Muutoksesta tuli uskonoppia ihmiselle joka palvoo modernia tekniikkaa

Julkaistu 7.12.2018 - 16:58
Juhani Sarsila/ Kuva: Jonne Renvall
Dosentti Juhani Sarsila sanoo, että nykyisessä konsultivismissa on samanlaista erehtymättömyyden gloriaa, arroganssia ja itsevarmuutta kuin keskiajan katolisessa kirkossa.

Aate- ja oppihistorian dosentti Juhani Sarsila lausuu loppusanat vanhalle Tampereen yliopistolle

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Luentosali täyttyy niin, että osa kuulijoista joutuu seisomaan. Kiinnostuneita riittää, kun aiheena on ”Platonisti Porfyrios kristittyjä vastaan”.

Yleisö elää mukana ja seuraa tarkkaan luennoitsijan jokaista sanaa. Saamme kuulla, millaisia olivat nykypäivän konsulttien kaukaiset vastineet antiikin Kreikassa. Saamme vihjeen siitä, mitä visio, missio ja strategia oikeasti tarkoittavat.

Luennon loputtua nousevat ihmiset seisomaan ja taputtavat pitkään.

Se oli jäähyväisluento, jonka piti aate- ja oppihistorian dosentti, latinan ja kreikan kielen ja roomalaisen kirjallisuuden opettaja Juhani Sarsila. Luentotallenteen voi ladata täältä.


Pari päivää luennon jälkeen pyysin Juhani Sarsilaa lausumaan loppusanat vanhalle Tampereen yliopistolle. Tässä ne tulevat:

Keskiajan paluu

Tampere3 voisi tarkoittaa, että feodalismi on palannut ja uusi keskiaika on koittanut. Keskiaika ei ole palannut Nikolai Berdjajevin tarkoittamassa hyvässä mielessä vaan todella pahassa mielessä. Keskiajalla katsottiin, että vain papit kuuluvat kirkkoon, eivät pappien kastamat kristityt. Nytkin vallan täyty aina kuulua johonkin. Jostakin on tullut konsulttiarmeija, jolla on nyt valtaa saman verran kuin keskiajan lopulla oli katolisella kirkolla Euroopassa, tällä kansainvälisellä instituutiolla. Samalla tavalla tämä saalistava konsulttiarmeija korjaa nyt voittojaan kansainvälisesti. Se näkyy myös paikallisesti paineena, jonka me koemme.

Tätä voi kutsua subtiiliksi barbariaksi. Kaikki näyttäisi olevan hyvin, mutta näin ei ole. Valta ja väkivalta kätkeytyvät rakenteisiin, struktuureihin.

Samanaikaisesti on käynnissä vulgarisoituminen tai popularisoituminen, kaiken kansanomaistuminen ja banalisoituminen. Korkeat siveelliset arvot eivät merkitse mitään. Raha puhuu.

Spenglerin kirjat kertovat siitä, että raha jatkaa voittokulkuaan, mutta tällekin menolle tulee aikanaan loppu. Me joudumme nyt elämään tällaisessa epätyydyttävässä tilassa. Kaikki eivät ole siitä lainkaan tietoisia, moni on jopa hyvillään.

Muutoksen ylistys

Nyt halutaan ikään kuin Herakleitoksen filosofien mukaisesti kannattaa sellaista maailmankatsomusta, että kaikki täytyy koko ajan muuttaa.

Tämä Tampere3, tämä jättiläisyliopisto muutoin tarkoittaa sitä, että sitähän tullaan jatkuvasti muuttamaan, kun huomataan sen epäonnistuvan. Saadaan selittää, että työ on vielä kesken. Kaaosta on edessä, ellei mahdollisesti kaatuminen ja ennenaikainen paluu vanhaan toimintaan.

Puhe kaikesta muutoksesta luonnonlakina kuuluu tähän uusliberalistiseen barbariaan. Vallan täytyy aina kuulua jollekulle. Nyt vallitsee selkeä taloustotalitarismi, minkä nyt älykäs, lukiota käyvä nuorikin huomaa.

Hannah Arendt puhui jatkuvasta vulgarisoitumisesta ja siitä, että raja privaatin ja julkisen väliltä katoaa. Se on kadonnut jo kymmeniä vuosia sitten. Nyt sen voi huomata selvemmin kuin aiemmin.

