Lasten yksinäisyys perhesiirtymissä

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Linna-rakennus, Väinö Linna -sali, Kalevantie 5

Outi Kauko

YTM Outi Kaukon väitöstilaisuus

Lasten yksinäisyys perhesiirtymissä : Lasten merkityksenantoa tutkimassa

Väitöskirja kuuluu sosiaalityön alaan.

Vastaväittäjänä on professori Kimmo Jokinen (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori Hannele Forsberg.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.
 

Yksinäisyys erilaisia perhesiirtymiä elävien lasten näkökulmista

Tutkimuksen aiheena on ajankohtainen ja tärkeä, suhteellisen vähän tutkittu lasten yksinäisyys. Erityistä tutkimuksessa on se, että lapset itse kuvaavat ja merkityksellistävät yksinäisyyttä erilaisissa perhesiirtymissä: koulun aloitusvaiheessa, vanhempien erotilanteessa ja pakotetussa erossa perheestä sotatilanteen vuoksi. Perhesiirtymät ovat elämänkulun muutosvaiheita, joihin liittyy muutoksia myös perhesuhteissa ja uudelleen suuntautumisen haasteita. Aiempi lasten yksinäisyystutkimus on keskittynyt pääosin yksinäisyyteen vertaissuhteissa sivuuttaen perhesuhteet.

Yksinäisyyttä ei määritellä tarkkarajaisesti etukäteen, koska tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on tarkastella lasten yksinäisyyttä lasten kuvaamana. Vaikka yksinäisyyttä tutkitaan lasten yksilöllisinä merkityksenantoina, yksinäisyyttä lähestytään myös arkisena ilmiönä, jolla on yhteys lasten arkikokemuksiin ja josta lapsilla on näin ollen tietoa. Tutkimus paikantuu lapsi- ja perhesosiaalityön alueelle ja liittyy lasten merkityksenantoa ja lasten oman elämänsä asiantuntijuutta korostavaan sosiologiseen lapsuustutkimukseen sekä laadulliseen yksinäisyystutkimukseen.

Tutkimuksen aineistona ovat koulun aloitusvaihetta elävien toisluokkalaisten ja perheestään eroon joutuneiden yksin Suomeen tulleiden turvapaikanhakijalasten haastattelut sekä vanhempiensa eron kokeneiden lasten kirjoituskilpailutekstit. Analyysissa on eritelty aineistolähtöisesti sitä, mitä, miten ja miksi lapset yksinäisyydestä kertovat.

Yksinäisyys tulee tutkimuksessa esille lasten yleisinä merkityksenantoina, mutta myös omakohtaisesti koettuna ilmiönä. Tulosten mukaan yksinäisyys on moninaista ja vakavuusasteeltaan ja kestoltaan erilaista. Yksinäisyys kytkeytyy niin ulkopuolisuuden kokemukseen liittyvään kuulumattomuuteen kuin tylsyyteen ja kodittomuuteenkin. Lasten näkökulmista erilaisten yksinäisyyksien ratkaisukeinot ovat erilaisia. Lapset tekevät eron yksinolon ja yksinäisyyden välillä vähintään epäsuorasti ja näin ollen yksinoloa ei tule tulkita yksioikoisesti yksinäisyydeksi. Tutkimus tuo näkyväksi myös lapsille merkitykselliset suhteet erilaisissa perhesiirtymissä ja kyseenalaistaa lapsen itsestään selvän kuulumisen perheeseensä.

Tulokset korostavat lasten näkökulmien huomioon ottamisen tärkeyttä ja auttavat erilaisia perhesiirtymiä elävien lasten yksinäisyyden hienovaraisemmassa hahmottamisessa sosiaalityön ja muiden lapsi- ja perheammattilaisten työssä. Tutkimus edistää lasten yksinäisyyden käsitteellistä jäsentämistä ja valottaa lasten arkea ja yksinäisyyttä myös yhteiskuntatieteellisesti kiinnostavista näkökulmista.

                                          ******

Kaukon väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2437, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1950, Tampere University Press 2018.