Ihmistieteet häviävät rahoitusmallissa

Julkaistu 26.10.2016 - 10:25
Reetta Muhonen/ Kuva: Jonne Renvall
Reetta Muhonen on valittu johtoryhmän jäseneksi eurooppalaiseen verkostoon, joka kehittää yhteiskunta- ja humanististen alojen tutkimuksen arviointia. Kuva: Jonne Renvall

Yhteisjulkaisujen laskentatapa suosii luonnontieteitä sekä lääke- ja terveystieteitä

Ihmistieteet kärsivät valtakunnallisesta yliopistojen rahoitusmallista, joka suosii lääke-ja terveystieteitä, luonnontieteitä ja teknisiä tieteitä. Häviäjinä ovat yhteiskunta- ja humanistiset tieteet.

Eriarvoisuutta tieteenalojen välille aiheuttaa opetus- ja kulttuuriministeriön käyttämä julkaisujen laskentatapa, jossa julkaisuja ei ositeta niihin osallistuneiden tekijöiden määrällä.

Norjassa sen sijaan  yhteisjulkaisut ositetaan niin, että kukin yliopisto saa julkaisuistaan vain sitä edustavien tekijöiden osuutta vastaavan tuotoksen. Tanskassa julkaisut jaetaan osiin mukana olevien yliopistojen määrän mukaan.

Tutkija Reetta  Muhonen arvioi, että yhteisjulkaisujen osittaminen muuttaisi myös Tampereen yliopiston sisäisen rahanjaon suhteita siten, että yhteiskunta- ja humanistiset tieteet kasvattaisivat osuuttaan julkaisujen perusteella jaettavasta rahapotista ja vastaavasti lääketieteiden osuus laskisi. Vastaavia muutoksia tulisi myös valtakunnallisen rahoitusmallin kautta yliopistoille jaettavaan rahoitukseen.

Muhonen työskentelee Tampereen yliopiston Tiedon, tieteen, teknologian ja innovaatioiden tutkimuskeskuksessa. Hän on tutkinut julkaisutuottavuuden mittaamisen ongelmia yhdessä Julkaisufoorumin suunnittelijan Janne Pölösen kanssa.

Laskentatapa kääntää
tuottavuuden päälaelleen

Julkaisujen laskentatavan vaikutus on merkittävä, sillä yhteisjulkaisujen osittaminen voi kääntää tieteenalojen suhteet päälaelleen.

Jos yhteisjulkaisuja ei ositeta, ovat lääke- ja terveystieteet sekä luonnontieteet tuottavimpia tieteenaloja Suomessa. Vähiten tuottavin on humanistinen ala.

Kun julkaisujen kirjoittajamäärä otetaan huomioon osittamalla julkaisumäärät tekijöiden lukumäärällä, kääntyy tilanne päinvastoin niin, että yhteiskunta- ja humanistiset alat nousevat tuottavimmiksi.

Muhosen ja Pölösen laskelmat perustuvat vielä julkaisemattomaan opetus- ja kulttuuriministeriön ”Tutkijan julkaisuaktiivisuus” -hankkeen aineistoon. He ovat hyödyntäneet lisäksi Julkaisufoorumin tietokantaa sekä opetus- ja kulttuuriministeriön Vipunen- ja Juuli-portaaleja.

Yhteisjulkaisuissa
jopa tuhansia nimiä

Tieteenalojen julkaisukäytännöt poikkeavat toisistaan siten, että ihmistieteet suosivat yksin julkaisemista, luonnontieteet yhteisjulkaisuja.

– Suurissa ryhmissä kirjoittaminen on tyypillistä ns. kovilla aloilla. Cernin [Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Genevessä] julkaisuissa voi olla jopa kaksi ja puoli tuhatta kirjoittajaa. Tosin ovathan ne fysiikan sisälläkin ääritapauksia, Reetta Muhonen sanoo.

