Ilmastonmuutos laskeutui arjen tasolle

Julkaistu 27.11.2018 - 10:55
auto, liha ja muovipussit/ Kuvat: Jonne Renvall ja Wikimedia
Yksityisautoilu, lihansyönti ja muovipussit nousivat arkipäivän puheenaiheiksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Kuvat: Jonne Renvall ja Wikimedia Commons.

Tutkija Eero Palmujoki pitää hyvänä sitä, että ilmastonmuutoskysymys on hajautunut ja pirstaloitunut

Eero Palmujoki/ Kuva: Jonne Renvall
Eero Palmujoki sanoo, että ilmastoratkaisu kulkee sitä kautta, että ensin kasvaa tietoisuus ja syntyy kansainvälinen normisto. – Myönnän kyllä, että se on valtavan hidasta ja aina voi kysyä, onko se liian hidasta. Kuva: Jonne Renvall

Teksti: Heikki Laurinolli

Ranskassa pommit paukkuvat ja kyynelkaasu haisee, kun keltaliivien kansanliike taistelee ilmastonmuutoksen puolesta vaatimalla halvempaa polttoainetta.

Suomessa jupistaan, miksi pitäisi luopua lomalennoista, lihansyönnistä ja muovikasseista, vaikka meidän päästömme ovat maailman mitassa promilleluokkaa.

Ilmastokysymys on laskeutunut ihmisten arjen tasolle. Se ei hämmästytä kansainvälisen politiikan tutkija Eero Palmujokea, joka on seurannut ja tutkinut ilmastonmuutoksen hallintaa jo viimeiset parikymmentä vuotta.

–  Muutos ilmastonmuutokseen suhtautumisessa on ollut hidasta ja syklittäistä. Kohtuullisen uusi juttu on se, että asia on tullut arkipäivän ihmisten käytäntöihin, Palmujoki sanoo.

Ilmastokeskustelu junnasi
kansainvälisellä tasolla

Eero Palmujoki on tutkinut alueellistumista Kaakkois-Aasiassa, Vietnamin poliittista ajattelua, Kamputsean kysymystä, kansainvälisen kaupan sääntelyä ja kansainvälisten suhteiden normatiivista pohjaa. Viime vuosina hän on paneutunut kansainväliseen ilmastopolitiikkaan.

– Prosessi on ollut aika hidas. On keskusteltu siitä, että pitäisi tehdä tehokkaampia sopimuksia ja päätöksiä, jotka koskisivat kaikkia valtioita. Pitkän aikaa keskustelu junnasi siinä, mitä kansainvälinen hallinta voi tehdä. Siinä hukkui se, ettei se hallinta ole vain sitä, mitä valtiot sopivat keskenään, Palmujoki sanoo.

Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi lokakuussa raportin, jonka mukaan lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen vaatii nopeita toimia. Raportti käynnisti Suomessakin keskustelun lihasyönnistä, lomalennoista ja siitä, että mekin joudumme tinkimään elintasostamme.

Palmujoki pitää nyt käynnissä olevaa kansalaiskeskustelua analogisena sille, mitä aiemmin on käyty valtioiden välillä. Ylemmälläkin tasolla on kiistelty siitä, miksi kannattaisi vähentää päästöjä täällä, vaikka teollisuus siirtyisi Kiinaan, jossa päästörajoja ei ole.

Pirstaleisuus voi auttaa
ilmastonmuutoksen hallintaa

Ilmastonmuutoksen hallinta on viime vuosina pirstoutunut virallisen neuvotteluprosessin ulkopuolelle. Osa tutkijoista pitää pirstaleisuutta ongelmana, mutta Eero Palmujoki on siitä eri mieltä.

– Pirstaleisuus on valtavan hyvä asia. Sen ansiosta Yhdysvalloissakin toimitaan nyt päästöjen vähentämiseksi, vaikka hallitus ei ole siitä lainkaan kiinnostunut. Sehän on hyvä asia, että kaikki ei lähde ylhäältä alaspäin. Se kuvastaa kansainvälisen ilmastonhallinnan luonnetta. Kun ei pystytä yhtenäisellä sopimuksella asiaa auttamaan, niin on paljon erillisiä toimijoita, jotka pitävät aktiivista toimintaa yllä.

