Lavastettua aitoutta politiikan kulisseissa

Julkaistu 15.3.2017 - 08:31
Barack Obama/ KUva: Wikimedia Commons
Barack Obamasta on runsaasti valokuvia kulissien edestä ja takaa. Tutkija muistuttaa, että kuvat saattavat olla lavastettuja, vaikka ne näyttäisivätkin aidoilta. Kuva: Wikimedia Commons

Suomessa arvostetaan asiapoliitikkoja, mutta aitouden puute ja liika kontrolli voivat kostautua

Pekka Isotalus/ KUva: Jonne Renvall
Poliittisen viestinnän tutkija Pekka Isotalus hämmästelee, miksi naiset eivät ole menestyneet isojen puolueiden puheenjohtajina. – Ei voi täysin kiistää sukupuolen vaikutusta. Politiikka näyttäytyy edelleen aika miehisenä kenttänä, hän arvioi. Kuva: Jonne Renvall

Aitouden vaikutelma on noussut tärkeäksi tavoitteeksi politiikassa. Puheviestinnän professori Pekka Isotalus sanoo, että aitoutta voidaan rakentaa myös tietoisesti, mutta liian kontrolloitu toiminta kääntyy poliitikkoa itseään vastaan.

– Tarja Halonen voitti Esko Ahon vuoden 2000 presidentinvaalitenteissä juuri aitoudellaan. Aho oli kuin käytettyjen autojen kauppias, joka kontrolloi kaikkea. Hänestä syntyi vaikutelma, että hän pystyisi myös valehtelemaan helposti, Isotalus arvioi.

Aitouden vaikutelmasta Isotalus ottaa esimerkiksi Barack Obaman, jonka brändi perustui tietoiseen rakennustyöhön kuten Niken tai Applen julkisuuskuva.

– Internetissä on Obamasta tuhansia kuvia kulissien takaa. Niissä hän kujeilee tai oleilee perheensä kanssa. Osa niistä kuvista on lavastettuja, joissa hän vaikkapa halaa vaimoaan, Isotalus kertoo.

Isotalus arvioi poliitikkojen viestintää tuoreessa kirjassaan Mediapoliitikko. Suomalaisjohtajien viestintätaidoista hän kirjoittaa aiemmin tänä keväänä ilmestyneessä kirjassa Vuorovaikutus johtajan työssä, joka syntyi yhdessä Hanna Rajalahden kanssa.

”Stubb tuli Suomeen
liian aikaisin”

Suomessa sulavan käytöksen ja sopivasti annostellun tunneviestinnän yhdistelmä näyttää toimivan vaihtelevasti, jos esimerkiksi ottaa kokoomuksen johdosta pois potkitun Alexander Stubbin uran nousut ja laskut.

– Ehkä Stubb oli jossain määrin liikaa Suomeen liian aikaisessa vaiheessa. Stubb ja Kanadan Justin Trudeau saattavat olla hyvinkin samantyylisiä. Molemmat ovat esimerkkejä uudentyylisestä poliitikkotyypistä, joka on nousussa ja joka pärjää sekä verkkoviestinnässä että perinteisessä mediassa, Pekka Isotalus sanoo.

Suomalaisessa kulttuurissa poliitikolta odotetaan perinteisempää käytöstä. Pääministeri Juha Sipilä edustaa Isotaluksen mukaan suomalaista asiapoliitikkoa kuten hänen edeltäjistään Mari Kiviniemi ja Matti Vanhanen.

Isotaluksen mukaan Suomessa on vallalla kaksi prototyyppiä tai ihannekuvaa poliitikosta. Toinen on asiapoliitikko ja toinen kansanhurmuri kuten Stubb tai Timo Soini.

– On tosi vaikea olla molempia yhtä aikaa. Stubb ja Sipilä ovat ääripäitä tällä jatkumolla.

Yritystausta leimaa
Sipilän mediasuhdetta

Yrittäjätausta vaikuttaa Juha Sipilän toimintaan poliittisena johtajana. Sipilän konflikti median kanssa vertautuu helposti toisen yrittäjätaustaisen kansanjohtajan Donald Trumpin mediakonfliktiin, mutta Pekka Isotalus pitää näitä kahta aivan eri kategorian asioina.