Puolalaisilla oli neuvostomiehityksen aikana käsitys lentävästä yliopistosta, johon poliitikot eivät pääse millään lailla kiinni ja kaatamaan sitä. Se siirtyi paikasta toiseen sen mukaan kuin oli välttämätöntä. Se ei voinut toimia avoimesti vaan aivan kuin samizdat-kirjallisuus tai totalitarististen valtioiden aikana todellistunut vapaus saattoi toimia ja elää vain piilossa.

1970-luvun lopun tutkinnonuudistuksen aikana otettiin DDR:stä mallia suomalaisille yliopistoille. Koska DDR oli urheilussa ja tieteessä Suomen mallimaa, niin täytyi se koulutuspolitiikkakin ottaa sieltä. Silloin tulivat opintoviikot ja tavoite, jonka eteen tehtiin kymmenien miljoonien edestä työtä: maisteriksi neljässä vuodessa, yleisopinnot ja kaikki sen sellainen mikä joka kohdassaan epäonnistui kuten jotkut myöhemmin sen ääneen tunnustivat. Nyt tilanne on vain pahempi, koska silloin 70-luvun lopulla oli vielä tallella se vanha yliopiston perinne, mutta se nyt katkeaa nimenomaan Tampereella tähän jättiläiseen, universiteettiin tai yliopistoon, jossa epäilemättä on vallalla tekemisen meininki ja siilojen tyhjennys konsulttivoimin.

Konsultit vallassa

Konsulttisääty on nyt emergoinut itsensä. Konsultti käyttää mielellään tällaista latinaperäistä verbiä. Latinalainen sanasto on lisääntynyt tämän uuden pappissäädyn synnyttyä ja otettua kaikkialla vallan.

Ihmiset ovat pääasiassa tyytyväisiä tähän subtiiliin barbariaan. Puhutaan yleisesti varmaankin pluralismista, mutta olennaista tässä on saalistus ja armoton rahankeruu. Kreikan sofistit olivat modernien konsulttien edeltäjiä Sokrateen ajan Ateenassa. Sokrates ja Platon vastustivat näitä sofisteja, koska oli eettisesti tuomittavaa kerätä kahmalokaupalla rahaa, rikastua ja tulla Kreikan rikkaimmaksi mieheksi. Sellaiseksi tuli sofisti nimeltä Gorgias tällaisella psygagogialla. Ihmiseltä riistetään tahto ja ihmiseen päästään käsiksi. Sen myös Orwell myöhemmin huomasi.

Aivan samalla tavalla kuin Kreikan sofistit osasivat riistää tahdon, oli heillä tähän myös teoria. Myös keskiajan papit, koko papillinen hierarkia osasi tämän taidon. Nämä uuden ajan konsultit kuten kaikki vallanpitäjät, yksinvaltiaat, despootit ja tyrannit ovat aina tienneet, miten käsitellä joukkoja ja massoja, joita he tarvitsevat. Käytössä ovat samat keinot, jotka on löydettävissä antiikin retoriikan teorioista.

Konsulttien mielilukemistoa on Qvintilianuksen ”Puhujan kasvatuksesta”, De institutione oratoria, joka on jokaisen mainostoimiston pöydällä aivan ehdottomasti. Nämä ovat täyttä höttöä kaikki nämä mainokset, mitä näemme talojen seinillä, televisiossa ja mediassa. Ne riistävät ihmisen tahdon ja banalisoivat ihmisen. Intellektuaalinen taso laskee. Niinpä ihminen ei kohta huomaakaan itsessään tapahtuvia muutoksia vaan elää suhteellisen iloisena kuten hänen halutaankin elävän.

Laumaihminen tottelee

Konsulttien ja poliitikkojen mielilukemistoa on Gustave Le Bonin teos Joukkosielu, joka kertoo laumaihmisistä. Ihmistä pitää käsitellä laumaihmisenä. Tähän perustuvat uskonto, bisnes ja poliittinen vallankäyttö.