Tutkijan julkaisuaktiivisuus -hankkeessa laskettiin julkaisumääriä viiden suomalaisyliopiston aineistosta, jossa yhtä julkaisua kohden oli keskimäärin 9,1 tekijää vuosina 2012–2014. Tähän aineistoon kuuluvat Helsingin, Oulun, Turun ja Tampereen yliopistot sekä Svenska Handelshögskolan.

Vähiten tekijöitä (2–3) on humanististen tieteiden ja yhteiskuntatieteiden julkaisuissa. Bio- ja ympäristötieteissä, tekniikassa sekä maatalous- ja metsätieteissä oli 5–6 tekijää julkaisua kohden. Luonnontieteissä tekijöitä oli keskimäärin 20 julkaisua kohden.

Tieteenalojen sisällä on suuria eroja. Fysiikan julkaisuissa on keskimäärin lähes 50 tekijää, matematiikan ja tilastotieteen julkaisuissa alle 4.

– Cern-paperit paisuttavat fysiikan ja luonnontieteen tekijämäärien keskiarvoja, mutta sen jälkeenkin, kun ne rajataan ulos analyysistä, kirjoittajajoukko on muita luonnontieteitä suurempi, Muhonen huomauttaa.

Tieteenalan luonne
vaikuttaa julkaisutapaan

Erilaiset julkaisukäytännöt riippuvat tieteenalojen erilaisesta luonteesta. Reetta Muhonen ei usko väitteeseen, että yhteisjulkaisuissa olisi mukana vapaamatkustajia, jotka hyötyisivät muiden kustannuksella.

– Ei se minusta ole se olennaisin kysymys. Kyllä yhteisö huolehtii siitä, mutta kun rinnakkain laitetaan kaksi CV:tä, joissa toisessa on runsaasti yhteisjulkaisuja ja toisessa vain omia, niin arvioitsijalla on vaikeaa. Kun tulee kasapäin hakemuksia, niin miten tehdään karsinnat?

Erot julkaisutavoissa lähtevät Muhosen mukaan jo erilaisista tutkimuskysymyksistä. Yhteiskuntatieteissä tehdään vähemmän työtä tutkimusryhmissä. Luonnontieteissä tutkimuskysymykset kumuloituvat ja tiede edistyy selvemmin edellisten tutkimusten pohjalta.

Rahoitusmallin
perusteluja kaivataan

Norja ja Tanska ovat Suomea pidemmällä julkaisutuottavuuden mittaamisessa.
Reetta Muhonen kannattaakin siirtymistä yhteisjulkaisujen mittauksessa Norjan ja Tanskan tapaiseen osittamiseen.

Suomessa yliopistojen rahoitusmallia päivitettäessä ei julkaisujen osittamiseen menty, koska haluttiin kannustaa yhteisjulkaisemiseen.

– Yhteisjulkaisut ovat kansainvälisen yhteistyön lisääntyessä luonnollinen trendi ja sinnepäin ollaan menossa. Ne ovat myös meriittejä tutkijan ansioluettelossa – ositettiin tai ei. En olisi siis huolissani siitä, että tutkijoiden kansainvälinen yhteistyö vähenisi osittamisen käyttöönoton myötä. Sisällyttäisin rahoitusmalliin kuitenkin Tanskan mallin mukaisesti painokertoimen kansainvälisistä yhteisjulkaisuista palkitsemiseksi.

Osittamatta jättämistä perusteltiin myös sillä, että malli haluttiin pitää yksinkertaisena. Puuttuuko Suomesta laskutaitoa?

– Ei varmasti puutu. Ei se siitä ole kiinni. Sen sijaan rahoitusmallityöryhmä epäili, että nykyiset tietopohjamme saattavat asettaa rajoituksia ositukselle.

Muhonen toivoo, että keskustelu osittamisesta ei tyrehdy tähän.

