Ilmastokirjasta opintopisteitä

Julkaistu 11.5.2017 - 11:45
Värriön tutkimusasemalle Lapissa pääsi vain moottorikelkalla tai hiihtäen. Linda Manner ja Tiina Heikkilä pääsivät painavien varusteidensa kera onneksi moottorikelkan kyytiin. Kuva: Linda Manner
Värriön tutkimusasemalle Lapissa pääsi vain moottorikelkalla tai hiihtäen. Linda Manner ja Tiina Heikkilä pääsivät painavien varusteidensa kera onneksi moottorikelkan kyytiin. Kuva: Linda Manner
 

Kirjan tekemisestäkin voi saada opintopisteitä. Lokakuussa 2017 ilmestyy ilmastokirja Hyvän sään aikana - mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken. Kirjan tekevät journalistiikan ja kuvajournalismin opiskelijat yhdessä journalistiikan vierailijaprofessorin Hanna Nikkasen kanssa.

Linda Manner on toinen projektin kuvaajista ja toisen vuoden opiskelija, vaikka suurin osa muista projektin opiskelijoista on jo maisterivaiheessa. Asia mietitytti Mannerta aluksi mutta ei ole työskentelyä sittemmin vaivannut, sillä projektia tehdään ja suunnitellaan yhdessä. Mannerta projektissa kiinnosti erityisesti sekä aihe että oman suunnan löytäminen kuvajournalistina. Häntä viehätti myös ilmastonmuutosaiheen suuruus:

- Projekti vaikutti jotenkin niin kunnianhimoiselta ja kreisiltä, että tehdään ilmastonmuutoksesta kirja. Tämähän on jotenkin tosi hieno projekti. Pakko nähdä mitä siitä syntyy.

Manner kokee, että kirjaprojektissa mukana olo on ollut kuvajournalistille hyvä tapa työskennellä ja opiskella muun muassa kuvauksen monipuolisuuden vuoksi. Projektissa pääsee tekemään erilaisia kuvajournalismin tyylejä ja lajeja kuten reportaasi-, studio- ja henkilökuvausta, Manner luettelee. Manner myös toteaa, että samalla kuvauksen aikajänne on erilainen, sillä kuvausta saa toteuttaa ajan kanssa, mikä on erilaista verrattuna esimerkiksi sanoma- tai aikakauslehdessä työskentelyyn.

Journalismia opitaan tekemällä

Projektista saa viiden opintopisteen suorituksen journalistiikan syventäviin opintoihin, mutta Mannerin mielestä kurssi ei tunnu perinteiseltä opiskelulta.

- On ollut tosi hyvä tapa opiskella journalismia. Tässä opitaan tekemällä, eikä tämä minun mielestäni tunnu siltä, että tämä olisi mikään kurssi. Ei tähän edes asennoidu sillä tavalla, että tämä olisi jokin opintosuoritus vaan että tämä on tosi paljon enemmän. Ja ylipäätään, vaikka ei olisi opiskelija niin oppisi valtavasti. Tämä on todella hieno mahdollisuus tehdä. Enemmän tällaista!

Uutta hän on oppinut kuvaamisen saralla esimerkiksi ajankäytöstä ja tahdittamisesta.

- Tunnustellaan tunnelmia ja annetaan kuville aikaa kehittyä kuvaustilanteessa mutta ollaan nopeita silloin kun tarvetta, jotta saadaan hyvä hetki kuvaan.

Hän on myös iloinen siitä, että on päässyt aktiivisesti itse suunnittelemaan kirjan kuvitusta ja olemaan siitä vastuussa kirjan toisen kuvaajan, Ella Kiviniemen kanssa.

- On tosi hienoa, että saa ideoida niin paljon itse. Kyllä minä uskoisin, että siitä tulee meidän näköinen kirja, mikä on kivaa ja pelottavaa, Manner naurahtaa.

