Kritiikittömyyden kiusaus journalismin uhkana

Julkaistu 7.9.2017 - 17:15
Jussi Pullinen ja Hanna Nikkanen/ Kuva: Riitta Yrjönen
Journalistiikan vierailijaprofessorin valtikka siirtyi Hanna Nikkaselta Jussi Pulliselle. – Tähän tehtävään liittyy hirveästi mokailua. Vitsailen opiskelijoiden kanssa siitä, että vierailijaprofessorin tehtävänä on tarjota epäonnistumisen kokemuksia, Nikkanen väittää. Kuva: Riitta Yrjönen

Vierailijaprofessori hämmästelee kansanedustajaa, joka kielsi toimittajia arvostelemasta poliiseja

Kriittisen journalismin hapertuminen huolestuttaa toimittaja Hanna Nikkasta, joka siirtyy tänä syksynä Tampereen yliopiston journalistiikan vierailijaprofessuurista Long Play -verkkojulkaisun päätoimittajaksi.

– Yhteiskunnan jakautuminen muuttaa myös mediaa. On aika iso kiusaus muuttaa journalismia hampaattomaan ja kritiikittömään suuntaan, koska resurssit ovat vähissä ja työtä tehdään kauheassa kiireessä. Pelkään että medialta uhkaa lipsahtaa ohi tosi isoja aiheita, joiden käsittely vaatii pysähtymistä, Nikkanen sanoo.

Nikkanen puhui journalistiikan vierailijaprofessoreiden vallanvaihtotilaisuudessa, jossa hän luovutti tehtävän uutispäällikkö Jussi Pullisen hoitoon.

Esimerkeiksi isoista aiheista Nikkanen nosti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ja tiedustelulait, joista kirjoittaminen ei ole kovan kritiikin vuoksi helppoa.

– On voimakas houkutus tehdä helppoja juttuja ja voimakas houkutus olla status quon ja vahvojen oletusten puolella siinä, mihin suuntaan yhteiskunnan pitää mennä.

Nikkanen nosti esiin kansanedustaja Pauli Kiurun lausunnon, jossa hän moitti toimittajia poliisin arvostelemisesta pakkopalautuksia koskevassa asiassa. Kiuru vaati toimittajia valitsemaan linjansa siinä, haluavatko ne noudattaa laillista järjestystä vai antaa hiljainen hyväksyntä virkavallan vastustamiselle.

– Tämähän on aivan hirveätä, että pohjoismaisessa demokratiassa 2017 joutuu selittämään kansanedustajalle sitä, minkä takia media ei voi lähtökohtaisesti päättää olevansa sitä mieltä, että poliisi toimii aina oikein, Nikkanen sanoi.

Nikkanen arvioi, että ilmassa on taisteluväsymystä siitä, voidaanko kaikkiin tarjolla oleviin isoihin aiheisiin tarttua.

– Jos perinteinen media alkaa vaikuttaa uupuneelta yhteiskuntakritiikin kanssa, niin sitten siihen on tilausta muissa välineissä, Nikkanen lohdutti.

Opiskelijakuntana
taitava sukupolvi

Hanna Nikkanen teki vierailijaprofessuurinsa aikana opiskelijaryhmän kanssa ilmastonmuutoksesta kertovan kirjan ”Hyvän sään aikana”, joka julkaistaan lokakuun alussa.

– Opiskelijat ovat muuttuneet. Täällä opiskelee nyt taitavampi ja aikuisempi sukupolvi kuin mitä journalistiikan opiskelijat ovat koskaan olleet, Nikkanen väitti.

Työelämän kilpailuhenki ja ankaruus näkyvät Nikkasen mukaan nyt myös yliopistolla.

– On jaksettava ja on annettava hyvä ensivaikutelma. On ajateltava urapolkua eikä ole varaa lintsata. Olisin välillä toivonut, että työryhmäläiset olisivat lintsanneet joskus. Itse olisin ainakin lintsannut heidän asemassaan.

Nikkanen kertoi tuoreesta tutkimuksesta, jonka mukaan toimittajat ovat tyhmiä, lihavia ja juovat liikaa. 40 hengen otokseen perustuvan tutkimuksen tuloksia Nikkanen hieman epäili.

Hänen mukaansa työssä näkyy nyt sellainen paradoksi, että oma työ voi olla samaan aikaan merkityksellistä ja suojata siten uupumukselta, mutta pitemmän päälle se kuitenkin kuluttaa ihmistä. Tämän ongelman hän osoitti haasteeksi myös yliopisto-opetukselle.

– Olen havainnut, että yllättävän moni kokee ensimmäisen loppuunpalamisen alle 25-vuotiaana. Toivon että yliopisto alkaisi opettaa jotain myöhäiskapitalismin selviytymistaitoja, stressinhallintaa, omien rajojen tuntemusta ja puolustamista.

”Yleisö on tuntematon
eläin pimeässä”

Hanna Nikkanen ja hänen seuraajansa Jussi Pullinen olivat yhtä mieltä siitä, että yhteisön ja yleisön luomisen taito on keskeinen tekijä myös digitaalisena aikana.

Nikkasen mukaan tarpeita hyvälle journalismille ei synny, jos niitä ei luoda.

– Mediatalot eivät voi heittäytyä siihen, että valitettavasti yleisö ei nyt haluakaan sitä mitä me tehdään. Hyvää journalismia pitää tehdä, jotta meille syntyisi yleisö, joka tunnistaa sen tarpeen itsessään.

– Yleisö ei ole vain passiivinen vastaanottaja. Ei pidä vain odottaa, että yleisö kertoo meille, mitä se haluaa.

Nikkanen piti ”hirveänä säälinä” sitä, että tehdään hyvää ja laadukasta journalismia, mutta se ei löydä yleisöä.

– Tätä tapahtuu Suomessa tosi hyvien tuotteiden kanssa. Ne jäävät näkymättömiin, koska ajatellaan, että yleisö on tuntematon eläin, joka saattaa tulla pimeässä käymään eikä tiedetä, miten sitä voisi houkutella.

Teksti: Heikki Laurinolli

Lue myös Jussi Pullisen haastattelu Aikalaisesta: Journalismin tekemistä täytyy muuttaa