Kirjallisuudentutkija teki runolevyn

Julkaistu 17.1.2018 - 15:05
Pekka Poramo ja Toni Lahtinen/ Kuva: Jonne Renvall
Pekka Poramo ja Toni Lahtinen tekivät kirjallisen äänilevyn, jonka aiheena on rakkaus ja lempi. – Meitä yhdistää se, että me ollaan aika outoja heppuleita kumpikin omalla tavallamme, Lahtinen sanoo.

Mukka-tutkijana tunnettu Toni Lahtinen julkaisi underground-levyn yhdessä äänitaiteilija Pekka Poramon kanssa

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall

Kirjallisuudentutkija Toni Lahtinen on tehnyt äänitaiteilija Pekka Poramon kanssa underground-henkisen runolevyn vastapainoksi akateemiselle tutkimukselle, josta on kovan työpaineen vuoksi kadonnut ilo ja luovuus.

– Kirjallisuudentutkijalle on aika iso kynnys ryhtyä runoilemaan. Tekstejä ei hiottu, ne ovat karkeita ja kömpelöitä. Halusin niin, ettei niitä ruveta hinkuttaan missään kirjapiireissä, ei kavereilla eikä muuallakaan. Muuten en olisi uskaltanut ikinä astua julkaisukynnyksen yli, Lahtinen sanoo.

Kirjallisuudentutkijana Lahtinen tunnetaan ekokritiikistä ja Timo K. Mukkaa koskevista tutkimuksistaan. Hän väitteli Tampereen yliopistossa Mukan tuotannosta vuonna 2013.

Lempirunoja-kokoelmaToni Lahtisen Pelle Romantica -nimellä kirjoittamia proosarunoja oli esillä viime lokakuussa Tampereella Valokuvakeskus Nykyajan Luontorunoja-näyttelyssä, jonka Lahtinen toteutti yhdessä valokuvaaja Terhi Asumaniemen kanssa.

Lempirunoja-äänilevyllä Lahtinen esiintyy edelleen Pelle Romantica -nimellä. Pekka Poramon taitelijanimi tällä levyllä on Pecka Peckersson.

Kokoelma sisältää proosarunoja, jotka kertovat rakkaudesta ja lemmestä avaruuden ja luonnon kuvitteellisissa maisemissa. Erikoista on se, että levy on julkaistu ainoastaan vanhan teknologian mukaisena vinyylilevynä.

Ilo katosi
yliopistosta

Toni Lahtinen analysoi työkseen kaunokirjallisuutta, mutta runolevyllä ei ole hänen mukaansa mitään tekemistä tutkimustyön kanssa.

– Tuolla levyllä ei ole mitään akateemista. Tämä levy edustaa iloa, yliopisto edustaa surua, Lahtinen sanoo.

Hän sanoo pystyvänsä hyvin erottamaan tutkijan roolinsa rakkausrunojen tekijän roolista.

– Akateemisuus merkitsee minulle koko ajan vähemmän ja vähemmän. Valitettavasti. Mulla ei ole sydäntä siellä, se on tuossa levyssä.

Akateemisen maailman ongelmat liittyvät koviin työpaineisiin.

– Ihmiset tekevät liikaa julkaisuja, häsäävät eivätkä keskity. Rakennetaan cv:tä eikä maailmaa. Jos en olisi voinut niin huonosti akateemisessa maailmassa, niin en olisi ehkä koskaan tehnyt näitä runoja. Ei täällä pysty enää toteuttamaan itseään. Ei tämä yliopisto ole enää mikään luova paikka, Lahtinen sanoo.

Pelle uskaltaa
paljastaa kaiken

Toni Lahtinen esiintyy runolevyllä pellen roolissa mutta ei tee sitä kätkeytymisen tai pelleilyn itsensä vuoksi.

– Naamari ei peitä vaan paljastaa kaiken. Kaikki näkyy, sydän ja kaikki tunteet on tuossa. Mitään ei piiloteta. Se on tuon pelleilyn ja pelleromantiikan idea.

Levyn avausruno kertoo Anselmi Avaruusapinasta, joka nousee raketillaan kuun valoa vasten, näkee unia rakkaudesta ja kivettyy lopulta suureksi avaruusantenniksi, joka lähettää taukoamatonta signaalia ”sinulle”.

– En ole ajanut avaruusrakettia vielä, mutta aika voimakas ja intiimihän tuo maailma on. Levyllä mainitaan nimeltä ihmisiä, siinä on pyritty olemaan oma itsensä ja umpirehellinen.

Toni Lahtinen/ Kuva: Jonne Renvall
Toni Lahtinen esiintyy runolevyllä pellen roolissa mutta ei tee sitä kätkeytymisen tai pelleilyn itsensä vuoksi. – Naamari ei peitä vaan paljastaa kaiken.

 

Yhtenä Lahtisen innoittajista on Tenavat-sarjakuva, jossa kaikki lapset rakastuvat johonkin mutta kukaan heistä ei saa vastarakkautta.

– Ihmisiä pelottaa rakkaudessa ja lemmessä eniten se, että ei saa vastavuoroista rakkautta. Sen takia ihmiset eivät näytä tunteitaan, koska ne pelkäävät, että joutuu pelleksi tai narriksi.

