Nuorison äidinkielen taito heikkenee

Julkaistu 13.5.2016 - 12:26

Suomalaispojat suoriutuvat kansainvälisesti verrattuna erityisen huonosti

 

 Professori Anneli Pajunen on huolissaan koululaisten äidinkielen taidon heikkenemisestä. – Pisa-menestyksen voi jo unohtaa kokonaan, Pajunen sanoo. Kuva: Jonne Renvall

 

Koululaisten ja nuorten aikuisten äidinkielen taito heikkenee. Kansainvälisiin tutkimuksiin verrattuna erityisen huonosti pärjäävät suomalaispojat.

Nuorison kielitaidon heikkeneminen käy ilmi Tampereen yliopiston suomen kielen professori Anneli Pajusen tutkimuksista, jotka perustuvat Suomen oloissa poikkeuksellisen laajaan aineistoon.

Tampereella koottu korpus-aineisto sisältää yli 2000 kouluainetta otsikolla ”Unelmieni päivä”. Vuodesta 2005 saakka kerättyyn aineistoon kuuluu runsaat 200 000 sanaa.

Suomessa ei ole aiemmin tehty vastaavaa koko ikäluokkaan kohdistuvaa laajaa ja systemaattista tutkimusta. Syinä tutkimuksen puuttumiselle ovat kielialueen pienuus ja toisaalta asenne-ero kasvatustieteilijöiden ja kielitieteilijöiden välillä.

Suomen kielen tutkijat ovat suhtautuneet Anneli Pajusen mielestä välinpitämättömästi kielen kehittymisen tutkimukseen. Kasvatustieteilijöiden näkökulma taas on kokonaan toinen, kun he tutkivat koulusuoriutumista.

Pisa-tulokset voi unohtaa

Iän karttuessa kielen rakenteellinen kompleksisuus kasvaa. Mitä nuorempia oppilaat ovat, sitä puhekielisempää heidän tekstinsä on. Iän noustessa myös ikäryhmän sisäinen kielellinen variaatio vähenee.

– Vaikka ikäryhmien väliset erot ovat selvät, niin kuitenkin ikäryhmän sisäinen variaatio on suurempaa kuin ikäryhmien välinen. Koulutuksen pitäisi vähentää tätä variaatiota. Näkemykseni mukaan sitä ei tapahdu siinä määrin kuin pitäisi, Anneli Pajunen sanoo.

Ongelma ei Pajusen mukaan johdu vain kouluopetuksesta, vaan taustalla on yhteiskunnallisia tekijöitä.

– On kysymys länsimaiseen elämäntyyliin liittyvästä ilmiöstä, joka on tulossa Suomeen jälkijunassa. Sen takia meidän Pisa-tulokset ovat olleet paremmat kuin länsimaissa yleensä. Nyt Pisa-menestyksen voi jo unohtaa kokonaan.

Vastaavat tutkimukset Saksasta ja Yhdysvalloista kertovat samasta ilmiöstä, että nuorison sanasto ja kielenkäyttö ovat menossa alaspäin. Tendenssi on yleinen kaikissa länsimaissa.

Pajusen mielestä ongelma liittyy nuorison ajankäyttöön, puuhasteluun elektronisten laitteiden kanssa ja lukemisen vähenemiseen.

– Kirjallisen kulttuurin arvostamien on mennyt alaspäin. Tavoitteellinen pyrkiminen ja halu pärjätä ovat muuttuneet.

Poikien heikkous suomalainen ilmiö

Suomalaispoikien heikko menestys on kansainvälisestikin poikkeavaa. Poikien koulukirjoitelmat ovat jopa 20 prosenttiyksikköä heikompia kuin tyttöjen.

Anneli Pajusen arvion mukaan jonkinlainen kulttuuriin liittyvä ilmiö Suomessa on se, että poikien ei kuulu olla kiinnostuneita mistään kieleen liittyvästä. Tämän asennemaailman Pajunen arvelee periytyvän isiltä pojille.

Poikien tyttöjä heikompi menestys on kansainvälinen ilmiö, mutta Suomessa erot ovat vertailumaita suuremmat. Poikien motivaatio näyttää Suomessa olevan selvästi heikompi kuin tyttöjen.

Sanaston hallinnassa 12–15-vuotiaat pojat eivät poikkea tilastollisesti merkitsevästi samanikäisistä tytöistä. Heillä pitäisi olla sen vuoksi kaikki mahdollisuudet pärjätä yhtä hyvin kuin tyttöjenkin.

– Kirjoittaminen on asia, joka opitaan kirjoittamalla. Jos pojat eivät koskaan kirjoita, niin eivät he myöskään kehity, vaikka olisi edellytyksiä.

Kielen hallinnan testeissä ei ole löydetty merkitsevää eroa tyttöjen ja poikien välillä.

– Päinvastoin meidän nuorissa aikuisissa miespuoliset ovat oikeastaan parempia kuin naispuoliset. Se kertoo siitä, että poikien kielellinen osaaminen menee voimakkaasti kahtia. On paljon huonoja poikia, mutta hyvät pojat ovat todella hyviä. Tämä kaksijakoisuus on tullut yleisesti esiin myös matematiikan hallinnassa, Pajunen kertoo.