Suomessa median ja poliitikkojen välistä jännitettä pidetään jopa hyvänä asiana, kun muistissa on pitkä Kekkosen aika, jolloin tärkeitä asioita jätettiin kokonaan kertomatta.

Uutena pääministerinä Juha Sipilä ärsyyntyy monien edeltäjiensä tavoin siitä, että media ei raportoi asioista hänen toivomallaan tavalla. Erityistä Sipilässä on se, että hän ärsyyntyi siitä, että julkisuudessa pengottiin myös hänen lastensa tekemisiä.

Suomessa kunnioitetaan aika hyvin poliitikon itse asettamia rajoja perheen esilletuomisessa. Mediapoliitikko-kirjassa Pekka Isotalus kirjoittaa politiikan privatisoitumisesta esimerkkeinään Pekka Haaviston puoliso Antonio ja Sauli Niinistön Jenni-vaimo. Molemmat heistä joutuivat odottamattomaan julkisuuteen viime presidentinvaalien yhteydessä.

– Parisuhteista kirjoitettiin todella paljon. Jenniltä ja Antoniolta kysyttiin hyvin intiimejä kysymyksiä, Isotalus kertoo.

Mentiinkö tässä suomalaisittain poikkeuksellisen pitkälle?

– Sanoisin että pitemmälle kuin aikaisemmin. Poliitikkojen puolisot olivat nyt enemmän julkisuudessa kuin koskaan aikaisemmin.

Soinin lähtö on
kriisi puolueelle

Timo Soini ilmoitti vetäytyvänsä perussuomalaisten puheenjohtajan tehtävästä hoidettuaan sitä 20 vuotta.

Pekka Isotalus sanoo, että Soinin lähtö merkitsee kriisiä puolueelle, joka on henkilöitynyt yhteen ihmiseen. Kaikki kannattajat eivät välttämättä katoa, mutta osa heistä arvioi uudelleen suhteensa puolueeseen.

Soinin ura poliitikkona on Isotaluksen mukaan ollut ainutlaatuinen. Hän vertaa Soinia Veikko Vennamoon, joka osoitti retorisesti samanlaista lahjakkuutta.

– Stubbkin on viestinnällisesti lahjakas mutta hyvin erityyppinen. Tällaisia retorisesti lahjakkaita nousee välillä esiin, mutta Soinilla tähän liittyy myös politiikan tekemisen osaamista. Ei se ole pelkkää retoriikkaa, jos niin pieni puolue on kasvanut noin isoksi.

Soini ja hänen puolueensa liitetään usein osaksi laajempaa populistista virtausta, jossa poliitikot väittävät edustavansa kansaa paremmin kuin muut. Asia puetaan usein eliitin vastustamisen muotoon.

Populististen liikkeiden puhe- ja viestintätavoissa on yhtenevyyttä, mutta sitä Isotalus ei vielä uskalla arvioida, jättääkö populismi pysyvän jäljen poliittiseen viestintään.

– Trumpin viestintä rikkoo oikeastaan kaikkea mitä tähän saakka on ajateltu. Ei se voi jälkiä jättämättä mennä. On vielä vaikea nähdä, miten tämä kehittyy.

Antti Rinne vaikutti
kielteisesti Sdp:n suosioon

Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne herätti huomiota heikolla esiintymisellään viime eduskuntavaalien tv-paneeleissa. Onko sille väitteelle katetta, että Rinteen huono esitys pudotti Sdp:n kannatuksen ratkaisevasti kokoomuksen ja perussuomalaisten alapuolelle?

– On siihen katetta. Tutkimuksissa viime vaaleista on viitteitä siitä, että Rinteellä oli negatiivinen vaikutus Sdp:n kannatukseen, Pekka Isotalus vahvistaa.

Tutkimus osoitti, että Sdp:n ääniosuus oli vaalipäivänä pienempi kuin ennakkoäänissä. Tästä voi päätellä, että viime hetken tv-esiintymiset vaikuttivat kielteisesti puolueen äänimäärään.

