Norssin lukio löysi reviirinsä yliopiston kampuksella

Julkaistu 29.9.2017 - 12:50
Norssin väkeä/ Kuva: Jonne Renvall
Lukio kaipaa yliopistokampuksellakin yhteistä omaa tonttia ja kotipesää. Kuvassa lehtori Antti Hiitti (vas.) ja lukiolaiset Onni Päivinen, Joonas Käyhkö ja Elisa Kemppainen. Kuvat: Jonne Renvall

Kokemukset yliopisto-opiskelijoiden ylenkatseesta lukiolaisia kohtaan ovat vähentyneet

Tampereen normaalikoulun lukio on löytänyt alkuvaikeuksien jälkeen paikkansa Tampereen yliopiston keskustakampuksella.

– Ilmapiiri on parantunut. Alkuun kuuli, että me tulemme muiden reviirille, mutta nyt niitä puheita ei ole kuulunut, kertoo Norssin lukion opiskelijakunnan puheenjohtaja Joonas Käyhkö.

Marianna Valtosen kasvatustieteen pro gradu -tutkielman mukaan Norssin lukiolaiset eivät kokeneet olleensa tervetulleita, kun lukio muutti Nekalasta yliopistokampukselle syksyllä 2016. Valtonen keräsi aineistonsa eläytymismenetelmän avulla viime joulukuussa eli vain neljä kuukautta muuton jälkeen.

Oppilailla oli gradun mukaan enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia kampukselle muutosta. Lukiolaiset kokivat, että yliopisto-opiskelijoiden ilkeät sanat ja katseet haittaavat heidän yhteisöllisyyttään. Ikävä palaute tuli julki Jodel-palvelussa, joka on nuorten suosima sosiaalisen median anonyymi keskustelusovellus.

”En ole kokenut
mitään negatiivista”

Kolmannen vuoden lukio-opiskelija Elisa Kemppainen sanoo, ettei hän itse ole kokenut mitään negatiivista. Hän sanoo kuitenkin joidenkin kavereidensa pitäneen Jodel-viestejä negatiivisina.

– Jodelissa sanottiin, että lukiolaiset tulevat meluamaan käytäville. Varmaan suurin osa siitä oli sanottu ehkä läpällä. Joskus niitä katsoin, eivätkä ne minun mielestäni olleet pahoja. Ymmärrän kyllä, että kun yliopiston tiloihin tulee yhtäkkiä lukio, niin kyllä se varmaan palautetta aiheuttaa, Kemppainen arvioi.

Alkuvaiheen jälkeen negatiiviset viestit näyttävät loppuneen.

– Joidenkin mielestä vieläkin on sellaisia kokemuksia, ettei ole tervetullut. Omalla kohdalla en ole kokenut sellaista, että olisi katsottu vinoon. En ole törmännyt Jodelissakaan mihinkään negatiiviseen.

Toisen vuoden opiskelija Onni Päivinen ei huomannut mitään kielteistä palautetta edes viime vuonna, jolloin muutto kampukselle oli vielä uusi asia.

– Nyt lukio on jo asettunut tänne yliopistolle ja ollut täällä jo vuoden. Nyt tämä vähän niin kuin kuuluu tänne ja on osa tätä yliopistoa. Voi olla, että asenteet ovat muuttuneet, Päivinen arvioi.

Elisa Kemppainen/ Kuva: Jonne Renvall
Elisa Kemppaisella alkoi abivuosi Norssin lukiossa.

Opettajakunta koki
muuton positiivisena

Norssin lukion englannin ja ruotsin lehtori Antti Hiitti arvioi, että Nekalasta kesken lukio-opintojensa uusiin tiloihin siirtyneet ovat kokeneet muutoksen suurempana kuin ne, jota aloittivat suoraan yliopistokampuksella. Hän tuntee opiskelijoiden kokemukset opiskelijakunnan ohjaavan opettajan tehtävän vuoksi.

– Opettajakunnan kokemus yliopistokampukselle muutosta on positiivinen. Yliopiston viralliselta taholta on tullut positiivista palautetta. Siellä pidetään hyvänä, että me ollaan täällä. Olen itsekin valmistunut täältä neljä vuotta sitten, ja minulla on ystäviä, jotka ovat töissä yliopistolla tai yhä opiskelevat, Hiitti naurahtaa.

