Liukoinen urokinaasityyppinen plasminogeenia aktivoiva reseptori kriittisen sairauden ennustetekijänä

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Finn-Medi 5, auditorio, Biokatu 12

LL Ville Jalkasen väitöstilaisuus

Soluble urokinase Plasminogen Activator Receptor in Critical Illness (Liukoinen urokinaasityyppinen plasminogeenia aktivoiva reseptori kriittisen sairauden ennustetekijänä)

Väitöskirja kuuluu anestesiologian ja tehohoidon alaan.

Vastaväittäjänä on dosentti Asko Järvinen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Arvi Yli-Hankala.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Liukoinen urokinaasityyppinen plasminogeenia aktivoiva reseptori kriittisen sairauden ennustetekijänä
 
Liukoisen urokinaasityyppisen plasminogeenia aktivoivan reseptorin (suPAR) on ehdotettu olevan ennusteellinen merkkiaine eri sairaustiloissa, kuten syöpätaudeissa ja vaikeissa yleisinfektioissa. SuPAR-pitoisuus voidaan mitata elimistön nesteistä, kuten plasmasta, seerumista tai selkäydinnesteestä nk. ELISA-menetelmällä. Kriittisessä sairaudessa sen ennusteellinen ja diagnostinen arvo on toistaiseksi ollut huonosti tunnettu.

SuPARin käyttökelpoisuutta kriittisen sairauden tunnistamisessa ja sairauden lopputuleman ennustamisessa selvitettiin tutkimalla suPARia neljässä yleisessä kriittisessä sairaustilassa. Tutkimusaineistona käytettiin suomalaisia monikeskustutkimuksia sekä Tampereen yliopistollisen sairaalan potilasaineistoja.
 
Ensimmäisessä osatutkimuksessa selvitettiin suPARin ennustearvoa tehohoitoisilla, akuutista hengitysvajauksesta kärsivillä potilailla. Kansallisen monikeskustutkimuksen yhteydessä kerätyistä näytteistä määritettiin seerumin suPAR-pitoisuudet eri ajanhetkillä ja selvitettiin niiden yhteyttä elintoimintahäiriöihin sekä kriittisen sairauden lopputulokseen. Kaikkiaan tutkimuksessa suPAR-pitoisuus määriteltiin 454 kriittisesti sairaalta potilaalta. Tutkimuksen perusteella kriittiseen sairauteen menehtyvillä potilailla suPAR-pitoisuudet olivat korkeampia kuin selviytyjillä, mikäli potilaalla ei tehohoitoa edeltävästi oltu tehty kirurgisia toimenpiteitä. Tehohoidon aikana munuaisten korvaushoitoa tarvitsevilla suPAR-pitoisuudet olivat korkeampia. SuPAR-pitoisuudet korreloivat myös yleisesti elintoimintahäiriöiden luokittelussa käytettyyn SOFA-luokitukseen. SuPARin ennustearvo osoittautui kuitenkin enintään kohtalaiseksi. Vaikeimman hengitysvajauksen muodon eli aikuisen hengitysvajausoireyhtymän (ARDS) tunnistamiseen suPAR ei osoittautunut soveltuvaksi merkkiaineeksi.
 
Toisessa tutkimuksessa selvitettiin suPARin ennustearvoa sairaalan ulkopuolella elvytettyjen potilaiden neurologisen ennusteen arvioinnissa. Tutkimuksessa seurattiin elvytettyjen potilaiden neurologista toipumista 12 kuukautta elvytystapahtuman jälkeen ja seerumin suPAR-pitoisuutta toipumisen ennustajana. Kaikkiaan 287 potilaan suPAR-pitoisuudet mitattiin kansallisessa monikeskustutkimuksessa. SuPAR osoittautui yhtä hyväksi huonon neurologisen toipumisen ennustajaksi kuin yleisesti käytetty merkkiaine neuronispesifinen enolaasi (NSE). Itsenäisenä merkkiaineena suPARin ennustearvo ei ollut riittävä neurologisen toipumisen ennustajana. Matala suPAR-pitoisuus oli hyvän neurologisen ennusteen merkki elvytetyillä potilailla.

Akuutti lukinkalvonalainen verenvuoto on merkittävä kuolleisuutta ja vammautumista aiheuttava sairaus, joka yleensä johtuu aivovaltimopullistuman puhkeamisesta.  Taysin teho-osastolla hoidossa olleilta lukinkalvonalaisesta verenvuodosta kärsiviltä potilailta määritettiin plasman suPAR-pitoisuudet eri ajanhetkillä ja selvitettiin niiden ennustearvoa neurologiseen toipumiseen. SuPAR ei ennustanut neurologista toipumista ja kaikkiaan suPAR-pitoisuudet olivat matalia.
 
Pre-eklampsia (aiemmin raskausmyrkytys tai toksemia) on yksi yleisimpiä äitikuolleisuuden aiheuttajia maailmanlaajuisesti. Pre-eklampsian diagnostiikkaan ei ole kliinisessä käytössä olevaa yksittäistä merkkiainetta laajasta tutkimuksesta huolimatta. Kymmeneltä pre-eklampsiaa sairastavalta äidiltä määritettiin seerumin suPAR-pitoisuus ja niitä verrattiin terveisiin fertiili-ikäisiin naisiin ja vastaavilla raskausviikoilla oleviin naisiin, joiden raskaus eteni normaalisti. SuPAR-pitoisuudet olivat merkittävästi kohonneita pre-eklampsiasta kärsivillä naisilla verrattuna muihin potilasryhmiin.

Kaikkiaan suPAR osoittautui ennusteelliseksi sekä akuutissa hengitysvajauksessa että elvytetyillä potilailla. Yksittäisenä merkkiaineena sen luotettavuus on kuitenkin riittämätön kliiniseen päätöksentekoon. Akuutissa lukinkalvonalaisessa vuodossa plasman suPAR-pitoisuus on matala ja ei ennusta neurologista toipumista. Pre-eklampsiassa kohonneet suPAR-pitoisuudet liittynevät tautiin liittyvään tulehdusreaktioon ja löydösten kliininen merkitys tulee selvittää laajemmissa jatkotutkimuksissa.  

                                          ******

Jalkasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2319, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1823, Tampere University Press 2017.