Suomen komitatiivi

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Pinni A-rakennus, Paavo Koli -sali, Kanslerinrinne 1

FM Maija Sirola-Belliardin väitöstilaisuus

Suomen komitatiivi. -ine ja kanssa (The Finnish comitative. -ine and kanssa)

Väitöskirja kuuluu suomen kielen alaan.

Vastaväittäjänä on professori Urpo Nikanne (Åbo Akademi). Kustoksena toimii professori Anneli Pajunen.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Häviävänä pidetty kielen muoto osoittautuu monipuoliseksi ilmaisukeinoksi

Kieliä vertaileva tutkimus ja kielen käyttöön pohjaava analyysi avartavat käsitystä suomen kielen eri muotojen ilmaisuvoimasta. Tämä nähdään FM Maija Sirola-Belliardin väitöskirjasta ”Suomen komitatiivi. ‑ine ja kanssa”, joka tarkastelee kahta suomen kielen keskeistä yhdessäoloa ilmaisevaa muotoa eli komitatiivia niin rakenteen kuin merkityksen näkökulmasta. Jossain määrin synonyymisina pidetyt muodot osoittautuvat käytössä hyvinkin erilaisiksi ja toinen toistaan täydentäviksi.

Tampereen yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen lähtökohta on kielitypologinen eli maailman kieliä vertaava. Typologisesta näkökulmasta katsottuna komitatiiveja ovat kaikki (tyypillisesti ihmisten) yhdessäoloa ilmaisevat kielen muodot – suomessa siis paitsi perinteisesti ainoana suomen komitatiivina pidetty ‑ine-sija (kuten lapsineni, koirinesi, ajatuksineen) myös monet postpositiot, joista yleisin on kanssa (kuten lapsen, koiran, ajatuksen kanssa); vastaavia ovat esimerkiksi englannin with, ruotsin med ja saksan mit. Suomen komitatiivimuotojen käyttöä ei ole aiemmin tutkittu rinnakkain, mutta tästä huolimatta on esitetty, että ‑ine on häviämässä käytöstä ja korvautumassa kanssa-postpositiolla.

Toisistaan eroavat merkityskentät

Laajaan nykykieliseen sanomalehtiaineistoon perustuva analyysi osoittaa, ettei korvautuvuusoletukselle ole perusteita. Vaikka muotojen perusmerkitys on jokseenkin sama, kummallakin muodolla on käyttöyhteyksiä, joissa toinen ei olisi luonteva tai edes mahdollinen. Kanssa-postposition käytöstä jää ‑ine-sijan tavoittamattomiin vastavuoroisen toiminnan (kuten neuvotella tai riidellä jonkun kanssa) ja vertailun ilmaukset (kuten samanlainen, ristiriidassa jonkun kanssa) sekä neutraali käyttö persoonapronominien ja erisnimien yhteydessä. Nämä kaikki liittyvät pääasiassa komitatiivin perusmerkityksen ilmaisuun. ‑ine-sijaa käytetään kanssa-postpositiosta poiketen muun muassa kokonaisuuden ja sen osien (kuten puu juurineen, arki huolineen ja iloineen), liittymissuhteiden (kuten pöytä penkkeineen, jousi nuolineen) ja kuulumissuhteiden ilmaisemiseen (kuten joulu rosolleineen, moottoripyörä eteenpäin nojaavine ajoasentoineen), jotka laajenevat yli komitatiivin perusmerkityksen. Myös muotojen käyttäytyminen lausetasolla eroaa toisistaan.

Komitatiivisija osoittautuukin kanssa-postpositiota monipuolisemmaksi ilmaisukeinoksi. Tämä on huomattavaa jo yksin sijan merkittävästi pienemmän frekvenssin näkökulmasta. Muodon vähäkäyttöisyys ei siis välttämättä tarkoita merkityksen suppeutta tai muodon marginaalisuutta, kuten ‑ine-sijasta on aiemmin ajateltu. Se, että tutkimustulokset ovat selvässä ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa, osoittaa myös sen, ettei merkityksen analyysi voi ainakaan harvoin käytettyjen muotojen kohdalla perustua pelkkään intuitioon, vaan on turvauduttava laajoihin korpusaineistoihin.

Tutkimus rakentaa laajan kokonaiskuvan suomen komitatiivista valaisemalla ‑ine- ja kanssa-muotojen käyttöä eri näkökulmista sekä laskennallisin että laadullisin ottein. Keskeiset tarkastelun kohteet ovat muotojen rakenteellinen käyttäytyminen lauseke- ja lausetasolla, elollisuuden vaikutus komitatiivin käyttöön sekä muotojen ilmaisemat merkitykset ja niiden rakentuminen.

Typologia avartaa kuvaa komitatiivista

Tutkimuksen kielitypologinen näkökulma avartaa kuvaa suomen kielisysteemistä asettamalla suomen komitatiivin muiden maailman kielten vastaavien ilmausten yhteyteen. Se osoittaa, että komitatiivisija, joka suomessa näyttäytyy erikoisena ja marginaalisena, on maailman kielten kontekstissa suhteellisen tavanomainen muoto ja merkityskentältään itse asiassa hyvinkin monipuolinen. Tutkimuksen tulokset ovat vahvaa kielen perustutkimusta, ja suomessa tuloksia voi hyödyntää muun muassa suomi toisena ja vieraana kielenä ‑opetuksessa. Typologista tutkimusta väitöstutkimus hyödyttää tarjoamalla tarkan analyysin yksittäiskielestä, jossa on mahdollista vertailla sijan ja sitä perusmerkitykseltään vastaavan postposition työnjakoa.

                                                                              ******

Sirola-Belliardin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2219, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN 978-952-03-0245-0, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1719, Tampere University Press 2016. ISBN 978-952-03-0246-7, ISSN 1456-954X.

Maija Sirola-Belliard on syntynyt Ylitorniolla ja hän on suorittanut filosofian maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Väitöskirjan tilausosoite: Juvenes Verkkokirjakauppa, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja

Maija Sirola-Belliard, maija.belliard@uta.fi