Turkin energiaturvallisuus ja EU-integraatio

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Pinni B-rakennus, luentosali 1096, Kanslerinrinne 1

Järjestäjä(t)

M.Sc. Dicle Korkmaz Temelin väitöstilaisuus

Turkey’s Energy Security vis-à-vis Integration with the EU: A Narrative Policy Analysis from the English School Perspective (Turkin energiaturvallisuus ja EU-integraatio: narratiivinen politiikka-analyysi englantilaisen koulukunnan näkökulmasta)

Väitöskirja kuuluu kansainvälisen politiikan alaan.

Vastaväittäjänä on professori Mert Bilgin (Istanbul Medipol University). Kustoksena toimii professori Pami Aalto.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Turkin energiaturvallisuus ja EU-integraatio: narratiivinen politiikka-analyysi englantilaisen koulukunnan näkökulmasta

Tutkimus käsittelee Turkin ja EU:n maakaasuun liittyviä suhteita. Sen kontribuutio aiempaan kirjallisuuteen on sekä teoreettinen että empiirinen. Perustuen niin kutsuttuun englantilaiseen koulukuntaan ja erityisesti Barry Buzanin kansainvälisen yhteisön lähestymistapaan tutkimuksessa sovelletaan energiaturvallisuusyhteisön käsitettä EU:n ja Turkin välisiin suhteisiin. Tutkimus pyrkii edelleen laajentamaan ymmärrystä tällaisesta yhteisöstä perusinstituutioiden käsitteen ja näiden instituutioiden välisten kytkentöjen avulla sekä tarkastelemalla perusinstituutioiden näkymistä EU:ssa ja Turkissa esitetyissä kertomuksissa eli narratiiveissa vuosina 2001 – 2014. Työssä analysoidaan, millaiseen keskinäiseen integraatioon EU:n ja Turkin toimijat ovat pyrkineet. Empiirisestä näkökulmasta tarkastellaan, millaisia kantoja EU:n toimijoilla on ollut suhteessa Turkin rooliin Euroopan energiaturvallisuudessa sekä missä määrin Turkin toimijoiden energiaturvallisuuteen ja erityisesti maakaasuun liittyvät kannat rajoittavat tai mahdollistavat EU:n kanssa tapahtuvaa integraatiota. Kertomuksia luokitellaan Emery Roen narratiivisen politiikananalyysin avulla ja tutkitaan käyttäen Pertti Alasuutarin esittämää lähestymistapaa.

Turkin roolista Euroopan energiaturvallisuudessa työssä todetaan EU-toimijoiden halunneen yksimielisesti lisätä energiantoimittajien määrää ja samalla levittää markkina-arvoja EU:n ympäristöön. Toimittajien määrän lisäämisellä tarkoitetaan pääsyä Kaspianmeren ja Lähi-idän energialähteille. Turkki on osa tätä prosessia, koska se sijaitsee maantieteellisesti niiden läheisyydessä. EU-toimijat olivat kuitenkin erimielisiä siitä, millainen olisi niin sanottu eteläinen käytävä, jonka kautta olisi päästy Kaspianmerelle ja Lähi-Itään. Markkina-arvojen levittämisellä pyrittiin luomaan laajemmat energiamarkkinat, mikä olisi lisännyt kilpailua, laskenut hintoja ja parantanut toimitusvarmuutta. Vaikka EU-toimijat pitivät markkina-arvojen levittämistä tärkeänä, ne eivät olleet yksimielisiä edesauttaisiko Turkin jäsenyysprosessi tätä tavoitetta. Kaikki EU-toimijat kuitenkin pitivät Unionin omaa Energiayhteisö-aloitetta toteutuskelpoisena keinona ja päättivät aloittaa energia-alalla tiiviin yhteistyön, joka hyödyttäisi sekä Turkkia että EU:ta. Markkinoiden perusinstituutiot ja osapuolten itsemääräämisoikeus olivat ratkaisevassa osassa EU-toimijoiden määritellessä toivotun integraation tyyppiä. Tämä havainnollistaa myös osaltaan perusinstituutioiden välisiä kytkentöjä; yksi näistä on markkinainstituutioon vaikuttavan lainsäädännön yhtenäistäminen, jolla varauduttiin uusiin sääntelykäytäntöihin, esimerkiksi tämänhetkistä itsemääräämisoikeutta sivuavissa kysymyksissä sovellettavaan oikeutettuun väliintuloon. EU siis toivoi Turkin kanssa integraatiotyyppiä, jota työssä kutsutaan yhdentyväksi energiaturvallisuusyhteisöksi – tällöin sisäiset markkinat yhdentyisivät, mutta ulkoisia energiakysymyksiä koskevaa päätösvaltaa ei siirrettäisi valtiotason yläpuolelle.                 

