Kuvakirja vaatii kääntäjältä monipuolisuutta

Julkaistu 5.12.2017 - 11:15
KUvakirjoja/ KUva: Jonne Renvall
Kuvat: Jonne Renvall

Suomalais-italialaisen tutkijaryhmän tuore kirja on laajin koskaan englannin kielellä kirjoitettu teos kuvakirjojen kääntämisestä

Riitta Oittinen/ Kuva: Jonne Renvall
Riitta Oittinen

Kuvakirjan kääntäminen on vaativa prosessi, joka edellyttää kuvan, sanan, ääneen lukemisen ja kulttuurierojen ymmärtämistä.

Vaativuudestaan huolimatta on kuvakirjojen kääntäminen jäänyt sivurooliin käännöstieteessä, vaikka noin 70 prosenttia Suomessa julkaistavista lasten kuvakirjoista on käännöksiä.

Suomalais-italialaisen tutkijaryhmän tuore kirja paikkaa puutetta, sillä pian ilmestyvä Translating Picturebooks on laajin koskaan englannin kielellä kirjoitettu teos kuvakirjojen kääntämisestä.

– Kuvakirjan kääntäminen on äärettömän valtava asia, johon liittyy isoja nyansseja. On yllättävää, ettei tällaista kirjaa ole kirjoitettu aikaisemmin, sanoo Tampereen yliopiston käännöstieteen yliopistonlehtori Riitta Oittinen, jonka aloitteesta kirja on syntynyt.

Oittinen kirjoitti kirjan yhdessä Anne Ketolan ja Melissa Garavinin kanssa. Ketola tekee sanan ja kuvan vuorovaikutusta koskevaa käännöstieteen väitöskirjaa Tampereen yliopistoon. Garavini on väitellyt Turun yliopistossa Mauri Kunnaksen italiankielisistä

Anne Ketola/ Kuva: Jonne Renvall
Anne Ketola

käännöksistä ja toimii nyt Italiassa vapaana tutkijana.

– Me haluamme tällä kirjalla sanoa, että käännetty teos ei ole koskaan sama teos. Siellä on paljon piileviä ideologioita mukana. Kirja voi käännettäessä muuttua, tarina voi muuttua ratkaisevastikin käännöksessä. Se on tärkeä tiedostaa, Anne Ketola sanoo.

Petteri Kaniinista
digijulkaisuihin

Ensimmäinen kuvakirjaksi luokiteltu lastenkirja on vuonna 1906 ilmestynyt brittiläisen Beatrix Potterin Petteri Kaniini.

– Tuo kirja on ensimmäinen teos, jossa oli värikuvat mukana ja kuvitus oli olennaisesti rakentamassa kirjan tarinaa, Anne Ketola kertoo.

Translating Picturebooks -kirjassa tutkijat analysoivat laidasta laitaan eri puolilla maailmaa tehtyjä lasten kuvakirjaoja Beatrix Potterin kirjoista digitaalisiin julkaisuihin saakka.

Kirjojen kuvitus on muuttunut noin sadassa vuodessa. Uudet digitaaliset julkaisut sisältävät myös liikkuvaa kuvaa ja digitaalisuudella kikkailua, jonka tutkijat näkevät joskus jopa itseisarvoisena tavoitteena.

Suomalainen lyly
ei toimi Italiassa

Kuvakirjan kääntämisessä ei riitä, että teksti käännetään toiselle kielelle. Meille tuttu kuva voi osoittautua käsittämättömäksi jossakin toisessa kulttuurissa. Kääntäjä joutuu miettimään, vaihdetaanko kuva kokonaan vai selitetäänkö vaikeat asiat tekstin avulla.

Eliisa Pitkäsalon tutkimuksen mukaan sama sarjakuva ymmärrettiin aivan toisin Italiassa ja Unkarissa, vaikka molemmat ovat Euroopan unionin maita. Italiassa sarjakuvat ovat olleet pitkään hyvin suosittuja, mutta Unkarissa buumi on vasta tulossa.

– Ei ole aina kyse vain kielestä ja kulttuurista vaan siitä, että jotkut kirjallisuuden lajit tulevat tiettyihin kulttuureihin nopeammin ja toisiin hitaammin, Riitta Oittinen sanoo.

Värit voidaan tulkita eri maissa eri tavoin. Oittinen kertoo havainneensa, että asuinympäristön erilainen värimaailma vaikuttaa siihen, miten Suomessa ja Etelä-Afrikassa luetaan kuvaa. Ruskea, vihreä ja punainen ymmärretään Etelä-Afrikassa aivan toisin kuin Suomessa.

Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala sisältää runsaasti kuvia muinaissuomalaisesta esineistöstä, joka on aivan vierasta italialaiselle lukijalle.

– Kääntäjän pitää valita, poistetaanko viittaukset esineisiin kokonaan ja kirjoitetaanko tilalle jotakin mutta. Eliminoidaanko mahdollisuus, että lukija häiriintyy vai selitettäänkö hänelle, mitä hiihtoväline nimeltä lyly tarkoittaa, Anne Ketola sanoo.