Kunnat, kaupungit ja yritykset ovat nousseet tärkeään asemaan ilmastonmuutoksen hillinnässä. Yritysten toiminnassa Palmujoki on havainnut myös viherpesua, jossa yritetään vain putsata ulkokuorta ympäristöystävälliseksi. Sen rinnalla hän on nähnyt myös todellisia ratkaisuja, koska yritysten on pakko ottaa ilmastokysymys huomioon pärjätäkseen markkinoilla.

Kiina ottamassa
vastuullisen roolin

Monissa Aasian maissa kuten Kiinassa hallinto on hyvin keskusjohtoinen siten, ettei pirstaleisen ilmastonhallinnan uskoisi onnistuvan siellä.

– Se on yksi osa kokonaisuutta, että valtiot ovat erilaisia. Se kuvastaa juuri sitä pirstaleisuutta. On tehokkaasta hallinnasta etujakin. Kiinassa ei ole lähdetty kovin suuressa määrin ilmastonmuutoksesta, mutta siellä on ollut välttämätöntä tehdä rajoituksia jo paikallisen ilmanlaadun ja saastumisen vuoksi. Se on todella iso ongelma, Eero Palmujoki sanoo.

Ilmastonmuutos on saanut vakaan institutionaalisen aseman kansainvälisesti niin, ettei siihen enää voi olla ottamatta kantaa. Palmujoen mukaan tähän keskusteluun osallistumisesta on tullut vastuullisen valtion merkki.

– Nyt kun Yhdysvallat on vetäytynyt tästä asemasta, niin Kiina on mielellään ottamassa sitä asiaa omakseen.

Kiinasta tulee siis vastuullisen maailman johtotähti?

– Jossain määrin. Onhan sillä kolmansien maiden statuskin olemassa, niin kyllä se varmaan on ilmastonmuutoksen kannalta ihan okei, Palmujoki sanoo.

Kauppajärjestö WTO
ilmastovalvojaksi

Ilmastonmuutoksen hallinnan hitaus on nostanut kritiikkiä kansainvälisiä järjestöjä kuten YK:ta kohtaan.

Eero Palmujoki nostaa mahdolliseksi ratkaisijaksi Maailman kauppajärjestö WTO:n, jonka sääntöihin kaikki keskeiset kauppaa käyvät valtiot ovat sitoutuneet Yhdysvaltoja myöten.

WTO:lla on tehokas rangaistusmenettely, jota voisi soveltaa ilmastokysymyksiin, jos ilmasto ja ympäristöasiat kytkettäisiin kauppasopimuksiin. Ympäristöjärjestöt ja jossain määrin myös Euroopan unioni ja Yhdysvallatkin ovatkin olleet valmiita kytkemään ympäristökysymyksiä kauppasopimuksiinsa, vaikka vaatimuksia esittäneet maat ovat ne kuitenkin WTO:ssa torjuneet.

WTO:n edeltäjän Gattin aikana Itävalta asetti sakkotulleja maille, joiden se katsoi rikkoneen biodiversiteettisopimuksia hävittämällä trooppisia metsiä. Silloin kuitenkin ajateltiin, ettei ympäristöasioita voi kytkeä kaupankäyntiin.

Viime aikoina on WTO:lta tullut päätöksiä, joiden mukaan ympäristörajoitteita voitaisiinkin liittää kaupankäyntiin, jos voidaan osoittaa, että pyritään suojelemaan ympäristöä eikä omaa tuotantoa.

Voisiko se olla avaus uudelle toimintatavalle ilmastonmuutoksen torjumiseksi?

– Kyllä se mahdollista on. Mitä enemmän ja mitä voimakkaammin ilmastonmuutoksen rajoittamiseen liittyvät toimet tulevat yleisesti hyväksyttäviksi, sitä todennäköisemmin siihen voidaan kytkeä tällaisia asioita.