Hiitin kokemuksen mukaan yliopistolaisten epävirallisetkin kommentit Norssin lukiota kohtaan ovat yleensä positiivisia niin, että lukion koetaan tuovan eloa kampukselle.

Ei ihan normaali
lukiorakennus

Joonas Käyhkö kertoo, että runsaan vuoden takainen muutto kampukselle oli innostava kokemus.

– Alkuaika meni tutkiessa ja seuratessa, että millaista täällä on, mutta olihan se vähän erikoinen tilanne. Tämä on kampusalue, missä me opiskelemme, ja kaikki on vähän isompaa. Oli se sellainen muutos, että ei tämä ihan normaali lukio ole, että kaikki olisi samassa rakennuksessa.

Nekalan tiloissa ei tarvinnut kävellä kuin parikymmentä metriä seuraavalle oppitunnille. Kampuksella pitää kävellä satoja metrejä.

Lukion pääpaikka on Atalpassa kampuksen eteläreunalla, ruokailutilat ovat Pinnissä kampuksen keskellä ja monet käytännön tunnit pidetään kasvatustieteiden Virta-rakennuksessa kampuksen pohjoispuolella.

Käyhkö sanoo, että yliopistolla on paljon hyvää, mutta kaikki se on jaettu kolmeen eri rakennukseen. Erillisyyttä hän pitää harmina, vaikka monet luokkatilat ovat sinänsä hyviä.

Joonas Käyhkö/ Kuva: Jonne Renvall
Joonas Käyhkö on Norssin lukion opiskelijakunnan puheenjohtaja.

Abitunne hajoaa
kampuksen vilinään

Elisa Kemppainen kertoo positiivisena asiana, että hänen koulumatkansa lyheni muuton ansiosta. Huonoksi puoleksi hän laskee sen, että oma yhteisö on kampuksella hajonnut. Vanha norssi tarjosi abeille oman alueen, ja kaikki tapasivat toisensa välitunneilla.

– Nyt näen oikeastaan samoja naamoja koko ajan. En näe muita kuin samoissa ryhmissä olevia lukiolaisia juuri ollenkaan. Se on negatiivinen tekijä yhteishengelle. Ei ole sellaista abitunnetta, että olisi lukion viimeinen vuosi. Tuntuu että olen suorittamassa täällä joitain kursseja kuin aikuislukiossa.

Kemppainen kaipaa kampuksellekin lukiolaisten omaa kotipesää, jossa kaikki voisivat kohdata toisensa.

– Minun mielestäni on tosi tärkeätä, että lukiossa olisi oikeasti hyvä yhteishenki kaikkien vuosiluokkien kesken. Varsinkin abeille, kun on kuitenkin viimeinen vuosi, olisi tärkeätä, että voisi nähdä kaikkia ja tulla kaikkien kanssa toimeen. Nyt se ei aina onnistu.

Parkkipaikkoja
mopoautoille

Lukiolaisten mopoautot ovat herättäneet jonkin verran hämmennystä kampuksella, jossa vallitsee alituinen pula parkkipaikoista. Onko parkkipaikkapula todellinen ongelma mopoautoilijoille?

– Onhan se siinä mielessä, että osa niitä oikeasti tarvitsee. Porukkaa tulee Valkeakoskelta asti. Ei se ole semmoinen matka, että sata metriä mopoautolla ja sitten pistetään auto parkkiin vinoon ja viedään kaksi paikkaa, Joonas Käyhkö sanoo.

Käyhkön mukana on oikeutettua vaatia parkkipaikkoja myös mopoautoille, sillä osalle lukiolaisista tämä kulkupeli on välttämätön.

Onni Päivinen/ Kuva: Jonne Renvall
Onni Päivinen aloitti toisen lukiovuotensa yliopistokampuksella.

Yliopiston kurssit
jäävät hyödyntämättä

Yksi idea lukion muutolle oli se, että lukiolaiset voisivat osallistua yliopiston tarjoamille kursseille ja luennoille. Tämä mahdollisuus on jäänyt vähälle käytölle ainakin aluksi.

Joonas Käyhkö kertoo halunneensa käydä yliopiston matematiikan kursseilla, mutta aikataulut eivät sopineet.

