Digitaalinen jalanjälki omaan kontrolliin

Julkaistu 11.12.2017 - 13:12
Jaakko Peltonen/ Kuva: Jonne Renvall
Tehokas ja ihmisen kontrollissa oleva mekanismi tiedon keräämiseen ja jakamiseen olisi paljon parempi lähtökohta kuin se, että verkon takana toimiva palveluntarjoaja kerää erikseen näitä tietoja pyytämättä ja yllättäen, sanoo apulaisprofessori Jaakko Peltonen. Kuva: Jonne Renvall

Digital Me -konsepti kääntää päälaelleen asetelman siitä, kuka saa hyödyntää ihmistä koskevaa tietovarantoa

Ihmisen mahdollisuus kontrolloida omaa digitaalista jalanjälkeään voi parantua. Digital Me -konseptin kehittänyt tutkijaryhmä kääntää päälaelleen asetelman siitä, kuka voi hyödyntää ihmistä koskevaa digitaalista tietoa.

Tutkijaryhmä puhuu paradigman muutoksesta ja kutsuu asiasta kiinnostuneita tutkijoita ja organisaatioita mukaan ”henkilökohtaiseen datavallankumoukseen”.

Tampereen yliopiston tilastotieteen, erityisesti data-analyysin apulaisprofessori Jaakko Peltonen kuuluu hanketta kehitelleeseen seitsenhenkiseen tutkijaryhmään. Hän vakuuttaa, että konsepti on hyvin erilainen verrattuna tämänhetkiseen digitaaliseen maailmaan. Hänen mukaansa jatkokehittelystä riippuu se, lähteekö idea lentoon.

Oma hallinta johtaa
parempaan järjestelmään

Yritykset keräävät ihmisistä laajoja tietovarastoja voidakseen myydä tuotteitaan. Asetelma on yksipuolinen siten, että nämä tiedot eivät ole ihmisten itsensä hallinnassa.

Jaakko Peltonen sanoo, että uudessa konseptissa ei ole kuitenkaan kysymys siitä, että torjuttaisiin olemassa olevia tiedonkeruujärjestelmiä. Niiden rinnalle tulisi kuitenkin ihmisen itsensä kontrolloima järjestelmä, jossa ihminen itse päättää tiedon keruusta ja luovutuksesta. Jos uusi järjestelmä yleistyisi, voisi se korvata olemassa olevaa tiedonkeruuta.

– Ihmiset haluavat usein jakaa tietoa, ja siitä on heille hyötyä. Jos olisi olemassa tehokas ja ihmisen kontrollissa oleva mekanismi tiedon keräämiseen ja jakamiseen, olisi se paljon parempi lähtökohta moneen asiaan kuin se, että kukin verkon takana toimiva palveluntarjoaja kerää erikseen näitä tietoja pyytämättä ja yllättäen, Peltonen kuvailee.

Osaamisprofiileja ja
muistin virkistämistä

Digital Me -hankkeessa kerättiin tietotyöhön liittyvää tietoa. Ohjelmisto seurasi, kun tietotyötä tekevät ihmiset kävivät eri verkkosivuilla ja avasivat dokumentteja. Ohjelmisto poimi seurantatietoa, joka voi jälkikäteen olla hyödyllistä ihmiselle itselleen.

– Tämä järjestelmä on alusta, joka ei estä muiden tekemää tiedonkeruuta. Tämä ei muuta olemassa olevaa verkon toimintaa. Tämä on uudenlainen ratkaisu, joka liikkeelle lähtiessään voisi tarjota uusia tapoja kerätä tietoa ja jakaa sitä toisille, Peltonen sanoo.

Uusi järjestelmä auttaa yritystä saamaan tietoa vaikkapa omien työntekijöidensä osaamisalueista sen sijaan, että asia käsiteltäisiin vain luettelemalla ihmisten työnkuvia.

– Usein saattaa olla, että henkilö on työssään päätynyt tekemään monenlaisia asioita, mutta se ei näy virallisissa dokumenteissa. Tieto saattaisi kuitenkin kertyä henkilön itsensä keräämästä tietovarannosta. Silloin voitaisiin muodostaa osaamisprofiili, joka osoittaa henkilön sopivan vaikkapa uuteen projektiin.

Voiko yritys näin salakuunnella työntekijöitään ja valvoa heitä?

– Ideana on se, että työntekijällä on omalla tietokoneellaan käyttöön otettuja loggereita, jotka pitävät kirjaa tapahtumista. Käyttäjällä itsellään on kontrolli niihin, ja ihminen voi itse päättää, milloin laittaa loggerit päälle.

Ideana on Peltosen mukaan se, että ohjelmaa ei ole pakko käyttää. Työntekijä voi luoda omaa kompetenssiprofiiliaan ja käyttää ohjelmaa muistin virkistämiseksi siten, että hän pääsee helposti palaamaan sivulle, jota on aiemmin selannut.

– Ajatuksena on, että tästä on konkreettista hyötyä yksilölle itselleen ja että se voi helpottaa tietotyön tekemistä, mutta se ei ole pakollista eikä sen tuloksia tarvitse näyttää kenellekään muulle, ellei niin halua.

Yritysten tavoite
ei ole tehdä pahaa

Yritysten keräämät asiakastiedot pelottavat ja hämmentävät. SOK:n ja K-kauppojen asiakaskorttien käytöstä syntyy valtava datavarasto, jonka on pelätty kääntyvän ihmisten etuja vastaan. Data-analyysin asiantuntija Jaakko Peltonen rauhoittelee pelkoja.