– Rinne esiintyi tosi huonosti siinä Ylen vaalitentissä, mikä lähetettiin juuri ennen vaaleja, Isotalus vahvistaa.

Isotalukselta on tulossa live-twiittaamista koskeva artikkeli, jossa hän analysoi tarkemmin Rinteen esiintymistä ja sen vaikutusta.

Puoluejohtajan heikon esiintymisen vaikutusta äänimääriin on vaikea mitata tutkimuksen keinoin. Tutkijan valistunut tulkinta on se, että puoluejohtajalla on vaikutusta mutta sen määrää on vaikea sanoa.

Naiset eivät menesty
puoluejohtajina

Antti Rinne syrjäytti Sdp:n johdosta Jutta Urpilaisen, jolla oli Pekka Isotaluksen mukaan enemmän vetovoimaa puolueen ulkopuolella kuin Rinteellä. Puolueen kannattajat näkivät tilanteen toisin.

– Voi kysyä, mikä oli sukupuolen vaikutus. Meillähän ei ole kukaan ison puolueen naispuheenjohtaja ollut mikään menestystarina. Jäätteenmäen, Kiviniemen ja Urpilaisen puheenjohtajuudet ovat kaikki päättyneet aika ikävästi, Isotalus huomauttaa.

Onko tutkijalla hyvää veikkausta siitä, mistä tämä voi johtua?

– Minun mielestäni ei voi täysin kiistää sukupuolen vaikutusta. Kyllähän politiikka näyttäytyy edelleen aika miehisenä kenttänä.

Naiset ovat menestyneet puoluejohtajina pienemmissä puolueissa kuten vihreissä ja vasemmistoliitossa. Vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes oli Isotaluksen mukaan viime vuosien puheenjohtajista jopa ainut, joka selkeästi pystyi omalla personallaan vaikuttamaan myönteisesti käsityksiin puolueestaan.

Johtajaksi
voi kehittyä

Vuorovaikutus johtajan työssä -kirjassa Pekka Isotalus ja Hanna Rajalahti esittelevät 13 menestynyttä johtajaa eri organisaatioista. Kirjan viesti on, että hyväksi vuorovaikutusjohtajaksi ei synnytä vaan kehitytään.

– Perinteinen näkökulma on, että johtajan pitäisi olla erityinen persoona ja että jotkut ovat parempia johtajia kuin toiset. Ikään kuin johtajuus olisi asia, missä ei voi kehittyä. Kyllä näissä asioissa voi kehittyä, ja jokaisella on niissä oppimista, Isotalus sanoo.

Kirjassa haastateltuja johtajia yhdistää se, että he ovat miettineet tarkkaan sen, mikä rooli vuorovaikutuksella on johtamisessa. He ovat ymmärtäneet, että vuorovaikutus liittyy kaikkeen johtamiseen eikä se ole erillinen osanen.

Uusi teknologia ja sosiaalinen media tuovat johtamiseen uuden ulottuvuuden, sillä niiden kautta saavutetaan entistä suurempia yleisöryhmiä.

Poikkeaako hyvä organisaatiojohtaja hyvästä mediapoliitikosta?

– On niillä paljon yhteistä. Ero on julkisuudessa ja siinä, että poliitikoilla työhön liittyy selkeä aatteellisuus. Muiden organisaatioiden johtajilta ei vaadita sellaista. Kaikilta vaaditaan perusjohtamisen, neuvottelun, päätöksenteon ja ongelmanratkaisun taitoja.

Myös organisaatiojohtajien odotetaan osallistuvan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se vie heitä lähemmäksi politiikan johtajien toimenkuvaa.

Teksti: Heikki Laurinolli

Pekka Isotalus: Mediapoliitikko. Gaudeamus 2017. Kirjan julkaisutilaisuus 20.3. klo 17 Gaudeamuksen kirjakahvilassa Helsingissä. Mukana Jutta Urpilainen ja Eeva Lehtimäki.

Pekka Isotalus ja Hanna Rajalahti: Vuorovaikutus johtajan työssä. Alma Talent 2017.