Luonnon ja teknologian välissä

Julkaistu 31.10.2016 - 11:40
Porot kuuluvat tuulelle
Poro on aika viisas, että ei se mene minne sattuu. Jos se olis, niin ei niitä olis yhtään, sanoo poroemäntä Inkeri Siilasjoki dokumenttielokuvassa ”Porot kuuluvat tuulelle”.

Porot kuuluvat tuulelle -dokumentti kertoo sitkeästä kansasta, joka kamppailee turismin, kaivosteollisuuden ja luonnonsuojelun keskellä

Heta Heiskanen/ Kuva: Jonne Renvall
Tutkija Heta Heiskanen kuvasi ilmakuvaosuudet dokumenttielokuvaan ”Porot kuuluvat tuulelle”. Heiskanen tekee väitöskirjaa ympäristöä koskevista ihmisoikeuksista. Kuva: Jonne Renvall

Silmien eteen avautuu näkymä avarasta Kilpisjärven maisemasta, jonka takaa kohoaa uhkea Saanatunturi. Kertojan ääni yllättää:

”Onhan se vähän niinku semmonen olo, että meitä haluttais työntää kaasukammioon: Te olette este ja tuho kaikille.”

Ääni kuuluu näyttelijä Anni-Kristiina Juusolle dokumenttielokuvassa Porot kuuluvat tuulelle. Päivi Kapiainen-Heiskasen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva kertoo Käsivarren paliskunnan porosaamelaisista.

– Anni-Kristiina puhuu omasta puolestaan. Siinä on just siitä ristiriidasta kysymys, että poronhoito on se perinteinen ammatti ja siellä on monia muitakin intressejä. Turismi, malminetsintä, tuulivoima, asutus ja muut, kaikki ne vievät perinteiseltä maankäytöltä tilaa, sanoo tutkija Heta Heiskanen, joka tekee Tampereen yliopistossa väitöskirjaa ympäristöä koskevista ihmisoikeuksista.

Julkisoikeuden yliopisto-opettajana toimiva Heiskanen on kuvannut dokumentin ilmakuvaosuudet helikopterista.

– Se, että kuvaamani osuudet päättyvät dokumenttiin, oli sattumaa. Muiden kuvaamiin otoksiin tuli häikäisyjä ja muita häiriöitä, joten pokkarillani kuvattu osuus oli lopulta ainoa, josta sai käyttökelpoista ilmakuvaa, Heiskanen naurahtaa.

Palkittu elokuva esitetään Tampereella seminaarissa, joka käsittelee porosaamelaisten elämää ja heidän oikeuksiaan.

Paine ylhäältä
uhkaa kulttuuria

Käsivarren asukkaat elävät poron kautta. Heta Heiskanen sanoo, että jos porolle ja porosaamelaisille ei ole tilaa, niin se koetaan uhaksi koko olemassaololle ja kulttuurille.

Heijastaako Anni-Kristiina Juuson kaasukammio-vertaus laajemminkin porosaamelaisten kokemusta vai oliko se kärjistys?

– Osa sanoisi ehkä pehmeämmin, mutta se kuvastaa heidän tuntemustaan, että he eivät pysty vaikuttamaan omaan tilanteeseensa. Paine tulee ylhäältä päin, Heiskanen sanoo.

Näyttelijänä tunnetun Anni-Kristiina Juuson puheilla on kantavuutta sen vuoksi, että hän on myös oikeustieteen maisteri ja varatuomari. Hän sanoo dokumentissa, että Suomen laki ei tunne eikä tunnusta saamelaisten poronhoitoa käsitteenä. Käsivarren paliskunta on Juuson mukaan ”hiukan laista ulkopuolinen ja erikoinen”.

– Poronhoitolaki lähtee tasa-arvosta ja yhdenvertaisuusperiaatteesta, jolloin se johtaa siihen, että saamelaisten poronhoidolle ei ole annettu erityisasemaa. Saamelaisten poronhoito ei saa perustuslain tarkoittamaa suojaa suhteessa muihin, Heiskanen selventää.

Onko tasa-arvo tässä tilanteessa väärin?

– Se on hyvä kysymys. Näitä on ratkaistu eri tavoilla. Ruotsissa poronhoito kuuluu vain saamelaisille. Suomessa lähdetään elinkeinon vapaudesta, mutta Ruotsissa asia on katsottu alkuperäiskansan oikeuksien kannalta.

Norja on hoitanut saamelaisten oikeudet hyväksymällä YK:n alkuperäiskansoja koskevan ILO 169 -sopimuksen, jota Suomi ei ole ratifioinut. Onko Suomi nyt jäänyt jälkijunaan?

– Osittain on jäänyt lainsäädännöllisesti, Heta Heiskanen vastaa.