Kielitaidon lasku tiedetty jo 20 vuotta

Äidinkielen taitojen rapautuminen ei ole kokonaan uusi asia. Sekä tyttöjen että poikien äidinkielen ylioppilaskirjoitusten tulokset alkoivat heikentyä jo 1990-luvulla.

Anneli Pajunen muistelee, miten opetushallituksen Hannu-Pekka Lappalaisen huolestuneille raporteille jopa naureskeltiin, kun niitä verrattiin hyviin Pisa-tuloksiin. Myös armeijan ns. palikkatestinä tunnetun P2-testin kielellinen osuus kertoo samaa viestiä kielitaidon rapautumisesta.

– Näitä heikkenevään suuntaan meneviä tuloksia on paljon. Jo 20 vuotta on tiedetty tästä ongelmasta eikä ole tehty mitään.

Ratkaisuksi on Pajusen mukaan tarjottu Kiva koulu -ajattelua, mutta ongelman korjaamista ei ole analysoitu tarkemmin.

Asenne kielioppia kohtaa kielteinen

Suomen kielen opetusta on vähennetty, mutta sen vaikutuksista oppimistuloksiin ei ole keskusteltu. Anneli Pajusen mukaan kielioppia ja sen opettamista ei voi sivuuttaa silloin, kun on kysymys suomen kielen kaltaisesta taivutuskielestä.

– Asenne kielioppia kohtaan on erittäin kielteinen. Opettajat ovat aika voimakkaasti sitä mieltä, että kielioppia ei voi opettaa, Pajunen harmittelee.

Pajusella on tuntemus, että ehkä kielioppia ei ole osattu opettaa sillä tasolla, josta olisi hyötyä. Pelkästään sijamuotojen nimitysten opettaminen ei riitä.

Pajunen hieman varoo kieliopin puolesta puhumista, koska hänet voidaan sen vuoksi leimata tutkijana vanhanaikaiseksi. Keskustelu kieliopin roolista kouluopetuksessa ei aina ole sujunut rakentavasti.

Vaikea opettaa ilman kielioppia

Kielitypologiassa tehdään paljon tutkimusta siitä, miten kieli vaikuttaa ajatteluun. Tulosten mukaan kieli ei vaikuta dramaattisesti, mutta asioiden nimeäminen auttaa prosessoimaan asioita nopeammin.

– Kieliopilla on samanlainen rooli. Kun meillä on joku käsitys siitä, mitä nämä rakenteen palaset ovat, niin niitä käsitellään helpommin ja paremmin, Anneli Pajunen sanoo.

Tampereella koottu korpus-aineisto paljastaa, että oppilailla on vaikeuksia rinnasteisen sivulauseen muodostamisessa. Ilman kielioppia opettajan on kuitenkin vaikea opettaa rinnasteista sivulausetta, jos sitä ei ole nimetty millään termillä eikä ole mitään kieltä, millä asiasta voi puhua.

– Minun kouluaikanani rinnasteisesta sivulauseesta sai 9 pisteen pilkkuvirheen aikaiseksi. Se oli pahin pilkkuvirhe. Nyt ei osata muodostaa koko rakennetta, Pajunen sanoo.

Kielihäiriöt jäävät tunnistamatta

Suomessa jää paljon kielihäiriöitä tunnistamatta. Mari Honko kiinnitti väitöstutkimuksessaan huomiota oppilaisiin, jotka tekevät runsaasti kirjoitusvirheitä. Anneli Pajunen harmittelee, että havainto ohitettiin sanomalla, että tällaisten kielihäiriöiden diagnosointi kuuluu puheterapeuteille, ei kielentutkijoille.

Pajusen mielestä näihin virheisiin ei tajuta kiinnittää huomiota sen vuoksi, että virheen käsite on suhteellistettu. Aluksi ei välitetä siitä, että puhekieltä tulee kirjoitetun kielen joukkoon. Seuraavaksi unohdetaan pilkkuvirheet. Sitten vuorossa onkin jo kielihäiriö, jota ei lainkaan huomata, vaikka ongelma olisi helppo havaita tarkkailemalla kirjoitetun kielen virheitä.

Aikuisten kieli tutkimuskohteeksi

Kielitaidon kehitys ei pysähdy lapsuus- tai nuoruusvuosiin. Anneli Pajunen haluaa seuraavaksi tutkia aikuisten kielitaitoa.

– Tämän tutkimuksen kuluessa minulle on syntynyt käsitys, että kaksikymppisetkään eivät vielä ole kielellisen kehityksen loppupäässä. Kun mennään sanastoon, jonka yleisyys on jossain 10 000 sanan sanomalehtikielessä, alkaa tulla valtavia eroja, Pajunen sanoo.

Nuoret saavutetaan koulun kautta, mutta aineiston kerääminen aikuisilta on paljon vaikeampaa. Pajusen oppilaat ovat jo aloittaneet aineiston keruun 40-vuotiaiden ja 60-vuotiaisen ryhmistä.

– Nelikymppiset osaavat määritellä sanojen merkityksiä huomattavasti tarkemmin kuin kaksikymppiset. Elämä opettaa.

 

Teksti: Heikki Laurinolli