Siniparran bordelli

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Pinni B-rakennus, luentosali 1096, Kanslerinrinne 1

FM Hanna Samolan väitöstilaisuus

Siniparran bordelli. Dystopian ja sadun lajiyhdistelmät romaaneissa Berenikes hår, Huorasatu ja Auringon ydin (Bluebeard’s Brothel. The Combination of Dystopia and Fairy Tale in Berenikes hår, Huorasatu, and Auringon ydin)

Väitöskirja kuuluu Suomen kirjallisuuden alaan.

Vastaväittäjänä on professori Pirjo Lyytikäinen (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Saija Isomaa.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Dystopia yhdistyy satuun suomalaisessa 2000-luvun kirjallisuudessa

Dystopian ja sadun lajiyhdistelmiä käsittelevä Hanna Samolan väitöskirja on ensimmäinen laaja tutkimus suomalaisesta dystopiakirjallisuudesta ja sen asemasta lajin kansainvälisessä traditiossa. Se osoittaa, että suomalaiset dystopiat kytkeytyvät lajin ulkomaisiin edustajiin intertekstuaalisten viittausten ja lajimallisuhteiden kautta.

Tutkimuksen kohdeteokset kuvaavat aikamme pelkoja ja uhkakuvia, mutta synkkiin ja ahdistaviin kuvauksiin sisältyy satumaisia ja utooppisia kuvauksia onnellisimmista paikoista ja aikakausista. Teosten päähenkilöt kertovat toisilleen satumaisia tarinoita, joissa he kuvaavat omaa yhteiskuntaansa parempia paikkoja. Teoksiin on upotettu satujen uudelleenkirjoituksia tai sadun elementtejä sisältäviä kertomuksia, ja teosten henkilöhahmot muistuttavat satujen ja myyttien hahmoja.

Tutkimus käsittelee dystopian ja sadun lajiyhdistelmiä kolmessa 2000-luvulla julkaistussa suomalaisessa romaanissa. Pirkko Lindbergin Berenikes hår (2000), Laura Gustafssonin Huorasatu (2011) ja Johanna Sinisalon Auringon ydin (2013) yhdistävät dystopian ja sadun lajipiirteisiin myös allegorian, satiirin, eepoksen ja tieteisfiktion piirteitä.

Teokset kritisoivat aikamme ilmiöitä, kuten sukupuoleen perustuvaa alistamista, ihmisiin ja eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä nationalismia. Tutkimuksen kohdeteoksissa kuvataan naisten alistamista ja vangitsemista, lisääntymisen rajoittamista ja seksuaaliseen käyttäytymiseen kohdistuvaa moralismia. Väitöskirjassa osoitetaan, kuinka seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden teemat toistuvat niin varhaisissa kuin uudemmissakin dystopioissa.

Varhaisimpiin dystopioihin kuuluu venäläisen Jevgeni Zamjatinin romaani Me (1920), josta on kehittynyt lajin prototyyppi. Tutkimuksen kohdeteoksissa on samoja piirteitä kuin tässä lajin klassikossa. Monet dystopialle tyypilliset piirteet ovat säilyneet elinvoimaisina sadan vuoden ajan. Muurilla ulkomaailmasta eristettyjä kaupunkeja, kuolemanrangaistuksia, hierarkkisia yhteiskuntia sekä lisääntymisen ja seksuaalisuuden kontrolloimista kuvataan sekä 1900-luvun että 2000-luvun dystopioissa.

Dystopian laji yleistyi suomalaisessa kirjallisuudessa vasta 1990- ja 2000-luvuilla, minkä vuoksi lajin suomalaisten edustajien mallit on kirjoitettu pääosin muissa maissa. Tutkimuksessa suomalaista aineistoa verrataan dystopioihin, jotka on kirjoitettu Ruotsissa, Venäjällä, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Vertailun avulla osoitetaan piirteitä, jotka ovat ominaisia lajin suomalaisille varianteille. Näihin paikallisiin erityispiirteisiin lukeutuvat viittaukset suomalais-ugrilaiseen mytologiaan ja suomalaiseen kirjallisuuteen sekä suomalaisten kaupunkien ja pohjoisen luonnon kuvaus. Lindbergin romaanissa on viittauksia myös ruotsinkieliseen kirjallisuuteen.

Kohdeteosten satuintertekstejä ovat esimerkiksi Siniparta-, Lumikki- ja Punahilkka-satutyyppien eri variantit. Niiden lisäksi teoksissa viitataan Tuhannen ja yhden yön tarinoihin sekä H. C. Andersenin satuihin ”Pieni merenneito” ja ”Pieni tulitikkutyttö”.

Tutkituissa teoksissa yhdistyvät saduille ja dystopioille tyypilliset juonirakenteet. Esimerkiksi kuvaukset päähenkilön vankeudesta, kapinasta ja pyrkimyksestä vapauteen tai parempaan asemaan ovat tyypillisiä sekä sadun että dystopian lajeille.

Tutkimuksessa sovelletaan lajiteorioita, intertekstuaalisuutta ja uudelleenkirjoittamista käsitteleviä teorioita sekä teoreettisia lajikuvauksia. Teorioiden avulla siinä osoitetaan, kuinka aineiston teokset käyttävät aiempia dystopiateoksia sekä sadun ja dystopian piirteitä yhdistäviä teoksia lajimalleinaan varioimalla niiden henkilöhahmoasetelmia, miljöitä, motiiveja ja kerrontarakenteita.

                                               ******

Hanna Samola (1985) on syntynyt Pukkilassa ja valmistunut filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta. Tällä hetkellä Samola työskentelee suomen kielen yliopistonlehtorina (vs.) Tukholman yliopistossa. Samola on Koneen Säätiön rahoittaman tutkimus-projektin ”Synkistyvät tulevaisuudenkuvat: dystooppinen fiktio nykykirjallisuudessa” (2015–2019) tutkijajäsen.

Samolan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2229, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN  978-952-03-0272-6, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1729, Tampere University Press 2016. ISBN  978-952-03-0273-3, ISSN 1456-954X.

Väitöskirjan tilausosoite: Juvenes Verkkokirjakauppa tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja

Hanna Samola, Puh. +358 41 456 8454, hanna.samola@uta.fi