Lapset ja lapsenlapset ehkäisevät itärajan takaa muuttaneiden ikääntyvien syrjäytymistä

TAMPEREEN YLIOPISTO TIEDOTTAA 8.5.2012

Entisen Neuvostoliiton alueelta Suomeen tulleet ikääntyvät maahanmuuttajat kokevat olevansa tunnetasolla  yksinäisiä. Todelliset ystävyyssuhteet ovat jääneet rajan taakse eikä uusien luominen ole helppoa.  Lapset ja lastenlapset ovat avainasemassa syrjäytymisen ehkäisyssä - he tarjoavat merkittävän sosiaalisen ympäristön, jossa oman kielen käyttö on mahdollista ja itseilmaisu luontevaa.

Entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneet ikääntyvät maahanmuuttajat ovat tulleet Suomeen monista eri syistä, joista yksi on etninen identiteetti - he kokevat olevansa suomalaisia ja osaavat jonkin verran suomen kieltä.

Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ikääntyville maahanmuuttajille tarjotaan erilaista projektipohjaista toimintaa, mutta heitä ei kuitenkaan hyväksytä helposti valtaväestön sosiaalisiin aktiviteetteihin. Sotahistoria Venäjän kanssa vaikuttaa edelleen itärajan takaa muuttavien kohteluun. Tutkitut ikääntyvät maahanmuuttajat eivät ole sosiaalisesti syrjäytyneitä, mutta kokevat olevansa yksinäisiä.

Sosiaalinen syrjäytyminen on 1990-luvun lopulla luotu käsite, jonka avulla on tutkittu muun muassa Britanniassa vanhusväestöä. Sosiaaliseen syrjäytymiseen kuuluvat läheisesti muutkin syrjäytymisen muodot sekä käsitteet köyhyys ja puute.

Ikääntyviä maahanmuuttajia on tutkittu Suomessa erittäin vähän ja kansainvälistäkin tutkimusta on vielä niukanlaisesti.

- Tässä tutkimuksessa syrjäytymistä tutkittiin haastattelemalla viittä kolmen sukupolven ketjua, yhteensä viittätoista henkilöä. Tutkimusasetelmaa ei ole vastaavissa tutkimuksessa ennen käytetty, kertoo tutkija Sari Heikkinen.

- Kolmen sukupolven mukaanotto mahdollisti ikääntyvän maahanmuuttajan syrjäytymisen tarkastelun useasta näkökulmasta. Eri sukupolvet painottivat asiasta puhuessaan erilaisia näkökulmia.

Heikkinen tekee Tampereen yliopistossa väitöskirjaa sukupolvien välisten suhteiden ja ylirajaisten verkostojen merkityksestä ikääntyvän maahanmuuttajan arjessa.

Tutkimuksen toisessa osassa Heikkinen tarkastelee entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneiden ikääntyvien maahanmuuttajien arjen rakentumista. Muuttaminen uuteen ympäristöön ikääntyneenä ei ole helppo ratkaisu, ja arki täytyy ikään kuin aloittaa ja luoda kokonaan uudelleen. Ikääntyvät maahanmuuttajat ovat yhdistäneet jokapäiväiseen elämäänsä kiinnostavasti entisen kotimaansa tapoja. He eivät muuttaessaan luovu kaikesta tutusta.

Lapset ja lapsenlapset ovat tärkeä resurssi myös arjen hallinnassa.  Ikääntyvät maahanmuuttajat käyttävät esimerkiksi kunnallisia palveluita hyvin vähän - lapset auttavat heitä. Ikääntyvien maahanmuuttajien arki sujuu hyvin. Arjen pienet asiat ja uudet tilanteet ovat kuitenkin vaativia, koska lähellä ei ole ihmisiä, jotka toimisivat esimerkkeinä silloin, kun pitäisi tietää, kuinka toimia vaikkapa ikääntymisen myötä tulevissa uusissa, terveyteen liittyvissä haasteissa.

Tutkimusten tiedot

Tohtoriopiskelija, kasvatustieteen maisteri Sari Johanna Heikkinen

1. Artikkeli: Exclusion of older Immigrants from the Former Soviet Union to Finland: The meaning of Intergenerational Relationships, julkaistu Journal of Cross Cultural Gerontology (2011) 26(4), 379-395.

2. Ikääntyvän maahanmuuttajan arki kolmen sukupolven kuvaamana julkaistu Gerontologia- lehdessä 26(1) 2012, 29-43.    

Lisätietoja

Sari Heikkinen, 040 190 1607 tai 040 743 1315, Sari.johanna.heikkinen@uta.fi
Tampereen yliopisto, Terveystieteiden yksikkö, Gerontologian tutkimuskeskus