Normaalipuheen määrittely auttaa tunnistamaan puhehäiriöt

Julkaistu 12.6.2017 - 15:42
Nelly Penttilä/ Kuva: Jonne Renvall
Nelly Penttilä on ensimmäinen suomalainen logopedian tutkija, joka on saanut amerikkalaisen Fulbright-säätiön apurahan koko sen 60-vuotisen historian aikana. Kuva: Jonne Renvall

Logopedian väitöskirjatutkija Nelly Penttilä kokoaa ensimmäistä kertaa sujuvan suomenkielisen puheen kriteerit

Puheen sujuvuuden häiriöitä on pidetty vuosikaudet itsestään selvyyksinä ilman kattavaa tietoa siitä, millaista on normaali sujuva puhe.

Logopedian väitöskirjatutkija Nelly Penttilä kokoaa tutkimuksessaan ensimmäistä kertaa kriteerit sille, mitä tarkoittaa sujuva suomenkielinen puhe. Tulokset auttavat puheterapeutteja heidän työssään puhehäiriöiden tunnistamisessa ja kuntouttamisessa.

Terveen puheen rima
noussut korkealle

Logopedia on kiinnostunut puhehäiriöistä sen vuoksi, että logopedit työskentelevät puheterapeutteina, jotka kuntouttavat erilaisten vammojen seurauksena syntyneitä puheentuoton ongelmia.

Nelly Penttilä havaitsi ongelmaksi sen, että puhehäiriöiltä puuttuu suomalainen normiaineisto. Ei voi tietää, mikä on puhehäiriö, jos ei tiedä, mikä on normaalia puhetta.

– Meidän korvamme ovat kalibroituneet kuulemaan häiriöitä. Meillä on tosi korkealla se rima, mikä on oikeasti tervettä, koska meillä ei ole normiaineistoa, Penttilä sanoo.

Yksittäisissä puhetesteissä voi verrokkiaineisto olla 20–40 hengen kokoinen. Se on aika pieni luku määrittämään normaalipuhetta. Englanninkielisiä normiaineistoja ei voi hyödyntää, koska suomi eroaa muista kielistä morfosyntaktisilta piirteiltään.

Vammainen voi puhua
sujuvammin kuin terve

Nelly Penttilä kokoaa normipuheen kriteerit aineistosta, johon kuluu 90 iältään 18–90-vuotiasta tervettä suomalaista. Heitä verrataan 20:een aivovamman saaneeseen aikuiseen. Puhenäytteistä mitataan puhenopeudet, artikulaationopeudet ja taukojen kestot ja sijainnit, artikulaatiovirheet, väärät sanat, keskeytykset, interjektiot ja sanojen korjaukset. Mukana on 19 erilaista sujuvuuteen liitettävää muuttujaa.

Puheterapeuteista koottu 10 hengen kuulijaraati antaa aineistosta oman arvionsa. Myös puhujilta itseltään kysytään mielipide siitä, oliko puhe omasta mielestä sujuvaa. Penttilän mukaan tämä on harvinaista, sillä usein keskitytään liikaa puheterapeutin arvioon.

Verrokkiaineistona on aivovamman saaneita aikuisia, joiden puhenäytteet sekoitettiin terveiden puhujien kanssa. Puhenäytteiden arviot menivät ristiin siten, että sujuvuudeltaan keskivertoa heikompien puhujien ryhmään kuului niin aivovamman saaneita kuin terveitä puhujia. Aivovammaiset saattoivat selviytyä jopa sujuvammin kuin terveen kriteerit täyttäneet puhujat.

– Tämä kertoo juuri normiaineiston puutteesta ja siitä, ettemme tiedä mitä kaikkea normivariaation ääripäihin kuuluu.

Niinkuttelu häiritsee
enemmän kuin korjailu

Aikuisten mielestä nuoriso puhuu aina väärin, sillä kieli edustaa vallitsevaa kulttuuria ja aikakautta. Murre-erot vaikuttavat suuresti sanastoon, puhenopeuteen ja taivutuksiin. Myös erilaiset stereotypiat elävät, kuten se että helsinkiläiset koetaan puhetapansa perusteella ylimielisiksi.

Nelly Penttilän aineistossa oli puhenäytteitä Pirkanmaan lisäksi Kymenlaaksosta ja Pohjois-Karjalasta, jotta yksi murrealue ei vaikuttaisi liikaa.

Kuulijaraadin arvioinneissa tilastollisesti sujuvuutta heikensivät tauot, änkytys ja tyyliseikat, kuten kerronnalliset piirteet, ääni ja puhetapa. Kielellisillä vaikeuksilla ja puhenopeudella ei ollut tilastollista merkitsevyyttä, kuten aiemmin on ajateltu.

Yksi puhetyyliin liittyvä piirre oli erityisesti nuorempien puhujien runsas ja maneerimainen öö-, niinku- ja niinku tota -interjektioiden käyttö, joka heikensi sujuvuuden arvioita. Nämä niinkuttelut olivat häiritsevämpiä kuin se, että puhuja joutui korjaamaan puhettaan.

Kirosanat
arkipäiväistyvät

Sivutuotteina aineistosta nousivat esiin vapaan kerronnan puhenäytteet, jotka sisälsivät nuorilla kohtuullisen paljon kirosanoja. Tämä saattaa kertoa siitä, että kirosanoista on tullut entistä hyväksyttävämpiä. Jopa paheksuttu vittu-sana tuntuu muuttuneen arkiseksi täytesanaksi.

