Kulttuuriperinnön tutkimus saamassa lisää EU-rahaa

Julkaistu 9.4.2018 - 10:22
Maailmanperintö/ Kuvat: Wikimedia Commons
Vanha Rauma, Suomenlinna ja Petäjäveden vanha kirkko ovat Unescon maailmanperintökohteita. EU:n näkökulma kulttuuriperintöön on hieman erilainen, mutta perusajatuksena molemmissa on perinnön säilyttäminen ja suojelu. Kuvat: Wikimedia Commmons

Tanja Vahtikarin EU-selvitys ehdottaa erityisroolia yhteiskuntatieteille ja humanistiselle tutkimukselle

Tanja Vahtikari/ Kuva: Jonne Renvall
Tanja Vahtikari arvioi, että suomalaisilla on paljon mahdollisuuksia osallistua kansainväliseen kulttuuriperintöä koskevaan tutkimukseen. Kuva: Jonne Renvall

Teksti: Heikki Laurinolli

Eurooppalaisen kulttuuriperinnön tutkimukseen on luvassa lisää EU-rahoitusta seuraavassa Horisontti-puiteohjelmassa.

Unescon maailmanperintöä tutkinut Tanja Vahtikari on tehnyt unkarilaisen kollegansa Gábor Sonkolyn kanssa EU-komissiolle selvityksen, joka ehdottaa yhteiskuntatieteille ja humanistiselle tutkimukselle erityisroolia kulttuuriperinnön tutkimisessa.

Selvitys julkistettiin EU:n kulttuuriperinnön teemavuoden 2018 tieteellisessä päätapahtumassa Brysselissä maaliskuun lopulla. Tilaisuudessa oli mukana kolme EU-komissaaria, jotka suhtautuivat Vahtikarin arvion mukaan selvitykseen myönteisesti ja lupasivat lisää resursseja kulttuuriperinnön tutkimiseen.

Yksi teemavuoden tavoitteista on edistää kulttuuriperintöä tukevaa tutkimusta ja innovointia. Suomessa teemavuotta koordinoi Museovirasto.

Mahdollisuus myös
suomalaisyliopistoille

Tanja Vahtikari ja Gábor Sonkoly arvioivat raportissaan 14 Horisontti-rahoituksen saanutta tutkimuskonsortiota, jotka edustavat laajasti maanosan eri puolia. Ruotsalaiset yliopistot näkyvät mutta suomalaiset ovat vielä pimennossa.

EU:n Horisontti-ohjelma on maailman mitassa yksi suurimmista tutkimuksen rahoitusohjelmista. Sen kokonaisbudjetti vuosille 2014–2020 on noin 80 miljardia euroa. Kulttuuriperinnön tutkimuksen osuus on noin 500 miljoonaa, mutta se on jakautunut moniin eri ohjelmiin. Seuraavalla rahoituskaudella kulttuuriperintö nousee omaksi otsikokseen, jolloin rahoitus kohdentuu tarkemmin. Myös rahoituksen tason odotetaan nousevan juhlavuoden ansiosta.

Yhdeksi syyksi suomalaishakemusten tähänastiseen vähäisyyteen Vahtikari epäilee sitä, että kulttuuriperinnön tutkimus on Suomessa nuori itsenäisenä oppialana. Vain Helsingissä ja Turussa on tämän niminen oppiaine. Muualla alan keskeisiä oppiaineita ovat historia, arkeologia, kansatiede ja museologia.

Vahtikari ehdottaa, että myös kokonaan uudenlaisilla kokoonpanoilla voisi lähteä liikkeelle siten, että vaikkapa terveystiede voisi olla mukana kulttuuriperinnön ja hyvinvoinnin teemat yhdistävässä tutkimushankkeessa.

Digitaalinen kulttuuriympäristö on keskeinen tutkimuskohde myös lähivuosina. EU-komissiota kiinnostaa, voiko teknologia edistää ihmisen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutusta.

– Historiantutkimusta puolestaan tarvitaan tuomaan esille, kuinka kulttuuriperintö yhteiskunnallisena ilmiönä ja käsitteenä on ymmärretty eri aikoina, Vahtikari sanoo.

