Liikunnan sosioekonomisille eroille on useita selittäjiä

Julkaistu 1.2.2017 - 12:37

Tutkijat ovat pitkään tienneet, että sosioekonominen asema, kuten koulutustaso, on yhteydessä terveystottumuksiin: korkeammin koulutetut harrastavat keskimäärin enemmän liikuntaa, syövät terveellisemmin ja käyttävät vähemmän päihteitä. Uudessa suomalaisessa tutkimuksessa mentiin astetta syvemmälle ja tarkasteltiin, mitkä seikat selittävät koulutusryhmien välisiä eroja liikunnassa.

- Aivan kuten yksittäisistä tekijöistä on turha etsiä selitystä liikunnalle tai liikkumattomuudelle, myös liikunnan sosioekonomisille eroille on useita selittäjiä, akatemiatutkija Nelli Hankonen Tampereen yliopistosta sanoo.

Sosioekonomisille eroille liikunnassa löytyi tutkimuksessa neljä syytä: mielikuva itsestä liikkujana, käsitykset liikunnan kielteisistä seurauksista, liikunnan omaseuranta ja resurssit, kuten raha ja välineet, liikunnan harrastamiseen.

Lukiolaisnuoret kokivat keskimäärin enemmän liikunnan sopivan minäkäsitykseensä ja he myös tarkkailivat liikuntatavoitteidensa toteutumista enemmän. Ammattiin opiskelevat raportoivat omaavansa vapaa-ajan liikuntaan vähemmän resursseja, esimerkiksi rahaa tai liikuntavälineitä. Heidän joukossaan havainnot liikunnan kielteisistä vaikutuksista muuhun elämään korostuivat enemmän kuin lukiolaisten.

Hankonen varoittaa yksinkertaistamasta puhetta luokkaeroista ja korostaa, että keskimääräiset erot ovat suhteellisen pieniä: myös ammattiin opiskelevien joukossa on terveytensä kannalta riittävästi liikkuvia, ja lukiolaisista löytyy paljon sohvaperunoita.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös nuorten ruutuajankäyttöä. Ruutuajassa eroja ei näkynyt koulutusasteen mukaan, vaan sukupuolen mukaan: pojat käyttivät viihdemedioita enemmän kuin tytöt, ja heillä oli myös suopeammat asenteet ruutuaikaa kohtaan.

Sekä liikunnan että ruutuajan osalta havaittiin jo tunnettu tosiasia: pelkkä tieto ei käänny käyttäytymiseksi. Tieto kansallisista liikuntasuosituksista ei ollut yhteydessä enempään liikkumiseen.

- Jotta ammattiin opiskelevien liikunnan harrastaminen saataisiin lisääntymään, heidän motivaatiotaan ja konkreettisia mahdollisuuksiaan liikkua tulee tukea. Vain pieni osa suomalaisnuorista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, ja nuorten fyysinen kunto on ennätysalhaisella tasolla, Hankonen sanoo.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää liikunnan edistämisen toimenpiteiden suunnittelussa, koska toimenpiteitä voidaan kohdistaa erityisen huonolla tolalla oleviin tekijöihin ja väestönosien eroja selittävien tekijöiden kohentamiseen.

Tutkimuskyselyyn vastasi 659 toisen asteen opiskelijaa, ja kyselyssä selvitettiin laajasti liikuntaan vaikuttavia tekijöitä: koettuja mahdollisuuksia, tietoja, motivaatiota ja taitoja. Tutkimus julkaistiin BMC Public Health -lehdessä 1. helmikuuta ja on avoimesti luettavissa verkossa.

Nelli Hankonen, Matti T. J. Heino, Emilia Kujala, Sini-Tuuli Hynynen, Pilvikki Absetz, Vera Araújo-Soares, Katja Borodulin and Ari Haukkala: What explains the socioeconomic status gap in activity? Educational differences in determinants of physical activity and screentime
http://dx.doi.org/ 10.1186/s12889-016-3880-5

Lisätietoja:
Akatemiatutkija Nelli Hankonen, 050 318 7568, nelli.hankonen@uta.fi

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 1.2.2017