Lukemisen merkitys muuttui

Julkaistu 27.9.2018 - 13:12
Silja Juopperi/ Kuva: Jonne Renvall
Silja Juopperi näkee yhtymäkohtia vanhan ajan lukemiskulttuurin ja nykyisen tietokoneajan välillä. Nuorisoa varoiteltiin ennen kirjoista melkein samoin sanoin kuin nykyisin varoitellaan tietokonepelien vaaroista.

Kirjoja pidettiin ennen jopa vaarallisina, nyt kauhistellaan lukutaidon rapautumista

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Ennen pelättiin, että kirjojen lukeminen häiritsee koulunkäyntiä. Nyt kauhistellaan, että tietokonepelit häiritsevät eivätkä nuoret edes osaa lukea.

Mediaympäristön muutos mietityttää Silja Juopperia, joka tekee informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median väitöskirjaa lukemisen merkityksen muutoksesta Suomessa.

1800-luvulla lukemista pidettiin jopa vaarallisena. Kirjasto- ja koululaitos kontrolloivat lukemista kansansivistyksen hengessä aina 1970-luvulle saakka. Nyt kaikki on sallittua, mutta kirjastojen lainausluvut laskevat ja lukutaidonkin pelätään rapautuvan.

Kirjoja oli
vähän saatavilla

Silja Juopperin tutkimuksen aineiston muodostavat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keräämät Elämää lukijana -kirjoituskokoelma (2014) sekä Kirjasto elämässäni -kokoelma (2000).

Juopperi pitää erityisen inspiroivana sitä, että hän sai aineiston perusteella tuntuman menneeseen aikaan, joka poikkeaa niin paljon nykyisestä internetin ja virtuaalisen yhteydenpidon ajasta. Näiden välillä on kuitenkin vain muutama vuosikymmen.

– En tiennyt, kuinka vähän kirjoja oli ennen saatavilla. Luin tunnetta täynnä olevia kuvauksia siitä, kuinka joku kirja oli löytynyt ja millaisia maailmoja se avasi, millaista lohtua ja ajanvietettä kirja toi. Maailmankuva avartui kirjojen kautta.

Lukemista pidettiin
maalla ajanhukkana

Suurin osa aineiston varttuneista kirjoittajista asui maaseudulla ennen 1970-lukua. Monet heistä kertoivat lukeneensa kaikki ulottuvilla olleet kirjat. Kotona saattoi olla vain uskonnollista ja ammatillista kirjallisuutta.

Köyhien perheiden lapsilla ei ollut aikaa eikä tilaa lukemiselle, sillä koko perhe saattoi asua yhdessä ja samassa huoneessa, jossa ei aina ollut edes sähkövaloa.

Maaseudulla lukemista ei useinkaan arvostettu ja sitä jopa rajoitettiin. Kirjojen lainaaminen voitiin lapsilta jopa kieltää. Lukemista pidettiin ajanhukkana, joka oli pois maatalon oikeista töistä ja koulunkäynnistä.

Koulu ja koulun kirjasto avasivat maaseudun lapsille tien kirjojen maailmaan, mutta täysin vapaaksi ei tiedon valtatie heti auennut. Lainaamista voitiin kontrolloida koulumenestyksen perusteella niin, että lapsi saattoi saada luvan lainata vain yhden kirjan viikossa

Kirjoista varoiteltiin kuin
tietokonepeleistä nykyisin

Silja Juopperi ei ole tutkinut nykynuorison lukutaitoa, mutta hän näkee kuitenkin yhtymäkohtia vanhan ajan lukemiskulttuurin ja nykyisen tietokoneajan välillä. Kirjoista varoiteltiin ennen melkein samoin sanoin kuin nykyisin varoitellaan tietokoneiden vaaroista.

– Kirja oli aikanaan kuin nykyaikana on tietokonepeli. Ajatellaan että siihen tulee addiktio ja siitä tulee kontrolloimatonta niin, että kaikki muu jää taka-alalle eikä koulutehtävistä pysty enää suoriutumaan. Nyt joku pelaa aamuneljään, kun ennen joku saattoi lukea kirjaa koko yön.