Jos halutaan perustaa uusi uskonto tai konsultivisismi, joka itse asiassa on uskonto, on olennaista levittää tätä pelastussanomaa lähtien liikkeelle siitä, että keksitään fläppitaulun verran iskusanoja. Esitetään perusteettomia väitteitä, dialektisia argumentteja, jotka eivät edusta mitään totuutta, vaikka ne siltä vaikuttavat. Ne ovat vain mielipiteitä, mutta sitähän ei huomata. Näistä iskusanoista ja lauseista päästään siihen, että kun me niitä kuulemme ja luemme, me alamme niitä toistaa. Ihminen on sellainen, apinoiva, apina itsekin, matkiva eläin. Tulee tartunta. Näinhän on perustettu konsultivismi, poliittinen ideologia tai uskonto niin kuin kristinusko aikoinaan perustettiin.

Vladimir Lenin oli etevä latinisti, joka piti latinaa kaikkein tärkeimpänä kielenä. Hän sanoi kommunismista, että kyllä roomalaisen retoriikan avulla kommunismin basilli saadaan läpäisemään joka ainoa muuri ja että intellektuellit, siis akateemiset intellektuellit, yliopistolaiset, ovat kaikkein heikkotahtoisimpia. Heidän tahtonsa on vajaa. On siinä varmaankin vajeita ja rajoituksia, mutta olennaista akateemiselle ihmiselle on heikkotahtoisuus. Sitä voi kuvata sanomalla, että sille on ominaista tietty lapsekkuus. Akateemiset ihmiset professoreista alaspäin ovat hyviä esittämään asiansa, hyviä tutkijoita, hyviä puhujia joissakin tapauksissa. Mutta he ovat oudosti lapsekkaita, kuin pikkulapsia, isokokoisia lapsia kaikessa intellektuaalisessa terävyydessään. Heihin vaikutetaan nimenomaan yksittäisten iskusanojen avulla, sanoi Lenin.

Sitten tarvitaan myös palopuheita mutta hyvin harvoin, koskapa palopuheen vaikutus on tavaton mutta se kestää vain pienen hetken. Sen jälkeen sen vaikutus lakkaa, mutta iskusanoista ei päästä eroon. Ne ankkuroituvat ihmismieleen, jäävät sinne pysyvästi vaikuttamaan. Siihenhän mainontakin perustuu. Toisto on keskeistä. Sama mainos voi toistua mainostauolla kaksi tai kolmekin kertaa. Tällaisessa tulituksessa me nyt huomaamme olevamme.

Sitähän ei ikään kuin saisi mainita, että akateemiset ihmiset ovat heikkotahtoisia, mutta onhan se nähty niin moneen kertaan, miten konsultit ja poliitikot tekevät heille ja meille mitä haluavat. Sitten on vastarannan kiiskiä tai päivystäviä dosentteja siellä täällä jokunen pääministeri Juha Sipilän kiusaksi, joka ei itse huomaa, kuinka epäeettisesti hän on toiminut keskittämällä energiansa rahankeruuseen.

1990-luvulla alkoi nousta normatiivisen kieliopin vastustusta, jonka mukaan kielen voisi oppia ilman kielioppia ja ilman mitään sääntöjä. Se ei kyllä latinan, kreikan, venäjän tai saksan oppimisessa ole mitenkään mahdollista ulkomaalaiselle, joka ei ole natiivi. Mikäpä siinä, jos vauvasta alkaen aletaan kotona puhua latinaa tai muinaiskreikkaa. Kyllähän tämän oppii matkimalla aivan kuin nytkin opitaan sosiaalinen kielioppi.

Säännöt ovat kuulemma luovuudelle tuhoisia ja estävät sen puhkeamista kukkaan. Kiinnostavaa on se, että Friedrich Nietzsche aavisteli jo 1800-luvun puolivälin jälkeen, miten tässä oli käymän eli länsimainen usko kristilliseen jumalaan olisi hiipumassa, mutta kirkon traditio oli niin vahva, että ensiksi piti pyrkiä poistaman eri elämänalueilta säännöt ja vapauttamaan elämä. Normatiivisesta kieliopista tuli luopua, jotta sitten lopussa päästään itse jumalasta eroon ja päästään täysin vapaiksi, koska paitsi kielioppi myös jumala on estämässä ihmisen luovaa toimintaa.