Metsähallituslaki olisi tarjonnut tilaisuuden pitää huolta siitä, että ILO 169 -ratifiointi olisi huomioitu. Edellinen hallitus laittoikin lakiehdotukseen saamelaisten oikeuksien heikennyskieltopykälän, mutta nykyinen hallitus poisti sen YK:n moitteista huolimatta.

Onko Suomi jäänyt takapajulaksi saamelaisten oikeuksien kannalta?

– On täällä menty eteenpäin. Ympäristönsuojelulaissa on otettu huomioon oikeuksien heikennyskielto, mutta se ei ole riittävän systemaattista, Heiskanen sanoo.

Lakeja on sovellettu alkuperäiskansan oikeuksien näkökulmasta varsin varovaisesti. Heiskanen sanoo, että vaikkapa kaivoslaissa olisi tilaa vahvemmallekin alkuperäiskansan suojelulle.

Luonnonsuojelu ja
poronhoito vastakkain

Kaivokset, turismi, moottorikelkkailu, salametsästys ja sotaharjoitukset ovat Käsivarren poronhoidon uhkia. Uhaksi on noussut myös luonnonsuojelu, kun Mallan luonnonpuisto rauhoitettiin kaiken muun lisäksi myös poroilta.

– Fakta on se, että poro on ollut siellä ennen kuin ihminen ja yksikään biologi…Nyt tilanne on kärjistynyt, että Malla halutaan aitoa täysin, että porot eivät pääse tuhoamaan luontoa. On ristiriitaista, että joku biologi sanoo ja ajattelee, että on luontoeläin, joka tuhoaa sen luonnon monimuotoisuuden. Se on pelottava ajatus, Anni-Kristiina Juuso kauhistelee dokumenttielokuvassa.

Ympäristösovittelijana toiminut Heta Heiskanen on kuunnellut kiistan molempia osapuolia. Hänen mukaansa asia pitäisi ratkaista lainsäädännön tasolla, koska nyt perustuslaki, laki ja asetus ovat keskenään ristiriidassa.

Saamelaisten kulttuuriset oikeudet ovat kehittyneet vasta sen jälkeen, kun lait Mallan luonnonpuistosta on säädetty. Luonnonpuisto perustettiin sata vuotta sitten kauan ennen kuin alkuperäiskansojen oikeudet nousivat esiin.

Biologien käsitykset vaihtelevat siitä, saavatko porot kulkea Mallan luonnonpuistossa. Osa biologeista on sitä mieltä, että Mallassa kuuluu olla jonkin verran poroja, jotta luonnon monimuotoisuus säilyy.

Mallan satavuotisjuhlien aikaan kiista alueen käytöstä kärjistyi ja levisi Helsingin Sanomien kautta valtakunnalliseksi uutiseksi.

– Tämä ei ole yksiselitteinen kysymys. Pitäisi pystyä miettimään ratkaisu, joka kunnioittaisi toisaalta saamelaisten perustuslaillista oikeutta jatkaa perinteistä elinkeinoaan. Toisaalta pitäisi pystyä suojelemaan uhanalaisia lajeja, Heiskanen sanoo.

Mallan luonnonpuistoa hallinnoiva Metsähallitus on joutunut vaikeaan asemaan intressiristiriitojen ratkaisijana.

– On tavallaan hassua, että ongelma lähtee ylätasolta, mutta se yritetään paikata alatasolla. On aika paljon paineita sinne, ketkä sen asian keskellä elävät, että heidän pitäisi ratkaista se.

Hyttysen tarkoitus
poronhoidossa?

Heta Heiskanen lähti Käsivarren ympäristösovittelijaksi täysin ilman ennakkotietoja poronhoidosta ja saamelaisten tilanteesta. Hän uskoo, että ulkopuolisuus on ollut myös etu.

– Yhteisön kanssa työtä tekeminen on valaisevaa. Olen oppinut paljon. Ei noita asioita opi kirjoista kuten mikä on hyttysen tarkoitus poronhoidossa. Ei niitä opi, jollei pääse paikallisten ihmisten kanssa keskustelemaan.

Hyttysen merkitys poronhoidolle selviää dokumenttielokuvasta ”Porot kuuluvat tuulelle”. Elokuva toteutettiin osana Koneen säätiön rahoittamaa Saisiko olla ympäristökonfliktisoppaa -hanketta, jossa tutkijat ja toimittajat tekevät yhteistyötä.

Teksti: Heikki Laurinolli

Dokumenttielokuva ”Porot kuuluvat tuulelle” esitetään 31.10.2016 klo 15 Tampereen yliopistossa (ls. A1). Dokumentin jälkeen vierailuluennon pitää saamelaispoliitikko, tutkija Irja Seurujärvi-Kari.