Tieto- ja viestintäteknologian artefaktit hoitotyön opiskelussa

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Virta-rakennus, auditorio 109, Åkerlundinkatu 5

Järjestäjä(t)
Sari Himanen

TtM, HTM Sari Himasen väitöstilaisuus

Tieto- ja viestintäteknologian artefaktit hoitotyön opiskelussa : Tapaustutkimukset lääkehoidon, aseptiikan ja harjoittelun ohjauksen artefaktien opetuskäytöstä (ICT artefacts in nursing studies : Case studies on educational use of artefacts in pharmacotherapy, asepsis and clinical training supervision)

Väitöskirja kuuluu kasvatustieteen alaan.

Vastaväittäjänä on professori Heli Ruokamo (Lapin yliopisto). Kustoksena toimii professori Eero Ropo.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Teknologian sovellusten avulla voidaan tukea hoitotyön opiskelijoiden lääkehoidon ja aseptiikan oppimista sekä syventää harjoittelun tuottamia oppimistuloksia

Digitalisoituvassa yhteiskunnassa työympäristöt teknologisoituvat ja monet palvelut sähköistyvät. Tulevien työntekijöiden kykyä myötävaikuttaa tähän kehityssuuntaan voidaan vahvistaa sillä, että tieto- ja viestintäteknologiaa sovelletaan monin tavoin ammattiin johtavassa koulutuksessa.

Väitöstutkimus koostuu neljästä tapaustutkimuksesta. Tampereen ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutuksissa käyttöönotettiin neljä erilaista tieto- ja viestintäteknologiaan pohjautuvaa sovellusta ja samalla tutkittiin niiden yhteydessä mahdollistuvaa opiskelua ja oppimista.  Tutkimuksessa sovellettiin design-tutkimuksen ideaa eli kun uusia sovelluksia käyttöönotettiin, samalla kerättiin opetusta, opiskelua ja oppimista kuvaavaa arviointitietoa ja sen pohjalta jatkettiin sovelluksen ja käyttöönottoprosessin edelleen kehittämistä.  

Kunkin tapaustutkimuksen tulokset osoittivat, että sovelluksen käytöllä osana muuta oppimisympäristöä voitiin tukea opiskelijan oppimista. Harjoittelun aikaisessa verkkokeskustelussa opiskelijat jakoivat harjoittelukokemuksiaan, reflektoivat oppimaansa vertaisten kesken ja opettaja saattoi havaita ammatillisen osaamisen kehittymisen keskustelualueelle lähetettyjen viestien perusteella (osajulkaisu 1). Itsenäisesti suoritettu lääkehoidon verkkokurssi kehitti opiskelijoiden itsearvioitua lääkehoidon osaamista kaikilla tutkituilla lääkehoidon osa-alueilla (osajulkaisu 2). Arviointi- ja palautetyökalu eTaitava tuki opiskelijoita harjoittelun aikaisten omien oppimistavoitteiden laadinnassa, ohjasi päivittäisiä toimia harjoittelussa ja tuki itsearviointia sekä opiskelijoilta että opettajilta kerätyn aineiston perusteella (osajulkaisu 3). Todellisuutta simuloiva virtuaalisairaala pelillisenä ja havainnollistavana ympäristönä tuki aseptisen työskentelyn oppimista opiskelijoilta kerätyn aineiston perusteella (osajulkaisu 4).

Tutkittujen sovellusten yhteys oppimiseen perustuu tutkimukseni mukaan siihen, että sovellusten avulla voidaan tukea yhtä tai useampaa oppimiseen johtavan työskentelyn vaihetta, eli tarkkavaisuuden kohdistumista, havaitsemista, tulkintaa, tallennusta tai tiedon hyödyntämistä. Eri sovelluksiin oli suunniteltu erilaisia oppimista tukevia ominaisuuksia, joita kutsutaan tarjoumiksi. Käyttäjät havaitsevat tarjoumia suhteessa omiin sen hetkisiin käyttötarpeisiinsa. Lisäksi käyttäjien kykyyn havaita tarjoumia on yhteydessä käyttäjän aiempi toimijahistoria. Käyttäjän kykyyn omaksua uutta tietoa on yhteydessä aiemmat opiskeltavaa sisältöä koskevat tietorakenteet, joihin uutta tietoa liitetään. Nämä tekijät selittävät sitä, miksi sovellusten käyttäminen ei tukenut yhtä hyvin kaikkien opiskelijoiden oppimista.

 Tutkimuksen yhteenvetona laadin Teknologiatuettuun oppimisprosessiin yhteydessä olevien tekijöiden mallin, jossa kuvaan oppijasta, opiskeltavasta sisällöstä ja teknisestä sovelluksesta johtuvien tekijöiden yhteyttä oppimiseen johtavan työskentelyn eri vaiheisiin. Tapaustutkimuksissa kuvatut neljä sovellusta ovat pedagogiselta idealtaan erilaisia ja niillä tavoiteltiin erilaista tukea opiskelijan oppimisprosessiin. Kun teknologiaa käyttöönotetaan opetuksessa, olennaiseksi muodostuu oikean sovelluksen valinta, eli etukäteisharkinta siitä, millaista tukea teknologialta odotetaan. Jotta koulutuksen digitalisaatio lisääntyisi hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti, monenlaiset opettajalähtöiset kokeilut opetusmenetelmien monipuolistamiseksi ovat tarpeen.

                                          ******

Sari Himanen on syntynyt Tampereella ja hän on suorittanut terveystieteiden sekä hallintotieteiden maisterin tutkinnot Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän työskentelee koulutuspäällikkönä Tampereen ammattikorkeakoulussa.

Himasen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2306, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1810, Tampere University Press 2017.