– Samalla tietopohjalla, jota käytetään tälläkin hetkellä rahanjaon perustana, voitaisiin nähdäkseni jakaa rahaa esimerkiksi Tanskan mallin mukaisesti osittamalla julkaisut niihin osallistuneiden suomalaisten yliopistojen kesken.

Tietokannat hylkivät
yhteiskuntatieteitä

Kansainväliset julkaisutietokannat pönkittävät ihmistieteiden näkymättömyyttä, sillä ne antavat puutteellisen kuvan julkaisutoiminnan kokonaisuudesta.

Bibliometriset julkaisu- ja viittausanalyysit hyödyntävät kansainvälisiä Web of Science ja Scopus -tietokantoja.

Reetta Muhonen kertoo, että yhteiskunta- ja humanistiset tieteet joudutaan jättämään usein kokonaan pois tarkasteluista, koska niistä ei löydy tarpeeksi aineistoa. Merkittävä osa näiden tieteenalojen julkaisemisesta jää näiden tietokantojen ulkopuolelle.

Oudoin havainto on se, että kansainväliset tietokannat eivät tunnista edes kirjajulkaisemista, joka on ihmistieteissä olennainen julkaisutapa. Omituisuus johtuu siitä, että nämä tietokannat ovat syntyneet lehtien indeksoinnista.

Tietokantojen vääristymä ei vaikuta rahanjakoon. Suomessa yliopistojen rahoitusmallissa hyödynnetään yliopistojen julkaisutiedonkeruuseen perustuvaa julkaisuaineistoa.

Web of Science ja Scopus vaikuttavat kuitenkin kansainvälisiin ranking-listoihin, joilla mitataan yliopistojen keskinäistä paremmuutta. Siinä voi olla yksi syy siihen, että Tampereen yliopisto pärjää osassa kansainvälisistä rankingeista heikosti.

– Kun olemme yhteiskuntatieteellisesti painottunut yliopisto, niin meidän näkyvyytemme voi olla huonompi näiden keskeisten kansainvälisten tietokantojen perusteella, Reetta Muhonen sanoo.

Kansainvälinen verkosto kehittää
ihmistieteiden arviointia

Suomi on liittynyt eurooppalaiseen yhteiskunta- ja humanististieteellisen tutkimuksen arviointia kehittävään Enressh-verkostoon. Reetta Muhonen ja Janne Pölönen on nimitetty verkoston johtoryhmän jäseniksi.

– Tavoitteena on parantaa yhteiskuntatieteiden asemaa nimenomaan tutkimuksen hyötyjen demonstroimisessa ja sen näkyväksi tekemisessä, Muhonen sanoo.

Yhtenä tavoitteena on kehittää sellaisia tietokantoja ja mittareita, jotka ottavat myös ihmistieteet huomioon.

– Kun rahoitusta leikataan ja yhteiskuntatieteet ovat altavastaajina, pitäisi pystyä osoittamaan paremmin, mitä me tuotamme yhteiskunnalle. Varmasti kaikki ei näy siinä, miten me julkaisemme ja miten julkaisut keräävät viittauksia. On paljon muutakin.

Teksti: Heikki Laurinolli

Lue myös:

Reetta Muhonen ja Janne Pölönen:Paljonko on paljon? Bibliometrisen tutkimuksen näkökulmia yhteiskunta- ja humanististen tieteiden julkaisukäytäntöihin. Tieteessä tapahtuu 5/2016.

Julkaisutuottavuuden mittaamisen haasteet ihmistieteissä. Alusta!-verkkolehti 27.9.2016.

 

Niiniluodon graafi julksisuista
Ilkka Niiniluodon julkaisema grafiikka osoittaa, miten yhteisjulkaisujen osittaminen vähentäisi julkaisumääriä ja muuttaisi tieteenlojen välisiä suhteita. Niiniluoto on Tieteellisten seurain valtuuskunnan puheenjohtaja.