Työpaikat, turismi
ja innovaatiot

Unescon maailmanperintöä tutkinut Tanja Vahtikari on seurannut kiinnostuneena eurooppalaisen kulttuuriperintöpolitiikan kehitystä. EU:ssa puhutaan kulttuuriperinnön yhteydessä taloudellisista ja teknologisista innovaatioista, jopa nanoteknologiasta.

– Näkökulma on jonkin verran erilainen [Unescoon verrattuna], mutta on yhtäläisyyksiäkin. Molemmat ovat ylikansallisia kulttuuriperinnön projekteja, Vahtikari sanoo.

EU-puhe innovaatioista ei tarkoita Vahtikarin mielestä sitä, että unohdettaisiin perusasia, joka on edelleen sama eli kulttuuriperinnön säilyttäminen ja suojelu.

Innovaatioiden lisäksi EU:ssa liitetään kulttuuriperintö työpaikkojen luomiseen, sosiaaliseen yhdenvertaisuuteen, kestävään kehitykseen ja turismin edistämiseen.

– Ei turismin ja kulttuuriperinnön yhdistäminen ole mitään uutta. Tämä rooli on kulttuuriperinnöllä ollut jo pitkään. Se täytyy tehdä kestävällä tavalla. Samaan aikaan todetaan myös, että tarvitaan perustutkimusta kulttuuriperinnön itsensä takia, Vahtikari huomauttaa.

Vahtikarin ja Sonkolyn arvioimat Horisontti-hankkeet ovat akateemisia, mutta ne sisältävät myös soveltavan osuuden. Kaikki ne painottavat kulttuuriperinnön osallistavaa vaikutusta.

– Noita projekteja on leimannut se, että ne eivät ole vain yliopistossa tapahtuvaa akateemista tutkimusta vaan myös yliopistojen ulkopuolisia kulttuuriperinnön asiantuntijoita ja paikallisia ruohonjuuritason yhteisöjä otetaan laajalti mukaan.

Oma oppituoli
kulttuuriperinnölle

Tanja Vahtikari ja Gábor Sonkoly ehdottavat raportissaan kulttuuriperinnön tutkimukselle paradigman muutosta.

– Se liittyy siihen, että kulttuuriperinnön tutkimuksen monitieteisyys tunnustettaisiin Euroopan laajuisesti, Vahtikari sanoo.

Paradigman muutos tarkoittaa myös esimerkiksi sitä, että akateemisten tutkijoiden pitää käyttää yhä enemmän kulttuuriperintöyhteisöjä osallistavia tutkimusmenetelmiä.

Raportin tekijät ehdottavat myös omia kulttuuriperinnön tutkimuksen oppituoleja, jotka toimisivat EU-komission rahoituksella eri eurooppalaisissa yliopistoissa. Oppituoli olisi yksi keino nostaa alan tutkimuksen profiilia.

Vaikka EU-komissaarit eivät suoraan luvanneetkaan rahaa oppituoleille, oli idean vastaanotto käytäväpuheissa Vahtikarin mukaan positiivista.

– Oppituoli ei olisi iso raha noissa summissa. Se on itse asiassa halpa hanke, jos sitä lisärahaa nyt on tulossa, Vahtikari sanoo.

Muistin kipupisteet
nousevat esiin

Kulttuuriperintö ei tarkoita vain kauniita kaupunkinäkymiä ja maalaismaisemia. Tanja Vahtikari on havainnut, että monessa nyt rahoitetussa hankkeessa nousivat esiin myös vaikeat kulttuuriperinnöt, jotka sisältävät eurooppalaisen muistin kipupisteitä.

Unkarilaisten tutkijoiden koordinoima Courage-hanke käsittelee Itä-Euroopan sosialistimaiden vastarintaliikkeitä kylmän sodan aikana.

Nykyinen Euroopan eriytymiskehitys sekä EU-kriisit kuten talouskriisi ja Brexit-hanke ovat osaltaan lisänneet tarvetta korostaa yhteistä kulttuuriperintöä Euroopan unionin tasolla.

– Tällä pyritään myös siihen, etteivät äärinationalistiset ja oikeistopopulistiset ryhmät saa valtaa yksipuolisesti määritellä menneisyyttä, Vahtikari painottaa.

Gábor Sonkoly and Tanja Vahtikari: Innovation in Cultural Heritage Research – For an integrated European Research Policy. European Commission 2018.