Naapuruus ei katso kieltä

Julkaistu 12.7.2018 - 14:11
Naapurijurtta / kuva: Jenni Toivonen
Tutkijatohtori Salome Tuomaala oli mukana ideoimassa Naapurijurtta-tutkimushanketta. Tuomaala on tehnyt muun muassa yhteisöllistä sosiaalityötä monikielisessä Hervannassa.

Tamperelaiset tutkijat ja taiteilijat selvittävät tutkimuksessaan hervantalaisia naapuridialogeja.

Teksti: Milla Pyyny
Kuvat: Jenni Toivonen

Hervannan vesitornin juurelle rakennetaan kupolikattoista majaa, jurttaa.

Jurtta kasataan yhteistyöllä. Jurtan puinen runko kootaan, vuorataan lampaanvillalla ja peitetään sateenpitävällä kankaalla. Valmiin jurtan jykevät puuovet jätetään kutsuvasti auki.

Naapuruston väki ihmettelee ilmestystä. Työryhmä jakaa uteliaimmille esitteitä ja kutsuu ihmisiä keskustelemaan.

Jurttaa rakennetaan hervantalaisille yhteisölliseksi kohtaamispaikaksi. Jurtan on tarkoitus kiertää Hervannan naapurustoja vuoden ajan. Taustalla on vuoden alusta toiminut Naapurijurtta-niminen tutkimushanke.

– Täällä tutkitaan elämää, hankkeen ja työryhmän johtaja Eeva Puumala toteaa.

Idea jurtasta tuli työryhmän jäseneltä, tutkijatohtori Salome Tuomaalalta. Jurtan toteutus puolestaan oli skotlantilaisen Steve Gourlayn heiniä. Gourlay tekee leipätyökseen siirrettäviä majoja, jurttia.

– Jurtta on alun perin paimentolaiskoti, ja sen juuret ovat Keski-Aasiassa. Jurtan alkuperäinen nimi, ”ger”, tarkoittaa mongolian kielellä kotia, Gourlay kertoo.

Naapurijurtta / kuva: Jenni Toivonen
Työryhmän johtaja, tutkijatohtori Eeva Puumala toivoo, että hanke avaisi uusia näkökulmia naapuruuteen ja naapuridialogeihin.

Hervanta on tutkijan kultakaivos

Tuomaala oli aiemmin ollut mukana projektissa Hervannassa, ja hänelle oli kertynyt tietoa hervantalaisten tarpeista. Yhteisöllisiä tiloja oltiin kaivattu Hervantaan jo pitkään.

Puumala puolestaan oli työskennellyt eräässä hankkeessa maahanmuuttajataustaisten nuorten kanssa. Nuoret kertoivat kontaktin puutteesta kantasuomalaisiin.

Tutkijatohtorit päättivät aloittaa yhteistyön. Syntyi idea yhteisöllisestä naapurijurtasta, missä tutkitaan naapurien välistä vuorovaikutusta monikulttuurisessa Hervannassa.

– Emme halunneet tehdä ainoastaan maahanmuuttajapainotteista hanketta, jolloin väestöryhmät pidättäytyvät väistämättä erillään. Se ei myöskään edistä hankkeemme ydintä, dialogisuutta, Puumala kertoo.

Naapurijurtta / kuva: Jenni Toivonen
Tutkimushankkeen naapurustokoordinaattori Imran Adan luo yhteyksiä erityisesti Hervantaan muuttaneiden siirtolaisten suuntaan. Adan haluaa kaventaa maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten välisen dialogin kuilua.

Hervanta valikoitui tutkimuksen alustaksi lähiön monimuotoisuuden ja kiinnostavuuden vuoksi. Hervannassa puhutaan yli 25:tä kieltä, mikä tekee siitä yhden Suomen monikielisimmistä lähiöistä. Noin kymmenen prosenttia Hervannan 25 000:sta asukkaasta on ulkomaalaisia, ja määrä on kasvussa.

– Haluamme selvittää, millä tavalla monikielisyys vaikuttaa naapurien kommunikointiin. Millä tavalla asioita selvitetään, kun ei ole yhteistä kieltä? Tuomaala pohtii.

Hervannan kiinnostavuuteen liittyy myös sosiaaliluokkien värikäs kirjo.