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten turkkilaiset tahot ymmärsivät EU:n kertomukset toimittajien määrän lisäämisestä ja markkina-arvojen levittämisestä tarkastelemalla turkkilaisia kertomuksia suunnitelluista kaasuputkista ja markkinoiden uudelleenorganisoinnista. Tärkein tavoite oli Turkin oman toimitusvarmuuden takaaminen, joka saavutettaisiin uusien kaasuputkien avulla. Kertojat olivat yksimielisiä siitä, että Turkin maantieteellisen sijainnin vuoksi toimittajien määrää tulisi lisätä. Narratiivit poikkesivat toisistaan siinä, millä tavoin toimitusvarmuutta haluttiin parantaa ja miten vahvistaa Turkin roolia nykyisen valtatasapainon vallitessa. EU:n tavoite lisätä toimittajien määrää oli yhteinen sen kanssa, että turkkilaiset toimijat pyrkivät takaamaan toimitusvarmuuden luomalla energiakäytävän ja perustamalla eräänlaisen energiakeskuksen/energiaterminaalin. Hyödyt olisivat molemminpuoliset, koska turkkilaisten toimijoiden erilaiset pyrkimykset perustaa energiakeskus/energiaterminaali ja kehittää transit-roolia tukivat EU:n tavoitteita.
                        
Markkinoiden uudelleenorganisoinnista puhuessaan kaikki kertojat kannattivat toimitusvarmuuden lisäämistä, mihin vaikutti Turkin suuri riippuvuus ulkoisista lähteistä, mutta olivat eri mieltä siitä, miten energia-asioissa saavutettaisiin toimitusvarmuus ja kilpailukykyiset/alhaiset hinnat. Työssä tarkastellaan eri kertojien kantoja maakaasulakiin, maakaasulain muutosehdotukseen ja transit-lakiin. Tärkein kertomusten välinen ero koski valtion roolia markkinoilla. Lisäksi turkkilaiset kertomukset erosivat toisistaan siinä, millaisena nähtiin julkisen palvelun rooli, miten suhtauduttiin vertikaalisesti integroituun, mutta juridisesti erilliseen markkinoilla toimivaan tahoon sekä miten valtion energiayhtiötä ja transit-lakia tulisi uudistaa.     

Vaikka EU:ssa esitetyt kertomukset toimittajien määrän lisäämisestä ja Turkissa esitetyt kaasuputkia koskevat kertomukset olivatkin yhteneväisiä, samanlaista yhtenäisyyttä ei esiintynyt kertomuksissa markkina-arvojen levittämisestä ja markkinoiden uudelleenorganisoinnista; poikkeuksena olivat vain yksityissektorin kertomukset. Siten Turkissa toivottu integraation tyyppi vaihteli toimijan mukaan. Markkinoiden perusinstituutiot, valtiokapitalismi ja valtion moderni itsemääräämisoikeus vaikuttivat merkittävästi siihen, millaista integraatiota turkkilaiset kertojat tavoittelivat. Tutkimus osoittaa, että transit-liikenteen merkitys monille turkkilaisille toimijoille saattaa hidastaa yhdenmukaistamista siihen asti, että Turkista tulee EU:n jäsen, vaikka energia-alaa koskevat neuvottelut aloitettaisiinkin. Yksityissektorin kanta mahdollistaisi energiaturvallisuusyhteisön yhdentymisen, koska se pyrkii täyteen yhdenmukaisuuteen EU:n kanssa ja koskisi myös transit-segmenttiä. Suurimman osan tutkimuksen kattamaa ajanjaksoa Turkin hallituksen muodosti Oikeus- ja kehityspuolue, ja sen sekä muiden markkinasuuntautuneiden kertojien kannat tukivat edelleen yhteistoiminnallista energiaturvallisuusyhteisöä, jolla tarkoitettiin yhteisiä arvoja, esimerkiksi toimitusvarmuutta ja kilpailua. Ammattiyhdistysliike taas katsoi, että valtion tulee olla johtava taloudellinen toimija ja toimia markkinoilla ratkaisevassa asemassa. Koska liike vastusti ulkomaisten toimijoiden osallistumista transit-liikenteeseen, se ei ollut halukas yhteistyöhön ja kannatti näin rinnakkaiseloon perustuvaa energiaturvallisuusyhteisöä, joka ei edellytä yhteisiä arvoja. Tämä puolestaan rajoittaa integraation syventämistä.         

Empiirinen analyysi osoittaa, että EU:n kannalta Turkin EU-jäsenyydellä ei ole merkitystä energia-asioissa, kunhan Turkki kuuluu EU:n perustamaan Energiayhteisöön. EU:n Turkkiin kohdistamat odotukset pysyvät samoina riippumatta Turkin EU-jäsenyydestä. Yksi tämän tutkimuksen merkittävimmistä tuloksista oli se, että Turkin ja EU:n energiasuhteista on olemassa runsaasti geopolitiikkaan keskittyvää kirjallisuutta, mutta aiheeseen liittyvä Turkin sisäinen keskustelu koski pääasiassa energiataloutta. Turkissa toivotun integraation laatu vaihteli tarkasteltavan toimijan mukaan, ja tämä näkyi myös siinä, miten toimijat suhtautuivat yleiseurooppalaiseen energiayhteisöön eli eurooppalaiseen sääntelyalueeseen, jolla on yhteiset energia-alaa koskevat säännöt. Yksityissektorin kertomus kannatti yleiseurooppalaista energiayhteisöä, ammattiliitot taas halusivat pysyä sen ulkopuolella, ja muiden markkinasuuntautuneiden kertojien kertomuksissa hyväksyttiin ajatus yleiseurooppalaisesta energiayhteisöstä joiltain osin.

                                               ******

Dicle Korkmaz Temel on suorittanut M.Sc. -tutkinnon London School of Economics and Political Science sekä Ankaran yliopistossa.

Dicle Korkmaz Temelin väitöskirja ilmestyy omakustanteena.
TamPub.

Lisätietoja