan hoitoon osallistumisen tunnetta. Äidit lypsävät maitoa riippumatta siitä, kuinka stressaavaksi he kokevat lypsämisen tai millainen heidän oma vointinsa on.

On yleisesti tiedetty, että äidinmaito on tärkeää vauvan terveydelle. Erityisen tärkeää äidinmaito on keskosena syntyneelle vauvalle, jota maito suojaa henkeä uhkaavilta tulehduksilta. Äidinmaidon saaminen parantaa keskosen kehitysennustetta pitkälle lapsuus- ja nuoruusikään. Äidinmaito annetaan keskoselle nenämahaletkulla, kunnes vauva on toipunut ja vahvistunut riittävästi imeäkseen rintaa. Ennenaikaisesti syntyneen vauvan äidin pitää aloittaa rintojensa lypsäminen pian synnytyksen jälkeen ja lypsää tiheästi maitoa ympäri vuorokauden saavuttaakseen riittävän maidonerityksen.
 
Tutkimuksessa selvitettiin keskosten äitien rintamaidon lypsämiseen liittyviä kokemuksia, käytäntöjä ja selviytymismenetelmiä. Aineistona käytettiin aikaisempia tutkimuksia, äitien kertomuksia lypsämiskokemuksistaan ja määrällistä kyselyaineistoa.

Tulokset osoittavat, että äidit pitävät maidon lypsämistä ja antamista sairaalahoidossa olevalle keskosvauvalle erittäin tärkeänä, jopa välttämättömänä tehtävänään. Maidon tarjoaminen on äideille keino osallistua vauvansa hoitoon ja auttaa vauvaa selviämään ja toipumaan. Lypsämistä helpottivat ajan riittävyys, hyvin toimiva välineistö, yksityisyyttä tarjoava ympäristö ja kokemus hyvin sujuvasta lypsämisestä. Toisaalta lypsämistä haittasivat ja estivät äidin ja vauva erottaminen sairaalassa eri osastoille, lypsämisen luonnottomuus, arjen sujumattomuus sekä oma turhautuminen ja uupumus.

Sairaalahoidossa olevien keskosten äidit kokivat rintamaidon lypsämisen kohtalaisen stressaavaksi ja he kokivat pärjäävänsä lypsämisessä melko hyvin. Myönteisestä kokemuksesta huolimatta tutkimukseen osallistuvista äideistä vain noin kolmannes oli aloittanut lypsämisen riittävän pian synnytyksestä. Vain noin kolmannes äideistä lypsi rintamaitoa riittävän tiheästi. Vastoin aikaisempia tutkimustuloksia, äitien oma vointi tai lypsämisen koettu stressaavuus eivät selittäneet riittämätöntä lypsämistiheyttä. Äidit käyttivät runsaasti erilaisia lypsämiseen liittyviä selviytymismenetelmiä.

Keskosten äidit kokevat rintamaidon lypsämisen ja antamisen vauvalle tärkeäksi osaksi äitiyttään, lypsävät sitkeästi ja käyttävät aktiivisesti menetelmiä, jotka edesauttavat lypsämisen jatkumista ja lopulta imetykseen siirtymistä. Lypsämiseen liittyy kuitenkin vaikeuksia, ja äidit tarvitsevat tukea sekä lähipiiriltä että terveydenhuollon ammattilaisilta.  

                                          ******

Ikosen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2349, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1855, Tampere University Press 2018.