Tiina Heikkilä kuvaa Lapin kaunista maisemaa matkalla Värriön tutkimusasemalle. Kuva: Linda Manner
Tiina Heikkilä kuvaa Lapin kaunista maisemaa matkalla Värriön tutkimusasemalle. Kuva: Linda Manner
 

Ei pelkkiä päiväperhosia

Graduvaiheen opiskelija Tiina Heikkilä lähti mukaan puhtaasti teeman takia sekä kiinnostuksesta kirjan tekemiseen. Heikkilä kirjoittaa ilmastokirjaan kaksi juttua. Ensimmäisen, muun muassa Pentti Linkolan haastattelun sisältävän historiateemaisen artikkelin hän tekee yhteistyössä Sanni Mattilan kanssa. Toisen artikkelin tiimoilta Heikkilä vieraili yhdessä Mannerin kanssa Värriön tutkimusasemalla Lapissa. Värriössä Heikkilä haastatteli ilmakehätieteen huippuyksikön johtajaa Markku Kulmalaa ja fysiikan professoria Tuukka Petäjää sekä jututti tutkimusaseman vakituista henkilökuntaa.

Heikkilän mielestä projekti on ollut erinomainen tapa opiskella journalismia, ja hän on kokenut oppivansa paljon uutta, vaikka onkin tällä hetkellä ollut jo vuosia työelämässä. Heikkilä toteaa, että kirjoittaminen kirjaan on erilaista ja se eroaa toimittajan perustyöstä paljon.

- Ehkä siinä pitää samaan aikaan olla sekä kaunokirjallisempi että tiiviimpi. Löysää ja kertovaa juttua voi olla mutta sen on oltava priimaa, kun se tulee kirjaan. Se ei tule johonkin mikä luetaan vain kerran, vaan se voi oikeasti olla olemassa pidempään. Pitää myös miettiä tekstin ajankohtaisuutta sillä tavalla, että esimerkiksi esitetyt faktat ovat jollain tavalla relevantteja myös myöhemmin, eikä vain jotakin päiväperhosia. Siinä on selvä ero, Heikkilä tiivistää.

Ilmastonmuutos ei ole rakettitiedettä

Millainen aihe ilmastonmuutos sitten on journalismille? Heikkilä kertoo, että ilmastonmuutoksen kaltaisesta ilmiöstä on vaikeaa tehdä positiivista tarinaa, jota ihmiset haluavat lukea. Yksi kirjan perusviesteistä onkin hänen mukaansa se, että uutisointi vaikeista ja isoista aiheista kuten ilmastonmuutoksesta on haastavaa.

- Asia on monimutkainen ja edellyttää lukijaltakin perehtymistä. Lukijan pitää jaksaa lukea asioita ja pitää ehkä kyetä ymmärtämään luonnontieteellisiä asioita ja olla kiinnostunut niistä, koska eihän se ilmastonmuutoksen vakavuus aukea jollei jotain perusjuttuja tiedä. Enkä tarkoita, että tämä on mitään rakettitiedettä. Kyllä kuka tahansa nämä asiat ymmärtää ihan hyvin, mutta se edellyttää sitä että haluaa perehtyä.

Heikkilä haluaa korostaa sitä, että vaikka kirjan kirjoittavat opiskelijat, ovat he jo taitavia ja osaavia omalla alallaan. Erityisesti journalistiikan opinnoissa korostuu se, että ihmiset tekevät samaan aikaan töitä ja opiskelevat. Opiskelun kannalta myös käytännön kurssit ovat välttämättömiä.

- Ihmiset voivat olla opiskelijoiden kirjoissa mutta he eivät välttämättä ole vain oppimassa tai harjoittelemassa. Eikä tämä tarkoita myöskään sitä, että he eivät valmiiksi osaisi mitään, vaan useimmat tekevät tätä samalla kunnianhimolla ja osaamisella miten he tekevät muita töitä, Heikkilä summaa.

Teksti: Anna Ojalahti

Kuvat: Linda Manner