Kolme pientä porsasta
muuttuivat vuohiksi

Alastomuuden ja seksuaalisuuden kulttuuriset mallit vaikuttavat kuvakirjojen kääntämiseen. Korjattavaksi joutui Aku Ankan kuva aurinkoisesta uima-altaasta, jossa Aku Ankka sukelsi veteen ja muodokas nainen bikineissään istui altaan reunalla. Saudi-arabialaisessa versiossa Aku Ankka sai edelleen sukeltaa ilman alushousuja, mutta bikininaiselle oli laitettu musta kaapu peittämään paljaan ihon kuitenkin niin, että muodot jäivät näkyviin.

Tarina kolmesta pienestä porsaasta käännettiin arabiaksi, mutta porsaat vaihdettiin vuohiksi, koska porsas ei ole arabimaissa toivottu lastenkirjan aihe. Kustantaja joutui palkkaamaan kuvittajan, joka muutti porsaat vuohiksi.

Kuvakirjat voivat juuttua sensuuriin tai jäädä valitsematta käännösohjelmaan, jos ne poikkeavat liikaa kulttuurinormeista. Sensuroinnista ei julkisesti puhuta, kun kysymys on kustantajien välisistä neuvotteluista.

Riitta Oittinen nostaa Jonathan Swiftin Gulliverin retket esimerkiksi sensuroidusta käännöksestä. Sensuroiduksi on joutunut kohtaus, jossa Gulliver juo paljon viiniä, saa kovan pissahädän ja sammuttaa pissallaan syntyneen tulipalon.

Lähes kolmannes
käännöskirjoja

Suomessa julkaistavista lasten kuvakirjoista lähes kaksi kolmannesta on käännöskirjoja. Samanlainen tilanne on kaikissa pienen kielialueen maissa, sillä kirjojen painatus on kallista.

Suurin osa suomen kieleen käännettävistä kuvakirjoista tulee englanninkielisistä maista. Anne Ketola arvioi, että englanti on lähtökielenä jopa 90 prosentissa kuvakirjojen käännöksistä.

Suomesta käännettävistä kirjailijoista suosituimpia ovat Mauri Kunnas ja Tove Jansson. Kunnaksen Koiramäki-kirjat viehättävät ympäri maailmaa eksoottisia kielialueita myöten. Janssonin Muumi-kirjat ovat kestosuosikkeja.

Lisävaatimuksen kuvakirjojen kääntämiseen tuo se, että kirjoja luetaan myös ääneen. Tekstissä pitää olla sellainen rytmi ja tauotus, että ääneen lukeminen sujuu.

– Me keskitymme lapsille kääntämiseen, mutta kuvakirjoja käännetään myös aikuisille, Riitta Oittinen muistuttaa.

”Digilaitteet voivat
heikentää oppimista”

Digitaalisen julkaisemisen on odotettu muuttavan kirjakulttuuria, mutta toistaiseksi painetut kirjat ovat pitäneet pintansa. Riitta Oittinen puolustaa perinteisiä painettuja kirjoja.

– Kuuden lapsen isoäitinä voin sanoa, että kaikki nämä lapset käyttävät nettiä ja pelaavat kaikenlaisia pelejä, mutta kirjat ovat edelleen mukana, Oittinen sanoo.

Nelivuotiaalle lapsenlapselleen Oittinen lukee usein samoja kirjoja, mutta lukutilanteet ovat kuitenkin erilaisia.

– Lapselle lukeminen on reitti kohti itsenäistä lukemista. Se on yhteinen kokemus ja aivan toisenlainen kuin se, että pelataan peliä tai luetaan jotakin digiversiota.

Anne Ketolan mielestä Suomessa suhtaudutaan liiankin epäluuloisesti lasten älylaitteiden käyttöä kohtaan.

– Henkilökohtainen kokemukseni on, ettei siitä ole lapsille haittaa mutta saa nähdä, olenko väärässä, hän epäröi.

Riitta Oittinen pitää olennaisena sitä, oppiiko lapsi lukemaan kuvaa ja sanaa ja seuraamaan visuaalista viestiä.

– Jos lapsi jää pelkästään digitaalisen varaan, niin sillä voi olla negatiivinen vaikutus oppimiseen, Oittinen sanoo.

Oittinen hyväksyy sen, että digikirjallisuus kuuluu tähän päivään. Hän haluaa kuitenkin muistuttaa siitä, että kirjoittaminen liittyy olennaisesti lukemiseen. Hänen havaintojensa mukaan yliopisto-opiskelijatkin kirjoittavat tikkukirjaimin, kun eivät ole aikanaan oppineet kirjoittamaan.

Teksti: Heikki Laurinolli

Riitta Oittinen, Anne Ketola, Melissa Garavini: Translating Picturebooks. Revoicing the Verbal, the Visual and the Aural for a Child Audienc. Routledge 2018.