Lahtisen oma ratkaisu ongelmaan on tunnustaa heti kaikki ja hyväksyä nauru.

– Taide on kiintoisaa silloin, kun ihminen on siinä jotenkin alasti. En tarkoita alastonmaalausta vaan sen tekijä on siinä alasti. Voi olla runoa vaikka apinasta tai jotain muuta. Jos et ole mukana siinä koko persoonallasi, niin sitten pitää tehdä niitä kirjallisuustieteellisiä esitelmiä.

Härveleistä löytyi
ääniä runolevyyn

Lempirunoja-äänite syntyi Pekka Poramon kotistudiossa Hämeenkyrössä noin puolen vuoden työskentelyn tuloksena.

Toni Lahtinen lausui runot nauhalle, jonka jälkeen hän alkoi työstää musiikkia yhdessä Poramon kanssa.

– Kun mulla on kaikenlaisia härveleitä kotona, niin alettiin kattoon, millaisia ääniä niistä tulee ja haettiin sitä saundia. Ne ideat tuli sitten lennosta tavallaan, Poramo selittää.

Poramon kotistudiossa on 1970-luvun nauhureita, jotka ovat kaukana digitaaliteknologiasta. Tärkeässä roolissa on laite nimeltä funktiogeneraattori, joka on signaalia tuottava sähkölaboratoriolaite.

Pekka Poramo/ Kuva: Jonne Renvall
Pekka Poramo äänittää musiikkia vanhalla teknologialla, koska sen laitteet ovat ”kivemman näkösiä vehkeitä”. Hänen kotistudiostaan puuttuu vain juokseva vesi.

 

Poramo haluaa toimia vanhalla teknologialla, koska ”ne on kivemmän näkösiä vehkeitä”. Kotistudiossa riittää nauhureita ja miksereitä. Ainoa olennainen asia, joka puuttuu, on juokseva vesi. Tietokonettakaan ei löydy, mutta kännykkä on taskussa.

– Totta kai ne samat jutut tekisi tietokoneellakin, mutta tässä prosessissa joutuu miettimään ihan erilaisia asioita kuin tietokoneella tehtäessä. Lopputuloskin on ihan erilainen, vaikka se kuulostaa vähän erikoiselta, Poramo kertoo.

Kaikki on nauhoitettu kaksiraitanauhurilla. Kun nauhoitus on purkissa, ei sitä enää voi parannella.

– Onhan siinä ne kaksi raitaa kuitenkin. Toisesta nauhurista kun painaa play-nappia, niin toisella voi äänittää ja lisäillä siihen jotain. Kaikki pitää miksata lennossa.

Videot myönnytys
digiteknologialle

Toni Lahtinen ja Pekka Poramo tekivät myönnytyksen digitaalisuudella, kun he valmistivat runoista youtube-videoita. Kovin mullistavaa uutta teknologiaa ei niihinkään käytetty.

Apupellen itkutunti -runon video on kuvattu Poramon kännykkäkameralla ja editoitu Windowsin Movie Maker -ohjelmalla. Anselmi Avaruusapinan rakkaus ja tuho -videon värikkäät lavastetaustat vaativat jonkin verran käsityötä. Video tehtiin yhdessä underground-taitelija Pirkko Mandolan (Eliina Peltoniemi) kanssa.

– On siinä Pekan piirtämä raketti. Me laskettiin videon budjetiksi seitsemän euroa, koska mä hain Suomalaisesta kirjakaupasta askarteluliimaa ja jonkun värikynän, Lahtinen kertoo.

Parivaljakko suunnittelee uuttakin investointia teknologiaan. Unelmien kohteena on kaitafilmikamera, jos sellainen sattuisi löytymään nettihuutokaupasta.

Anselmi Avaruusapinan rakkaus ja tuho

 

Kultalevyhaaveita ja
kaupallista itsemurhaa

Lempirunoja-runovinyylikokoelmaa on myynnissä kirja- ja levykaupoissa. Runolevyjen näkymät eivät välttämättä ole huonot. Ainakin Heli Laaksosen runot myivät kultalevyn verran.

– Onhan tämä kaupallista itsemurhaa. Eihän tuolla meidän levyllä kultalevyä saada vielä tänä vuonna mutta ajan mittaan tietenkin. Heli Laaksonen hurmaa joviaalilla murteellaan. Tuo meidän levy on ehkä äkkiväärempää tavaraa.

Kaksi joviaalin äkkiväärää jätkääkin voivat hyvissä oloissa johtaa kaupalliseen menestykseen.

– Meitä yhdistää se, että me ollaan aika outoja heppuleita kumpikin omalla tavallamme. Siitä muodostuu hyvä jännite, koska me ei olla myöskään samalla tavalla outoja.

Toni Lahtisella on vireillä toinenkin runoprojekti. Hän tekee tamperelaisen Kuolema-duon kanssa äänitettä Luontorunoja-sikermästä.

– Pellen haaveissa on päästä myös Peckan kanssa jonakin päivänä studioon, mutta en voi mennä sinne ennen kuin mestari päästää ovesta sisään.

– Kattellaan, sanoo Pecka.

Pelle Romantica & Pecka Peckersson: Lempirunoja. Kirjallinen äänilevy N:ro 1. Jumi-kustannus.