Vartijaimusolmukemenetelmä ulkosynnytin- ja munasarjasyövässä

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, M-rakennus, pieni luentosali, Teiskontie 35

Reita Nyberg

LL Reita Nybergin väitöstilaisuus

Sentinel Lymph Node Method in Vulvar and Ovarian Cancer : Reflections on lymphatic spread and its prediction (Vartijaimusolmukemenetelmä ulkosynnytin- ja munasarjasyövässä : näkökulmia imutieleviämiseen ja sen ennustamiseen)

Väitöskirja kuuluu synnytys- ja naistentautiopin alaan.

Vastaväittäjänä on professori Ulla Puistola (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Johanna Mäenpää.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Vartijaimusolmukemenetelmä ulkosynnytin- ja munasarjasyövässä

Imusolmukelevinneisyys on yksi tärkeimmistä ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä gynekologisissa syövissä. Siksi sen kartoittaminen on tärkeä osa niin syövän diagnostiikkaa kuin hoidon suunnitteluakin. Vartijaimusolmuke on ensimmäinen imusolmuke, joka ottaa vastaan kasvaimesta tulevan imunesteen ja on siksi suurimmassa riskissä syövän etäpesäkkeiden suhteen. Paikantamalla ja poistamalla vartijaimusolmuke patologille tutkittavaksi on mahdollista määrittää alueellisten imusolmukkeiden tila syövän levinneisyyden suhteen ilman laajoja imusolmukepoistoja. Näin potilas säästyy laajan leikkauksen aiheuttamilta haitoilta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vartijaimusolmukemenetelmän käyttökelpoisuutta ulkosynnytin- ja munasarjasyövän imutielevinneisyyden ennustamisessa.

Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin vartijaimusolmukemenetelmän luotettavuutta ulkosynnytinsyövän leikkaushoidossa. Aineiston muodostivat vuosina 2001-2004 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ulkosynnytinsyövän takia leikatut potilaat, joilta paikannettiin ja poistettiin sinivärin ja radioisotoopin avulla vartijaimusolmuke ennen täydellistä nivusimusolmukkeiden poistoa. Alkuvaiheen ulkosynnytinsyövässä vartijaimusolmukkeen paikantaminen onnistui kaikilta potilailta, vääriä negatiivisia vartijaimusolmukkeita ei ollut, ja imusolmukelevinneisyys saatiin menetelmän avulla ennustettua oikein. Vartijaimusolmukemenetelmän käyttö alkuvaiheen ulkosynnytinsyövässä vaikutti siis turvalliselta, ja on sittemmin otettu kliiniseen käyttöön.

Saman potilasryhmän kudosnäytteitä käytettiin toisessa osatyössä, jossa selvitettiin ulkosynnyttimien syöpäkasvainten ja vartijaimusolmuke-etäpesäkkeiden ilmentämän imutiekasvutekijä VEGF-C:n yhteyttä syövän levinneisyyteen ja taudinkulkuun. 67 % syöpäkasvaimista ilmensi reuna-alueillaan VEGF-C:tä ja sama ilmiö havaittiin myös 76 %:ssa vartijaimusolmukemetastaaseja. VEGF-C:n ilmentyminen kasvaimissa ei kuitenkaan yhdistynyt merkitsevästi korkeampaan levinneisyysluokitukseen, vartijaimusolmukemetastaasien esiintymiseen, korkeampaan uusiutumisriskiin tai huonompaan ennusteeseen. VEGF-C:n ilmentymisen puuttuminen vartijaimusolmukkeen etäpesäkkeestä saattaa toimia merkkinä puhtaista alueellista imusolmukkeista, mutta tämä löydös tulisi varmistaa suuremmassa aineistossa.
 
Toinen aihepiiri väitöstyössä oli vartijaimusolmukemenetelmän kehittäminen alkuvaiheen munasarjasyövän leikkaushoitoon, jossa menetelmää on aiemmin pidetty mahdottomana toteuttaa. Menetelmän toteutettavuutta testattiin ensin korkean riskin kohtusyöpäleikkaukseen tulevilla potilailla. Avoleikkauksen alussa siniväriä ja isotooppia ruiskutettiin toiseen normaaliin munasarjaan, ja vartijat paikannettiin imusolmukepoistojen aikana. 94 %:lla potilaista pystyttiin paikantamaan 1-3 vartijaimusolmuketta, jotka kaikki löytyivät aortan vierusalueilta. Vasemman munasarjan vartijat sijaitsivat useimmiten alemman suolilievevaltimon (IMA) tason yläpuolella (64 %), kun taas lähes kaikki oikean munasarjan vartijat (94 %) sijaitsivat tämän tason alapuolella (p=0.001). Nämä tulokset johtivat jatkotutkimukseen varsinaisessa kohdeväestössä eli munasarjakasvaimen takia leikattavilla potilailla.
 
Viimeisessä osatyössä siniväriä ja isotooppia ruiskutettiin munasarjakasvaimen viereen munasarjaliepeeseen avoleikkauksen alussa. Jos kasvain osoittautui hyvänlaatuiseksi eikä radikaalia leikkausta tarvittu, vartijat paikannettiin vatsakalvon läpi. Jos imusolmukepoistoja tarvittiin, kaikki vartijat paikannettiin ja poistettiin erikseen näytteeksi vatsakalvon takaisen tilan avaamisen jälkeen ennen imusolmukepoistoja. Vartijaimusolmukkeiden PAD-vastauksia verrattiin muiden imusolmukkeiden vastauksiin. Jokaiselta potilaalta löydettiin 1-3 vartijaimusolmuketta. Suurin osa vartijoista sijaitsi aortan vierusalueilla joko yksin (60 %) tai yhdessä lantiosta löytyneiden vartijoiden kanssa (30 %). Vain 10 % vartijoista sijaitsi yksinään lantion imusolmukealueilla. Vasemman munasarjan vartijat sijaitsivat anatomisesti ylempänä kuin oikean munasarjan vartijat. Kolmelle potilaalle tehtiin täydelliset imusolmukepoistot, ja näistä yhdellä oli etäpesäkkeitä poistetuissa imusolmukkeissa. Positiivinen vartija ennusti imusolmukelevinneisyyden oikein. Tutkimus lisäsi tietämystä munasarjasyövän oleellisista imutieleviämisalueista. Sen perusteella vartijaimusolmukemenetelmän tutkimista alkuvaiheen munasarjasyövän hoidossa kannattaa jatkaa.  

                                          ******

Nybergin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2314, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1818, Tampere University Press 2017.