Aivovamman tai aivoverenkiertohäiriön jälkeen voi iskeä afasia, joka tarkoittaa puheen ymmärtämisen ja tuottamisen häiriötä. Vaikeissa afasiatyypeissä, kuten globaalissa afasiassa ihmiselle saattavat jäädä jäljelle vain kirosanat.

– On paljon afasian saaneita iäkkäitä hienoja rouvia ja hienoja herroja, joilta tulee suusta vain perkele ja saatana. Se osoittaa, että näillä kirosanoilla on suuri emotionaalinen voima. Tuntuu että nykypäivänä kirosanat eivät enää ole niin voimakkaita, kun ne ovat siinä arkipuheessa koko ajan ja niillä kuvaillaan sekä hyviä ja ikäviä tunteita. Voi olla ”vitun hienoa” tai ”vittu miten perseestä”, Penttilä kuvailee.

Kirosanojen arkipäiväistyminen voi johtaa siihen, että tulevaisuuden afaatikkojen puheessa perkeleet ja saatanat eivät enää paista emotionaalisen voiman merkkeinä sen jälkeen, kun kaikki muut sanat ovat kadonneet.

Puheentunnistus
sovelluksena

Nelly Penttilän aineistoa on pyydetty automaattisen puheentunnistuksen tutkimukseen, jossa pyritään rakentamaan puhetta tunnistava matemaattinen mallinnus. Tällaista puhetta tunnistavaa mallinnusta voitaisiin hyödyntää arvioinnissa ja kuntoutuksessa.

– Jos tämä projekti onnistuu, niin tulevaisuudessa tällainen ”robotti” pystyisi tunnistamaan häiriintynyttä puhetta ja tekemään jopa arviointia. Puheterapeutin ei tarvitsisi aina olla läsnä vaan hän voisi keskittyä kuntoutukseen.

Häiriintyneen puheen automaattinen puheentunnistus voisi jopa helpottaa Suomessa pitkään vallinnutta puheterapeuttipulaa, jonka vuoksi etenkin aikuiset saavat kaikkein heikoiten puheterapiaa, vaikka heidän kuntouttamisensa takaisin työelämään olisi taloudellisestikin hyödyllistä.

Automaattinen puheentunnistus avaa runsaasti sovellusmahdollisuuksia. Tutkijoiden työ helpottuisi valtavasti, jos haastattelunauhojen litterointi hoituisi edes osittain puheentunnistuksen avulla.

Fulbright-stipendi avaa
yhteistyön Yhdysvaltoihin

Nelly Penttilä sai ensimmäisenä suomalaisena logopedian tutkijana amerikkalaisen Fulbright-säätiön apurahan koko sen 60-vuotisen historian aikana.

Penttilä lähtee stipendin turvin ensi syksyksi Madisonin yliopistoon Yhdysvaltain Wisconsiniin esittelemään sekä omaa tutkimustaan että tamperelaista logopedian tutkimusta laajemminkin.

Penttilän tavoitteena on luoda yhteistyösuhde Tampereen ja Madisonin yliopistojen välille. Yhteistyö auttaisi saamaan kanssakirjoittajia suomalaistutkijoille, ohjaajia väitöskirjoihin, luennoitsijoita kursseille ja tukea tutkimusryhmille.

Yhteistyösuhde helpottaisi Tampereen logopedian oppiainetta, jossa yksi professori joutuu ohjaamaan pääosin kaikki opinnäytteet graduista väitöskirjoihin saakka.

Lopetusuhka
oli huono idea

Tampereen yliopiston logopedian koulutusta uhkasi lakkauttaminen pari vuotta sitten, kun yliopisto suunnitteli Helsingin yliopiston kansa vaihtokauppaa, jossa Tampere olisi saanut korvikkeeksi puheviestinnän aloituspaikkoja.

Nelly Penttilä sanoo nyt helpottuneena, että tämä sopimus on unohdettu ja Tampereen logopediaan voidaan taas ottaa uusia opiskelijoilta.

– Koulutuksen lopettaminen Tampereelta oli erittäin huono idea, kun meillä on järkyttävä alueellinen pula puheterapeuteista, Penttiä sanoo.

Puheterapeutit jäävät yleensä asumaan sille paikkakunnalle, missä he ovat logopedian koulutuksensa hankkineet. Koulutuksen lopetusuhka oli Tampereella johtamassa siihen, että pula alan ammattilaisista paheni entisestään Pirkanmaalla.

– Onneksi meidän professorimme taisteli tätä järjetöntä ratkaisua vastaan. Meillä on aktiivinen yhteistyö Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa. Olisi ollut järkyttävää, jos koulutus olisi siirtynyt Helsinkiin.

Logopedian yliopistokoulutusta on Tampereen ja Helsingin lisäksi myös Turussa ja Oulussa. Penttilän mielestä myös Kuopio tarvitsisi alan koulutusta, jotta Itä-Suomen puheterapeuttipulaa saataisiin helpotettua.

Yksistään Pirkanmaalla on 15 puheterapeutin paikkaa avoinna, mutta päteviä hakijoita ei ole. Yhtenä syynä on se, että Tampereen yliopistoon syntyi kolmen vuoden tauko logopedian sisäänotossa, kun koulutuksen siirrosta Helsinkiin neuvoteltiin.

Teksti: Heikki Laurinolli