– Alueen kiinnostus ei liity ainoastaan kieliin ja kulttuureihin, vaan myös sosiaaliluokkien ja ikäryhmien moninaisuuteen. Hervannassa asuu korkeasti koulutettuja, tekniikan alan osaajia, Vietnamin venepakolaisia, maahanmuuttajia, lapsiperheitä ja vanhuksia, Tuomaala selventää.

Naapurijurtta / kuva: Jenni Toivonen
Hervantaan rakennettu jurtta on kaikille avoin, ja se on käytössä vuoden ympäri. Talviaikaan jurttaa lämmittää kamina, ja vierailijoille on tarjolla kuumaa juotavaa.

Naapuruus herättää tunteita

Naapuruutta on monenlaista, ja naapuruussuhteet voivat olla monimutkaisia. Toisinaan naapurille ojennetaan auttava käsi, toisinaan naapurin tekemisiä vahditaan verhon takaa.

Halusi tai ei, naapuri on osa arkea.

– Tutkimme naapureiden välisiä arkisia dialogeja. Millaista yhteistyötä he tekevät? Mikä toisaalta aiheuttaa kitkaa? Puumala kertoo.

Naapuruus ja yhteisöllisyys eivät välttämättä kulje käsi kädessä, sillä osa asukkaista haluaa pitää kiinni omasta tilastaan. Erilaiset tarpeet naapurisuhteissa voivat myös synnyttää konflikteja ja riitatilanteita. Työryhmän tehtävä ei ole ratkaista konflikteja, vaan paremminkin ymmärtää asioita niiden kautta.

– Naapuruus on aina henkilökohtaista. Se herättää paljon tunteita, sillä se kohdistuu omaan arkiseen ja henkilökohtaiseen elämään ja ympäristöön, Puumala sanoo.

Työryhmä lähestyy tutkimusaihetta etnografian kautta. Tarkoitus on pureutua kysymyksiin sisältä päin ja kuunnella ihmisten omia tarinoita ja tarpeita naapuruudesta. Tutkimuskysymykset ja naapuruuden käsite on jätetty melko avoimiksi.

– Emme aio juurikaan järjestää valmista ohjelmaa, sillä haluamme antaa aikaa keskustelulle. Haluamme myös, että ihmiset itse keksisivät tapoja hyödyntää jurttaa yhteisöllisenä tilana, Tuomaala sanoo.

Naapurijurtta / kuva: Jenni Toivonen
Salome Tuomaala odottaa juttuhetkeä naapurien kanssa yhdessä kuvataiteilija Khalid Imranin kanssa. Hankkeen aikana Imran vastaa toiminnallisten taidetyöpajojen toteutuksesta sekä työstää installaatiota jurttatyöskentelystä.

Kuvataitelija Anne Savitie tuli mukaan hankkeeseen, kun taide haluttiin osaksi tutkimusta ja sen metodeja. Savitie uskoo yhteisötaiteen olevan tutkimushankkeen yhdistävä voima.

– Taide on jotain sellaista, jonka kautta saadaan tuotettua erilaista tietoa. Lisäksi taiteella on yhteen tuomisen elementti.

Tuomaala haluaa nostaa esiin kielimuurien rikkomisen. Yhteisen kielen puuttuessa taide antaa uuden ilmaisukanavan kommunikointiin.

– Toinen merkittävä syy on kielellinen moninaisuus ja kielirajat. Taiteen kautta kommunikointi metodeissa ja tutkimustulosten kertomisessa helpottuu.

Puumalan mukaan taide haastaa tutkimuksen näkökulmia uudella tavalla. Toisaalta se myös auttaa tilanteissa, joissa käsitellään vaikeita tunteita.

– Hankkeen myötä voimme kulkeutua melko herkille alueille naapuruuden kudelmissa, ja haluamme tehdä sen rakentavasti. Pyrimme esimerkiksi taiteen kautta etäännyttämään ihmisiä roolistaan, ja auttaa näin käsittelemään kipukohtia.

 

Naapurijurtta-hankkeen työryhmään kuuluvat Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkijatohtori Eeva Puumala ja tutkija Karim Maïche, Tampereen yliopiston tutkijatohtori Salome Tuomaala, naapurustokoordinaattori Imran Adan, kuvataiteilija Anne Savitie sekä kuvataiteilija S.M. Khalid Imran. Kolmivuotista tutkimushanketta rahoittaa Koneen säätiö.

Jurtan avoimet ovet maantaisin klo 11-14 ja torstaisin klo 15-18 elokuun loppuun asti.

Lisätietoja: Naapurijurtta-tutkimushanke