– Yritysten tavoite ei ole tehdä pahaa yksityiselle ihmiselle eikä ihmisjoukoillekaan vaan optimoida omia palveluitaan. Toki heillä on tarkoitus tehdä voittoa mutta ei sillä tavalla, että yksittäinen ihminen joutuisi huijatuksi, Peltonen sanoo.

Massojen valinnoilla on vaikutusta siihen, millaisia tuotteita kaupoissa pidetään esillä ja millainen hintakehitys niillä on. Peltonen tuntee vain muutaman tapauksen, joissa yksilön omasta datasta halutaan tehdä päätelmiä. Yksi näistä liittyy luotonantoon, kun pankki voi päätellä luottoriskiä yksilön omasta historiasta.

– On tarvetta analytiikalle, joka voi päästä yksityiskohtiin tavalla, joka ei kuitenkaan yksilöi ihmistä eikä paljasta salassa pidettäviä yksityiskohtia, Peltonen sanoo.

Peltonen tutkii Aller Median toimeksiannosta Suomi24-verkkosivuston sisältöä. Hän pitää tärkeänä sitä, että yksityisiä henkilöitä ei paljasteta julkisesti vaan pyritään ilmiötasolla löytämään sellaista, johon Aller Media voisi reagoida.

Peltonen sanoo, että täydellisiä suojatakuita ei koskaan voi antaa, sillä tietomurtojakin voi sattua ja pahantahtoinen osapuoli voi päästä käsiksi tietoihin. Luottokorttitietojakin on vuotanut rikollisten käsiin tietomurtojen kautta. Peltonen korostaa, että näissä tapauksissa ei ole kysymys siitä, että yritys olisi halunnut tehdä mitään väärää.

Kerran julkaistu tieto
ei helposti häviä

Kehittymässä oleva tieteenala Preventive data mining tarkoittaa tiedon louhintaa tavalla, joka ei paljasta yksilöityjä tietoja.

– Voi olla, että menetelmät kehittyvät niin, että jo kerätyistä tiedoista ei tarvitsisi säilyttää niin paljon kuin tällä hetkellä säilytetään, Jaakko Peltonen sanoo.

Ovatko säädökset niin tiukat, että yritykset eivät tietosuojasäädösten pelossa uskalla käyttää lainkaan keräämiään tietoja?

– En ole lainsäädännön asiantuntija. Olen havainnut, että tutkimusta tehdessämme olemme pystyneet pääsemään melko pitkälle nykyisenkin lainsäädännön puitteissa, Peltonen vastaa.

Usein ihmiset itse tekevät valinnan, kun he vapaaehtoisesti luovuttavat tietojaan julkisuuteen ja lähettävät kuviaan eri palveluihin.

– Kun jakaa itsestään tietoa, niin kannattaa muistaa, että kerran jaettu tieto voi säilyä verkossa hyvin pitkän aikaa.

EU:ssa on voimassa lainsäädäntö, joka liittyy oikeuteen unohtaa itseään koskevat tiedot, mutta teknisesti sen toteuttaminen on vaikeaa. Google voi poistaa oikeuden päätöksellä hakutietoa, mutta laajalle eri sivuihin levinnyt tieto ei sitä kautta kokonaan häviä.

Visuaaliset työkalut
johtavat uusiin löydöksiin

Jaakko Peltosen erityisalueisiin kuuluu suurten tietoaineistojen analysoinnin lisäksi muun muassa tiedon visualisointi.

– Tiedon visualisointi on satoja, ehkä jopa tuhansia vuosia vanha asia. Sitä on ollut siitä asti, kun ihmiset alkoivat piirtää karttoja toisilleen, Peltonen sanoo.

Nykyään visualisoidaan, tutkitaan ja tehdään ymmärrettäväksi yhä monimutkaisempaa tietoa ja yhä suurempia tietomassoja.

– Minun erityinen kiinnostuksen kohteeni ovat sellaiset aineistot, joissa ei vain esitetä jo tehtyjä löydöksiä vaan tehdään uusia löydöksiä ja innovaatioita sen päälle, mitä jo tiedetään.

Aihepiiri yltää geenitiedosta sosiaalisen median puheenaiheisiin ja talouden käyttäytymiseen eri tilanteissa.

Peltonen painottaa, että tilastotiede ei ole pelkästään valmiiden asioiden tarkastelua ja hypoteesien p-arvojen mittausta.

– Tilastotiede rikastettuna laskennallisilla menetelmillä ja visuaalisilla työkaluilla on myös keino, jolla tehdään uusia löydöksiä ja innovaatioita. Lähes kaikissa projekteissa on kyse enemmän tästä puolesta.

Peltosella on käynnissä tutkimushankkeita, jotka liittyvät sosiaaliseen mediaan, ravitsemusaineistoon ja poliittiseen kielenkäyttöön.

– Kaikissa näissä tavoitteena on päästä uuteen tietoon. Nykyään se tieto on sen verran monimutkaista, että uusien ideoiden löytämiseen tarvitaan apukeinoja. Kun yksittäisellä ihmisellä ei ole mahdollisuutta katsoa kaikkia mahdollisia hypoteeseja ja monimutkaista aineistoa, niin tietokone ja laskennalliset mallit auttavat löytämään kiinnostavia asioita.

Teksti: Heikki Laurinolli

Mats Sjöberg, Hung-Han Chen, Patrik Floréen, Markus Koskela, Kai Kuikkaniemi, Tuukka Lehtiniemi, Jaakko Peltonen: Digital Me: Controlling and Making Sense of My Digital Footprint 2017.