Bronkioliitti: Hoito ja riskitekijät vaikealle taudinkuvalle

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Arvo-rakennus, keltainen sali F025, Arvo Ylpön katu 34

LL Minna Mecklinin väitöstilaisuus

Bronchiolitis : Management and risk factors for severe disease (Bronkioliitti : Hoito ja riskitekijät vaikealle taudinkuvalle)

Väitöskirja kuuluu lastentautiopin alaan.

Vastaväittäjänä on dosentti Paula Rautiainen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii emeritusprofessori Matti Korppi.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Pienet imeväiset ovat riskissä päätyä bronkioliitin vuoksi tehohoitoon

Pienet alle kouluikäiset lapset kärsivät usein virusinfektioiden aiheuttamista hengitysvaikeuksista. Joka kolmannella lapsella on esiintynyt uloshengitysvaikeutta kahden vuoden ikään mennessä. Heistä joka kymmenes tarvitsee sairaalahoitoa. Alle vuoden ikäisten ensimmäistä viruksen laukaisemaa hengenahdistusta kutsutaan bronkioliitiksi. Bronkioliitti määritetään oireiden perusteella, vaikka kuitenkaan oirekriteerit eivät ole kansainvälisesti yhdenmukaisia. Bronkioliitin hoidon kulmakivenä pidetään happeutumisesta ja nesteytyksestä huolehtimista. Aikaisemmin käytössä olleet hoitomuodot, kuten kortikosteroidit, salbutamoli-, adrenaliini ja keittosuolainhalaatiot, on todettu hyödyttömiksi.

Väitöskirja koostuu neljästä alkuperäisjulkaisusta, joissa kartoitettiin tehohoitoa vaativan bronkioliitin ilmaantuvuutta, riskitekijöitä tehohoidolle ja hengitystukihoidolle sekä tehohoitoisen bronkioliitin hoitoa Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Lisäksi kyselytutkimuksella selvitettiin bronkioliitin määritelmää ja hoitoa Suomessa ja Ruotsissa sekä Käypä hoito -suosituksen vaikutusta raseemisen adrenaliinin käyttöön bronkioliitissa tutkittiin neljässä yliopistollisessa sairaalassa (Tampere, Oulu, Kuopio ja Turku).

Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidettiin 105 bronkioliittipotilasta teho-osastolla vuosina 2000-2015. Näistä hengitystukihoitoa tarvitsi 53 imeväistä. Vaikean, tehohoitoa vaativan bronkioliitin ilmaantuvuus Pirkanmaalla vastaa eurooppalaista keskiarvoa. Tehohoidon tarpeessa ei tapahtunut muutosta. Tehohoidolle ja hengitystukihoidolle suurimmassa riskissä olivat pienimmät imeväiset. Itsenäisiä riskitekijöitä tehohoidolle ja hengitystukihoidolle olivat alle 2 kuukauden ikä, alle 2 000 gramman syntymäpaino ja synnynnäinen sydänsairaus.

Bronkioliitin hoito muuttui 16 vuoden aikana Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Bronkioliittipotilaille hyödyttömiksi osoittautuneiden hoitomuotojen, kuten salbutamolin ja kortisonin, käyttö väheni. Samaan aikaan keittosuola- ja adrenaliini-inhalaatioiden käyttö lisääntyi. Korkeavirtaushappihoito otettiin uutena hoitomuotona käyttöön 2011.

Suomessa ja Ruotsissa bronkioliitti määriteltiin 2011 tehdyssä kyselytutkimuksessa keskimäärin alle 12 kuukauden ikäisten lasten taudiksi. Molemmissa maissa happeutumisen tukeminen ja nesteytys olivat tärkeä osa bronkioliittipotilaiden sairaalahoitoa. Ruotsissa suosittiin nesteyttämistä nenämahaletkun avulla ja Suomessa suonensisäisesti. Molemmissa maissa bronkioliitin hoidossa käytettiin edelleen sekä salbutamoli- että adrenaliini-inhalaatioita.

Vuonna 2014 julkaistu Käypä hoito -suositus lasten alahengitystieinfektioista suosittelee välttämään adrenaliini-inhalaatioiden käyttöä bronkioliittipotilailla. Raseemisen adrenaliinin käytössä oli merkittäviä eroja neljän yliopistosairaalan välillä sekä ennen että jälkeen Käypä hoito -suosituksen. Käypä Hoito -suosituksen julkaisemisen jälkeen nähtiin merkittävin lasku raseemisen adrenaliinin käyttömäärissä niissä sairaaloissa, joissa käyttö oli ollut aikaisemmin yleisintä.  

                                          ******

Mecklinin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2441, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1954, Tampere University Press 2018.