Juhani Norri kokosi keskiajan englannin lääketieteen sanakirjan

Julkaistu 30.5.2016 - 12:46

Madot ja keijukaiset mukana keskiajan tautisanastossa

Englannin kielen yliopistonlehtori Juhani Norrin kokoama sanakirja Dictionary of Medical Vocabulary in English, 1375–1550 (kaksi osaa, 1 294 sivua) julkaistiin keväällä 2016, kustantajana brittiläinen Ashgate. 

Teos tarkastelee englannin kielen lääketieteen sanastoa myöhäiskeskiajalla, jolloin englannin kielen käyttö lääketieteen kielenä alkoi vähitellen lisääntyä. Ennen 1300-luvun loppuneljännestä Englannissa kirjoitetut lääketieteelliset teokset käyttivät pääosin latinan tai ranskan kieltä. Englannin kielen käyttö yleistyi aluksi reseptikokoelmissa, joissa nimetään jokin vaiva ja sitten selitetään, miten sitä varten valmistetaan lääke. Englannin kieltä alettiin vähitellen käyttää myös akateemisissa lääketieteen auktoriteettien kirjoittamissa teoksissa ja kirurgisissa oppaissa.

Sanakirjaa varten analysoitiin noin 11 500 sivua lääketieteellistä tekstiä käsikirjoituksista ja varhaisista painetuista kirjoista. Reseptikokoelmista otettiin mukaan noin 2 500 sivua, kirurgisista oppaista noin 5 000 sivua ja ei-kirurgisista akateemisten auktoriteettien kirjoittamista teksteistä noin 4 000 sivua.

Suurin piirtein puolet tutkitusta materiaalista, noin 6 000 sivua, on peräisin editoimattomista käsikirjoituksista, joiden sanastoa ei ole aiemmin tutkittu.

Yhden tutkijan projektissa on lähestulkoon mahdotonta kerätä suuresta tekstimäärästä kaikki mahdolliset lääketieteeseen liittyvät sanat, joten aluetta täytyi rajata jotenkin. Norri keskittyy teoksessaan neljään eri lääketieteellisen sanaston alueeseen: ruumiinosien nimet, tautien nimet, instrumenttien nimet ja lääkkeiden nimet. Näilläkin rajauksilla sanakirjaprojekti kesti kaiken kaikkiaan viisitoista vuotta. 

Norrin sanakirja antaa kunkin hakusanan kohdalla tietoa sen alkuperästä ja merkityksestä. Lisäksi annetaan lainauksia tekstipätkistä, joihin kyseinen sana sisältyy. Hyvin suuri osuus englannin myöhäiskeskiajan lääketieteen sanastosta tulee latinasta tai ranskasta johtuen näiden kielten dominoivasta asemasta edellisinä vuosisatoina. Näiden lisäksi teksteistä löytyy skandinaavisia sekä hollannista ja saksasta peräisin olevia sanoja. Ei-lainatut syntyperäiset englannin kielen sanat merkitsevät usein hyvin perustavaa laatua olevia käsitteitä, kuten tärkeimpiä ja yleisimmin tunnettuja ruumiinosia (esim. body, finger, heart, liver, lungs). Lääketieteen erityistietämystä vaativat käsitteet on useimmiten ilmaistu lainasanoja käyttämällä. 

Myöhäiskeskiaikaisten lääketieteen termien merkitysten selvittäminen osoittautui erittäin haastavaksi. Monet sanoista ovat käytössä vielä nykyäänkin, mutta keskiajalla niiden merkitys oli usein huomattavasti väljempi ja vähemmän tarkkarajainen kuin nykyään.

Esimerkiksi sana anthrax merkitsi erilaisia paiseita tai kasvaimia, ei ainoastaan pernaruton aiheuttamia. Samaten asthma oli yleistermi raskaalle hengitykselle, johon liittyi pihisevä ääni. 

Keskiaikaisten termien määritteleminen on haastavaa myös siitä syystä, että käsitys tautien syistä on nykyään usein täysin erilainen. Hyvä esimerkki ovat erilaiset kuumetilat, joiden syiksi katsottiin ruumiinnesteiden pilaantuminen. Kuumetilat jaoteltiin kymmeniin eri tyyppeihin sen mukaan, missä ruumiinosassa pilaantuminen tapahtui ja mikä ruumiinneste (veri, lima vai sappi) tarkkaan ottaen pilaantui. 

Eräs keskeisistä tauteja aiheuttavista tekijöistä oli worm eli mato. Madon syyksi luettiin erilaiset suolistosairaudet, jotka voivatkin faktuaalisesti olla loisten aiheuttamia, mutta myös esimerkiksi hammas- ja korvasäryn ja erilaisten ihoinfektioiden tulkittiin johtuvat pienten matojen tunkeutumisesta näihin ruumiinosiin. Käsitykset yliluonnollisten olentojen osuudesta tautien synnyssä ilmenevät sellaisissa sanoissa kuin elf cake, joka merkitsi pahantahtoisen keijukaisen aiheuttamaa maksan tai pernan häiriötilaa (kyseessä saattoi olla kroonisen malarian aiheuttama näiden elinten laajentuma).

Juhani Norri: Dictionary of Medical Vocabulary in English, 1375–1550 

Lisätietoja:
Yliopistonlehtori Juhani Norri, 050 318 1010 tai 040 827 6622, juhani.norri@uta.fi
Tampereen yliopiston kieli-, käännös- ja kirjallisuustieteiden yksikkö