Erillään verkossa: verkkovihan sosiaalipsykologinen tarkastelu

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Linna-rakennus, Väinö Linna -sali, Kalevantie 5

Markus Kaakinen

YTM Markus Kaakisen väitöstilaisuus

Disconnected online: A social psychological examination of online hate (Erillään verkossa: verkkovihan sosiaalipsykologinen tarkastelu)

Väitöskirja kuuluu sosiaalipsykologian alaan.

Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Izabela Zych (Cordoban yliopisto, Espanja). Kustoksena toimii professori Atte Oksanen.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.


Nettivihan sosiaalipsykologiaa

Nettiviha loukkaa ja uhkaa yksilöitä tai sosiaalisia ryhmiä. Viime vuosina nettiviha on ollut yhteiskunnallisen keskustelun kohteena, ja sen on pelätty paitsi vahingoittavan kohteitaan myös lisäävän yhteiskunnallisia konflikteja. Nettivihaan onkin alettu puuttua kansallisella ja kansainvälisellä säätelyllä sekä sosiaalisen median palveluntarjoajien omilla toimintamalleilla.

Markus Kaakisen sosiaalipsykologian väitöskirjassa tarkastellaan nuorten ja nuorten aikuisten kokemuksia nettivihasta Suomessa, Saksassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Väitöskirjan tulosten mukaan nettiviha on yleistynyt voimakkaasti viime vuosina, ja se heijastelee ajankohtaisia yhteiskunnallisia jännitteitä. Nettiviha liittyy entistä useammin etnisiin, kulttuurisiin tai uskonnollisiin ryhmiin, terrorismiin tai poliittisiin mielipiteisiin. Sosiaalinen media on vihamateriaalille suotuisa alusta. Sen välityksellä pienen käyttäjäryhmän tuottama materiaali tavoittaa valtaosan palveluiden käyttäjistä. Kansainvälisessä vertailussa nettiviha on Suomessa yhtä yleistä kuin Yhdysvalloissa, joka on perinteisesti painottanut sananvapautta lainsäädännössään. Sen sijaan vihapuheeseen tiukemmin suhtautuvassa Saksassa nettiviha on ilmiönä huomattavasti harvinaisempi.

Nettivihan ytimessä on sosiaalisen median ryhmädynamiikka. Nettivihan tuottajat suosivat samanmielisiä verkostoja ja samastuvat muita vahvemmin sosiaalisen median ryhmittymiin. Myös nettivihan uhreilla on tyypillisesti muita kiinteämmät suhteet sosiaalisen median yhteisöihin. Toisaalta ne käyttäjät, joilla on läheiset suhteet verkon ulkopuolisiin yhteisöihin, ovat muita harvemmin vihan tuottajia ja uhreja. Nämä sosiaaliset sidokset myös suojaavat käyttäjiä verkossa tapahtuvien uhrikokemuksien kielteisiltä vaikutuksilta.

Väitöskirja osoittaa, että sosiaalinen media sekä yhdistää ihmisiä että luo ristiriitoja. Nettiviha ei kuitenkaan kumpua pelkästään verkosta. Yhteiskunnalliset jännitteet ja heikot sosiaaliset suhteet verkon ulkopuolella ovat polttoainetta myös sosiaalisen median vihamielisyyksille. Sosiaalisen median alustoilla on niin ikään vastuunsa vihamateriaalin kitkemisessä ja sosiaalisesti kestävämpien vuorovaikutusympäristöjen luomisessa.

                                           ******

Markus Kaakisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2387, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1896, Tampere University Press 2018.