Tutkijaprofiili:

Pelin vakava puoli

Pelaamisen ja internetin ansioista ei juurikaan puhuta -
mutta Frans Mäyrä puhuu

Teksti: Jarkko Kangas
Kuva: Jonne Renvall

Frans Mäyrä on pelannut lapsesta saakka. Nyt sen tutkiminen on hänen työtään.

Miltä näyttää pelitutkijan työhuone? Pöydänkulmalla vuoden kuumimmat uutuuspelit, televisioon kytkettynä ainakin kaksi konsolia, kirjahylly täynnä alan lehtiä?

Väärin. Pelejä tai pelikoneita ei näy missään. Ne ovat jossain hypermedialaboratorion tarkkaan valvottujen ovien takana. Kahvihuoneeseen tilattu Pelit-lehti sentään pitää yllä pelitutkimukseen huolimattomasti liitettyjä kepeitä mielikuvia.

Hypermedian professori Frans Mäyrä suhtautuu peleihin tosissaan. Hän korostaa, että pelaaminen ja muu vuorovaikutteinen media ovat tärkeitä elämänalueita, joihin ihmiset keskittyvät tosissaan.

- Viimeistään tänä päivänä pitäisi herätä siihen, että nämä ovat vakavia asioita. Digitaalinen maailma on yhtä todellinen kuin vaikkapa tiilestä ja lasista rakennettu yliopisto. Sosiaalinen maailma ei rajoitu fyysiseen maailmaan, Mäyrä toteaa painokkaasti.

Pelitutkimuksen lisäksi Mäyrän erikoisalaan kuuluu digitaalinen kulttuuri. Viimeksi hän on tutkinut muun muassa verkkopokeria sekä pelaamista internet-palveluiden, kuten Facebookin, kautta.

Elektroniikkapeleistä hypermediaan

Paavolassa syntynyt Ilkka Olavi Mäyrä kiinnostui peleistä jo lapsena. 1970-luvun lopulla ilmestyneet elektroniikkapelit saivat pojan pauloihinsa, eikä lumous ole ottanut haihtuakseen.

- Pelit vievät siinä määrin mukanaan, että vaikka niitä tutkii työkseen, ne tarjoavat elämyksiä, hän kertoo.

Pelitutkimuksen pariin Mäyrä kulki yleisen kirjallisuustieteen kautta. Väitöskirjassaan hän käsitteli minuuden ja moniäänisyyden problematiikkaa sekä pohti teknologian vaikutusta ihmisyyskäsityksiin.

Tutkijan oma minuus muuttui kirjallisuusopintojen ainakin kutsumanimen verran. Vuosituhannen vaihteesta lähtien hänet on tunnettu nimellä Frans. Hypermedian professorina hän on toiminut vuoden 2007 alusta lähtien.

Eroon negatiivisesta leimasta

Frans Mäyrän mielestä alan tutkijoiden on etsittävä internetille ja pelaamiselle yhteiskuntaa hyödyttäviä käyttötapoja. Tällä hetkellä digitaalimaailmaan liitetään paljon kielteisiä mielikuvia, kuten liikalihavuus tai väkivaltainen käytös.

Jatkossa Mäyrä haluaisikin tutkia, miten pelien ja muun vuorovaikutteisen median avulla voidaan ylittää sosiaalisia kuiluja ja tuoda ihmiset yhteen.

- Joka paikassa kyllä lukee "connecting people", mutta mikseivät ihmiset sitten kohtaa, Mäyrä kysyy.

Pelejä ja internetiä voidaan hänen mukaansa käyttää muutenkin myönteisesti. Verkkoympäristö tarjoaa mahdollisuuden ylittää esimerkiksi ujouden tapaisia esiteitä. Pelien avulla taas voidaan käsitellä rakentavasti ihmisyyden varjopuolia, kuten kykyä väkivaltaan.

- Lopulta pelaaminen on kuitenkin itsetarkoituksellista. Elämä ei saa olla vain työtä ja suorittamista vaan myös leikillisyyttä ja iloa, Mäyrä pohtii.

Iloa hänen elämäänsä tuovat pelien lisäksi perhe ja virtuaalimaailman ulkopuoliset harrastukset, kuten luonnossa liikkuminen ja valokuvaus. Ne tarjoavat oivan vastapainon hektiselle hypermediatutkimukselle.

- Meillä on pieni lapsi, joten nykyään kuvaan lähinnä perhosia pihalla, Mäyrä sanoo hymyillen.