Uusi tutkimus selvittää työstä palautumisen parhaita keinoja

Palautuuko työkuormituksesta paremmin rentoutumalla lounastauolla, kävelemällä puistossa vai viettämällä lounastauon tavalliseen tapaan? Tätä selvitetään Tampereen yliopistossa alkavassa tutkimuksessa, jossa kehitetään palautumistapoja ja selvitetään heikon työstä palautumisen riskejä.

Tutkimuksessa yhdistetään työpsykologisia ja ympäristöpsykologisia näkökulmia.

- Työkuormituksesta palautuminen on uhattuna nyky-yhteiskunnassa, jota kuvaa kiire ja tehokkuus, toteaa psykologian professori Ulla Kinnunen.

Työstä palautumisen puute voi Kinnusen mukaan olla jopa suurempi terveysriski kuin työssä kuormittuminen.

- Tutkimuksemme edistää palautumisen tutkimusta ensinnäkin kehittämällä työpäivän aikaisia interventioita, jotka ovat nykyisin harvinaisia. Ympäristöpsykologian alalta tuli idea käyttää puistokävelyä yhtenä interventiona. Luontoympäristöjen elvyttävyydestä on hyvää tieteellistä näyttöä, kertoo hankkeessa mukana oleva psykologian professori Kalevi Korpela.

- Toiseksi lähestymme palautumista pitkittäistutkimuksen näkökulmasta, sillä tähänastista tutkimusta ovat dominoineet lyhytaikaiset päiväkirjatutkimukset, jotka eivät kerro päivittäisen palautumisen pitkäaikaisista vaikutuksista.

Tutkimus koostuu kolmivuotisesta noin 3 000 ihmisen seurantatutkimuksesta ja interventiotutkimuksesta, jossa on kolme 85 hengen ryhmää. Yksi ryhmistä käyttää lounastauon rentoutumiseen, toinen kolmen viikon ajan 20 minuutin puistokävelyyn ja kolmas ryhmä viettää normaalin lounastauon.

- Interventiotutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa käytäntöön työpaikoilla ja seurantatutkimus paljastaa heikon työstä palautumisen terveysriskit, Kinnunen toteaa.

Suomen Akatemia rahoittaa syyskuussa alkavaa nelivuotista tutkimusta 600 000 eurolla.