Suurvalta, suurvastuu?

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Linna-rakennus, Väinö Linna -sali, Kalevantie 5

Järjestäjä(t)

YTM Sanna Kopran väitöstilaisuus

With Great Power Comes Great Responsibility? China and the International Practice of Climate Responsibility (Suurvalta, suurvastuu? Kiina ja kansainvälisen ilmastovastuullisuuden käytänne)

Väitöskirja kuuluu kansainvälisen politiikan alaan.

Vastaväittäjänä on professori Cornelia Navari (Buckinghamin yliopisto, Iso-Britannia). Kustoksena toimii yliopistonlehtori Eero Palmujoki.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Suurvalta, suurvastuu? Kiina ja kansainvälisen ilmastovastuullisuuden käytänne

Väitöskirja tutkii vastuullisuuden monia merkityksiä ja ulottuvuuksia kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Se esittää, että ilmastovastuullisuus on historiallisesti muotoutunut sosiaalinen käytänne, joka määrittelee kuka on vastuussa mistä ja kenelle. Nousevan kansainvälisen statuksensa vuoksi Kiina on epäilemättä merkittävä osallistuja missä tahansa kansainvälisen vastuullisuuden käytänteessä, mutta ilmastovastuullisuuden yhteydessä sen rooli on erityisen keskeinen. Väitöskirja analysoi, miten Kiina on vaikuttanut kansainvälisen ilmastovastuullisuuden käytänteen muotoutumiseen 1960-luvun lopulta Pariisin vuoden 2015 ilmastokokoukseen saakka. Se osoittaa, että Kiinalla on ollut merkittävä rooli siinä, kuinka kansainvälinen yhteisö nykyisin määrittelee ja jakaa ilmastovastuullisuutta. Myös Kiinan tulkinnat sen omasta ilmastovastuullisuudesta ovat muuttuneet paljon viime vuosina. Väitöskirja tulkitsee, että Kiina identifioi itsensä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa lisääntyvissä määrin suurvallaksi. Kiina ei siis kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa enää korosta pelkästään omaa kehitysmaa-asemaansa tai teollisuusmaiden historiallista vastuuta, vaan vaikuttaa olevan yhä valmiimpi kantamaan globaalia vastuuta.

Väitöskirja tarkastelee ilmastovastuullisuutta kahdesta näkökulmasta: työn teoreettinen keskustelu kuvaa, millaisia moniulotteisia vastuita valtioilla on, ja työn empiirinen osuus tarkastelee millaista ilmastovastuullisuutta valtiot, ja etenkin Kiina, kantavat todellisuudessa. Väitöstutkimus toteaa, että ilmastonmuutoksen hillintää ei nykyisin enää nähdä pelkästään rikkaiden maiden vastuuna, vaan kaikkien valtioiden on nyt osallistuttava päästöjen vähentämiseen, mikäli ne haluavat esiintyä vastuullisina toimijoina kansainvälisessä politiikassa. Ilmastovastuullisuus on hyvin valtiokeskeinen käytänne: se keskittyy pääasiassa valtioiden välisiin vastuisiin, eikä painota ihmisten tai ympäristön hyvinvointia. Toisaalta ilmastovastuullisuus on vasta nouseva kansainvälinen käytänne, koska sen säännöistä on edelleen paljon kiistaa ja se on ristiriidassa muiden kansainvälisten käytänteiden, kuten talouskasvun ja suvereniteetin, kanssa. Erityisesti jatkuvan talouskasvun ideologia estää todellisia arvovalintoja, joita ilmastovastuullisuuden toteutuminen konkreettisina tekoina edellyttäisi. Toisaalta ilmastovastuullisuus on jo muokannut muita kansainvälisiä käytänteitä, sillä esimerkiksi suurvalta- ja talouspolitiikassa keskustellaan enenevissä määrin ilmastovastuullisuudesta. Tärkeä kysymys onkin, voisiko ilmastovastuullisuudesta kehittyä tulevaisuudessa uusi ”sivilisaation moraalikäsitys”, joka määrittelee millaista vastuullisuutta valtion ja kansalaisten tulisi ottaa ollakseen vastuullisia toimijoita. Kiinalla on mahdollisuus nousta globaaliksi suunnannäyttäjäksi tässä prosessissa.

Väitöskirja ehdottaa, että kansainvälistä ilmastovastuullisuuden käytännettä tulisi muuttaa perusteellisesti ainakin kolmella tavalla, jotta ilmastonmuutoksen hillintä olisi paitsi tehokkaampaa, myös sosiaalisesti ja ekologisesti oikeudenmukaisempaa. Ensinnä, ilmastovastuullisuuden kohteena tulisi olla ihmisten ja ympäristön hyvinvointi, eikä ilmastoneuvotteluiden tulisi enää keskittyä ensisijaisesti valtioiden intresseihin ja oikeuksiin. Hyvinvointia ei tulisi mitata vain taloudellisin mittarein, vaan ilmastopolitiikassa pitäisi painottaa enemmän ihmisoikeusnäkökulmia. Ihmisoikeusnäkökohdat puolestaan korostaisivat ilmastonmuutoksen sopeutumisen tärkeyttä sekä puhtaan ympäristön merkitystä perusoikeutena. Kansainvälisen yhteisön tulisi myös tunnistaa luonnon itseisarvo. Toiseksi, ilmastovastuullisuuden keskeisimmät toimijat tulisi määritellä uudelleen. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ei pitäisi keskittyä neuvottelemaan pelkästään valtioiden vastuista, vaan nostaa keskiöön vauraiden yksilöiden rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Ilmastoneuvotteluissa tulisi siis keskustella siitä, miten kansainvälinen yhteisö voisi edistää ja tukea vauraiden yksilöiden ilmastovastuullisia elintapoja – riippumatta siitä, sattuvatko nämä asumaan rikkaassa vai köyhässä valtiossa. Kolmanneksi, ilmastovastuullisuutta ei tulisi yksinomaan kohdistaa valtioille, jotka tuottavat eniten päästöjä, vaan aiempaa enemmän niille valtioille, joiden kansalaisten elintavat aiheuttavat eniten päästöjä. Niin sanotun ”Kiina-ilmiön” myötä monet länsimaat eivät ole pelkästään ulkoistaneet teollisuuttaan Kiinaan, vaan samalla myös kasvihuonepäästönsä. Koska Kiina tuottaa suuren osan länsimaisten kuluttajien suosimista hyödykkeistä, aiheuttavat länsimaiden kansalaisten kulutustottumukset merkittävän osan Kiinan päästöistä. Näiden ”ulkoistettujen” päästöjen huomiointi ilmastovastuullisuuden jakamisessa olisi paitsi oikeudenmukaisempaa, myös kannustaisi Kiinaa kantamaan enemmän ilmastovastuullisuutta.

                                               ******

Kopran väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2213, Tampere University Press, Tampere 2016. ISBN  978-952-03-0233-7, ISSN 1455-1616. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1713, Tampere University Press 2016. ISBN   978-952-03-0234-4, ISSN 1456-954X.

Sanna Kopra on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Lapin yliopistossa.

Väitöskirjan tilausosoite: Juvenes Verkkokirjakauppa, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja

Sanna Kopra, Puh. 041 506 7780, sanna.kopra@uta.fi