Kampuksesta kompus

Huonolta näyttää tämä yritys. Kaikissa vanhoissa sivilisaatioissa ja kaikkien kulttuurien myöhäisessä vaiheessa rakennukset alkavat olla kovin suuria, kolossaalisia rakennuksia, Colosseumeja ja supermarketteja. Rakennetaan isoja, korkeita, pilvien väliin ulottuvia hotelleja. Tämä kielii rappiosta tämä suuruuteen ja isoon kokoon pakeneminen. Tämä koskee myös tätä Tampereen yliopistoa, kompusta. Kampus häviää ja tulee tällainen kompus, joka ei kuitenkaan toimi. Todennäköisin syin se ei toimi, ja jotkut hurskaasti odottavat sen toimivan vain siksi, että on muutos. Muutoksesta on tullut maaginen sana, joka on osa modernia tekniikkaa palvovan ihmisen uskonoppia.

Ihminen itse on muutokseksi omassa itsessään muuttunut ja niinpä hänestä itsestään puuttuu ihmisyyden substanssi. Tälle kaikelle voi havaita teoreettista pohjaa Frankfurtin koulukunnan opeista 1900-luvulta, olkoonkin se kuinka vasemmistolaista tahansa.

Walter Benjamin oli oikeassa, kun hän sanoi, että taideteokselta on aura kadonnut. Jo ennen tätä meidän viimeistä teknologista harppausta on taideteokselta kadonnut hohde ja gloria. Niin on kadonnut myös ihmiseltä gloria, jolle se ei toisaalta perisynnin mukaan kuulukaan. Se kuuluu vain pyhimyksille.

Nykymenoon kuuluu menestyneiden ihmisten palvonta eräänlaisena uskonnon muotona tai korvikkeena. Miltä elämänalueelta tahansa nouset esiin massasta tai joukosta, niin pääset tämän joukon palvomaksi, olet sitten formulakuski tai jääkiekkoilija. Olet sitten ikään kuin suomalainen maanmies mutta varsin tyhjänpäiväisellä tavalla ihminen, joka ei ajattele mitään kansan etua, ei ajattele hyvää muista vaan haluaa vain itse menestyä.

Filosofinen pelastus

Filosofinen pelastus on mahdollista. Rooman keisariajan platonistit päätyivät siihen, että ainoa, mihin voidaan pyrkiä ja ainoa mikä on todellista ja aitoa, on filosofia ja filosofinen pelastus jopa niin, että lopussa itse filosofiasta pitää päästä eroon, kun on sen kautta pelastunut. Voi sanoa niinkin, että voihan tulla hyväksi kristityksi, mutta lopulta pitää jättää jäähyväiset Jeesukselle ja pyhälle kolminaisuudelle, isä-jumalalle ja poika-jumalalle ja pyhälle hengelle ja vielä Marjalle, jos on katolinen.

Renessanssipaavi Leo kymmenes tuli sanoneeksi katolisen kirkon papeille, että miten paljon rahallista ja aineellista hyötyä meille onkaan ollut tästä Jeesus-sadusta. Katolinen kirkko oli kehittynyt jo sydänkeskiajalla suureksi liikelaitokseksi, jossa kaikki keinot olivat sallittuja, kunhan menestys toteutuisi. Murhat olivat sallittuja ja kaikenlainen vilunki ja vilppi, mitkä keinot tahansa, aivan samat keinot kuin mafialla oli myös Rooman kirkolla. Silloin kun jokin instituutti pääsee tarpeeksi vahvaksi, niin sillä on varaa mitä roisimmalla tavalla sanoa, mitä kaikkea sillä on omasta mielestään oikeus tehdä.

Konstanzin kirkolliskokouksessa Jan Hus ja hänen ystävänsä Hieronymus Prahalainen (Jeroným Pražský) poltettiin elävältä, koska he olivat kritisoineet kirkkoa. Kirkko sai tehdä mitä tahansa, koska se oli erehtymätön. Tässä nykyisessä konsultivismissa on juuri tällaista kummallista erehtymättömyyden gloriaa, arroganssia ja itsevarmuutta. Voisihan sitä ajatella, että on pikkuisen surullista, että ihmiset ihailevat menestyneiden ihmisten kasvoja ja kuvia kaikessa mediassa, missä he ovat jatkuvasti esillä. Ikiaikaiset keinot ovat käytössä.(kuvateksti)