Elisa Kemppainen sanoo kuulleensa mahdollisuudesta osallistua yliopiston kursseille, mutta asia on jäänyt ajan puuteen ja muiden käytännön syiden vuoksi.

Onni Päivinen mietti osallistumista yliopistokursseille mutta havaitsi niiden sijoittuvan päällekkäin lukiotuntien kanssa.

– Muutenkaan ei jaksa vaivautua selvittämään sitä asiaa. Ei siitä ole kauheasti tiedotettu edes. On sanottu, että olisi mahdollisuus, mutta ei ole sanottu, että missä ja kenelle.

Kolmas lukiovuosi
yliopistokursseille

Yliopiston ja Norssin lukion vuorovaikutus on toiminut parhaiten kielten opiskelussa siten, että yliopistolaisia on osallistunut lukion ranskan, ruotsin ja venäjän kursseille.

– Lukiokurssit täydentävät kielikeskuksen valikoimaa, se on selkeä juttu, Antti Hiitti sanoo.

Lukiolaisten suurin este yliopistokursseille osallistumiselle on Hiitin mukaan aikatauluongelma.

– Lukio on koulu ja sen toiminta on koulumaista. Aikataulut eivät välttämättä jousta.

Lukion opettajista muodostettu ryhmä pohtii yliopistoyhteistyön kehittämistä. Tavoitteena on Hiitin mukaan se, että viimeisenä eli kolmantena vuonna lukiolaisilla olisi aito mahdollisuus käydä myös yliopistokursseja.

– Ohjauksella pyritään siihen, että aikataulu antaisi mahdollisuuden ottaa tiettyjä kursseja, mitä yliopisto lukiolaisille tarjoaa. Täytyy muistaa, että me ollaan lukio ja me annetaan lukio-opetusta ja valmistellaan opiskelijoita jatko-opintoihin. Mahdollisuus täällä yliopistolla on hieno ja sitä täydentävä asia, Hiitti muistuttaa.

Antti Hiitti/ Kuva: Jonne Renvall
Antti Hiitti sanoo, että lukiolaiset tarvitsevat yhteistä tilaa eri tavoin kuin yliopistolaiset.

Lukio tarvitsee
omaa tilaa

Norssin lukio muutti yliopistokampukselle aluksi vain väliaikaisesti. Muuton jälkeen väliaikaisuus muuttui pysyväksi ja väliaikaisista tiloista tuli ikiaikaiset.

Antti Hiitti sanoo, että yhteisen tilan tarve on lukiolaisilla erilainen kuin yliopistolla tai yliopistolaisilla.

– Olemme nyt väliaikaisissa tiloissa. Opettajakunnan toive on, että meillä olisi enemmän omaa tilaa. Varmasti liikutaan edelleen täällä kampuksella, mutta toiveena on, että lukio saisi enemmän yhteistä omaa tonttia ja kotipesää.

Virta-kiinteistön tiloja lukiolaiset pitävät hyvinä mutta liian pieninä. Suurin tarve on isommasta luonnontieteiden luokasta, jossa fysiikan, kemian ja biologian tunnit pidetään.

– Tilatarvetta on, mutta moni asia on täällä todella hyvin. Yhteistyössä on paljon mahdollisuuksia, mitä ei vielä ole realisoitu eikä käytetty, Hiitti sanoo.

Elisa Kemppainen esittää kysyttäessä yhden toiveen sekä lukiolaisille että yliopistolaisille:

– Kaikille olisi hyvä, että kohdellaan toisiamme, miten haluamme itseämmekin kohdeltavan. Jos jotain on katsottu pahasti, ei tehdä sitä enää vaan lähdetään siitä, että oltaisiin kaikki mukavia toisillemme. Ei ole kivaa kuulla siitä, että joku on katsonut pahasti vaan sen takia, että on vielä lukiossa ja ettei myöskään täällä riehuta ja huudeta.

Teksti: Heikki Laurinolli

Marianna Valtonen: Lukio yliopistokampuksella – Tampereen yliopiston normaalikoulun muuton vaikutukset lukiolaisten yhteisöllisyyden tunteeseen. Kasvatustieteiden pro gradu. Tampereen yliopisto 2017.