Juopperi kertoo edustavansa enemmän painettujen kirjojen maailmaa, mutta tutkimusten perusteella hän tietää, etteivät kaikki tietokonepelit ole tyhjäpäisiä aivan kuten eivät kaikki kirjatkaan ole kelvottomia.

– Voisi aika karkeasti sanoa, etteivät kaikki pelit ole vain huonoja ja että oppiihan niistäkin jonkinlaisia taitoja. Niitä pelätään, koska niistä ei tiedetä tarpeeksi.

Lukemisen rajoitukset
vaihtuivat kaiken sallimiseen

Lukemisen kieltäminen ja rajoittaminen liittyvät kansanvalistuksen ajatukseen siitä, että ihmisiä pitää sivistää ohjaamalla heidät oikean kirjallisuuden pariin. Kirjastoilla saattoi olla sääntöjä, että kaunokirjallisuuden rinnalla piti lainata myös tietokirjallisuutta.

Maailmansotien välisenä aikana ei kommunistisen kirjallisuuden hallussapitoa katsottu hyvällä. Toisen maailmansodan jälkeen kirjastoja puhdistettiin neuvostovastaisena pidetystä kirjallisuudesta ja sarjakuvien ja ns. kioskikirjallisuuden leviämistä pyrittiin rajoittamaan.

– Nyt ollaan sitä mieltä, että voit lukea mitä vain, vaikka sarjakuvia, kunhan luet jotakin, Silja Juopperi sanoo.

Ero vanhaan aikaan ei tule vain siitä, että väline on vaihtunut painetusta kirjasta sähköisiin laitteisiin. Suurin muutos tulee mediatarjonnan runsaudesta.

Juopperin aineiston aikuiskertojat sanovat, että vaihtoehtojen suuri määrä vaikutta myös intohimoisten lukijoiden ajankäyttöön.

– Nyt pitää erikseen päättää, että tänään luen kirjaa, koska voin hukata ajan vaikka katsomalla televisiota ja uppoutumalla sosiaalisen median maailmaan. Kun kirjoittajat kuvailivat lapsuuttaan 1950- ja -60-luvuilla, he saattoivat tähän hetkeen peilaten sanoa, että ei siellä lapsuuden maisemassa ollut muita vapaa-ajan viettotapoja. Kirjat olivat ainoita.

Kirjan lukeminen
vaatii enemmän

Avoimeksi jää kysymys siitä, onko kirjan lukeminen jalompaa kuin median selaaminen sieltä täältä tai elokuvissa käynti.

Silja Juopperi pohtii, voisiko erottaa mekaanisen lukutaidon ymmärtävästä lukemisesta. Hän epäilee, että pitkien tekstien lukemisen taito heikkenee.

– Kirjan lukemiseen vaaditaan enemmän, koska se käyttöliittymäkin on tylsempi.

Vahvistusta Juopperin pohdinnoille lukutaidon kehityksestä tulee Helsingin Sanomien uutisesta, jonka mukaan Suomessa on noin puoli miljoonaa aikuista, joiden lukutaito on riittämätön. Uutisen mukaan mekaanisen lukutaidon oppivat Suomessa kaikki, mutta kirjoittaminen ja luetun ymmärtäminen eivät ole nyky-yhteiskunnan vaatimalla tasolla.

Kirjan ja lukemisen arvostuksesta kertoo se, että kirjahylly sijoitettiin suomalaiskodeissa usein näkyvälle paikalle olohuoneeseen. Nyt uusiin asuntoihin ei aina edes hankita kirjahyllyä.

Juopperi pitää ääneen lukemista, kirjojen näkymistä ja vanhempien antamaa esimerkkiä olennaisina asioina lukutaidon ja lukuinnon kehittymiselle.

– Kertomuksista nousee esiin vanhempien antama malli lukijoina. Jos vanhemmat lukivat ääneen satuja, mutta harrastivat lukemista myös itse, oli luontevaa seuraus, että lapset ja nuoretkin halusivat lukea. Jos mallia ei tule eikä edes kirjoja ole nähtävillä kotona, niin miten innostus voi syttyä?