Maakuntamalli johtaa vallan keskittämiseen

Julkaistu 10.4.2017 - 10:24
Aimo Ryynänen/ Kuva: Teemu Launis
Keskushallinto on ottanut niskalenkin paikallisesta itsehallinnosta, epäilee professori Aimo Ryynänen. Kuva: Teemu Launis

Emeritusprofessori Aimo Ryynänen näkee jo tarvetta uudelle uudistukselle

Maakuntaitsehallinnon kannattaja, emeritusprofessori Aimo Ryynänen on pettynyt Juha Sipilän hallituksen maakuntauudistukseen. Ryynäsen mielestä uudistus pönkittää itsehallinnon sijaan vahvaa valtiokeskeistä virkamieshallintoa.

Kotikuntansa Orimattilan valtuustossa istuva Ryynänen on vastustanut useimpia oman puolueensa kokoomuksen ajamia kunta- ja aluehallinnon uudistuksia. Ryynänen on Tampereen yliopiston kunnallisoikeuden emeritusprofessori.

Kuntakapina-kirjassaan (2013) Ryynänen kävi läpi Jyrki Kataisen hallituksen ja kuntaministeri Henna Virkkusen ajaman kuntauudistuksen ongelmia. Nyt Ryynänen kritisoi Juha Sipilän ja Petteri Orpon ajamaa maakuntauudistusta.

Tarvetta uudelle
uudistukselle

Aimo Ryynänen on ilmoittanut kannattavansa eurooppalaisen mallin mukaista kaksiportaista paikallishallintoa, jossa peruskunnan voimavarat ylittävistä palveluista vastaisi demokraattisesti hallittu aluetaso. Sipilän hallituksen ajama maakuntauudistus ei Ryynäsen ehtoja täytä.

– Vallan hajauttaminen maakuntahallinnon aikaansaamisen muodossa näyttääkin nyt johtavan tosiasiassa vallan keskittymiseen, Ryynänen kirjoittaa Tulevaisuuden kunta -artikkelikokoelmassa, joka on toteutettu Tampereen yliopiston, Suomen Kuntaliiton ja valtiovarainministeriön yhteistyönä.

Vallan keskittämiseen pettynyt Ryynänen näkee tarvetta uudelle uudistukselle, joka tähtäisi maakuntiin kohdistuvan valvonnan kumoamiseen samaan tapaan kuin kuntien kohdalla tehtiin vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen myötä. Tämän lisäksi uudistuksen tulisi Ryynäsen mielestä palauttaa kunnille toimivaltuudet ”muun ohella sosiaalitoimen lähipalveluluonteen omaavissa tehtävissä”.

Velkakriisin hoito
vahingoitti itsehallintoa

Aimo Ryynänen vetoaa Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston näkemyksiin hallinnon hajauttamisesta. EU:n alueiden komitea on esittänyt huolensa siitä, että vuonna 2009 alkaneen velkakriisin seurauksena tehdyt talouskriteerit ovat monissa jäsenvaltioissa vääristäneet ja vahingoittaneet alueellisen ja paikallisen itsehallinnon demokraattisia perustuksia.

Ajankohtaiset EU-lainsäädäntöhankkeet kuten vesidirektiivi ja toimilupadirektiivi osoittavat Ryynäsen mukaan sen, miten vähän kuntien tarpeet otetaan huomioon ja miten vaikea on kääntää kuntiin kohdistuvaa byrokratiavyöryä. Nämä esimerkit kertovat Ryynäsen mukaan siitä, miten heikosti kansallisvaltiot huolehtivat kuntien tarpeista eurooppalaisella tasolla.

– Vastoin subsidiariperiaatteen edellyttämää saa kunnallisesta näkökulmasta katsottuna väistämättä sen vaikutelman, että kuntien asemaa haluttaisiin mieluumminkin heikentää kuin vahvistaa, Ryynänen kirjoittaa.

Käsitykset hämärtyneet
kunnan itsehallinnosta

Vaikka EU:n demokratiaperiaatteesta ei Aimo Ryynäsen mukaan voi johtaa yleistä ja vaikuttavaa kunnallisen itsehallinnon suojaa, on subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen suojavaikutuksella kuitenkin ulottuvuutta myös alue- ja kuntatason itsehallinnolle.

Ryynänen ihmettelee, miksi sitoutumisella Europan neuvoston itsehallintoa, kansalaisläheisyyttä ja demokratiaa koskeviin periaatteisiin ei ole ollut vaikutusta hallintopolitiikkaan Suomessa. Syynä voi Ryynäsen mukaan olla ”väärässä tai ainakin vinossa näkemyksessä kunnan asemasta”.

Kataisen hallituksen aikana korostui näkemys kunnasta pelkkänä palveluorganisaationa. Ryynänen harmittelee, että myös kuntatutkijoiden huomio on kohdistunut kuntien palvelutehtävään sillä seurauksella, että käsitykset kuntien itsehallinnollisesta perustasta ja demokratiasta ovat olennaisesti hämärtyneet ja vesittyneet.

– Vaikuttaa siltä, että suomalaisen hallintopolitiikan kehittämisessä keskushallintokeskeinen ajattelu yhdenvertaisuuden vaatimuksesta, käytännössä yhdenmukaisuudesta, on ottanut niskalenkin takavuosien vapaakuntahengestä ja itsehallinnon ymmärtämisestä vahvana paikallisten voimien kokoajana, Ryynänen kirjoittaa.

Itsehallinnon arvoa ei Ryynäsen mielestä ymmärretä mahdollisuutena löytää erilaisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin erilaiset ratkaisut, vaikka juuri paikallisen ja alueellisen itsehallinnon kautta luotaisiin keinot sovittaa päätökset paikallisten olosuhteiden mukaisiksi.

Teksti: Heikki Laurinolli

Aimo Ryynänen: Kunnallinen ja maakunnallinen itsehallinto eurooppalaisessa perspektiivissä. Teoksessa Tulevaisuuden kunta. Acta nro 264.