Opettajan rooli ratkaisee uskonnonopetuksessa

Julkaistu 27.9.2017 - 10:42
Inkeri Rissanen/ Kuva: Jonne Renvall
Inkeri Rissanen sanoo, että muslimioppilailla on erilaiset tiedontarpeet kuin valtauskonnon oppilailla. Koulun tehtävänä on hänen mielestään tarjota tilaa vähemmistön sisäiselle keskustelulle ja sen pohtimiselle, millaista on elää muslimina Suomessa. Kuva: Jonne Renvall

Monikulttuurisuuskasvatuksen yliopistonlehtori harmittelee, että keskustelu erillisistä uskonnontunneista kiertää kehää

– On kyseenalaista keskustella pelkistä uskonnonopetuksen malleista, kun pitäisi keskustella opettajan kompetenssista. Oli malli mikä hyvänsä, niin opettajan rooli ratkaisee, sanoo Inkeri Rissanen, joka opettaa katsomusaineiden didaktiikkaa tuleville luokanopettajille.

Keskustelu koulujen erillisistä uskonnonopetuksen tunneista kiihtyi uutisesta, jonka mukaan elämänkatsomustiedon oppiaineen suosio on kasvanut pääkaupunkiseudulla. Kaikille yhteistä oppiainetta on ehdotettu korvaamaan nykymalli, jossa on rinnakkain 13 eri uskonnon opetussuunnitelmaa.

Helsingin yliopiston uskonnonopetuksen professori Arto Kallioniemi pitää Suomen mallia erikoisuutena, sillä muissa Pohjoismaissa eriuskoiset istuvat samoilla oppitunneilla. Suomalainen erillisopetus estää hänen mielestään oppilaita ymmärtämästä muita uskontoja.

Vähemmistön tarpeet
erilaisia kuin enemmistöllä

Tampereen yliopiston monikulttuurisuuskasvatuksen yliopistonlehtori Inkeri Rissanen ei halua ottaa suoraan kantaa minkään opetusmallin puolesta. Hän harmittelee, että keskustelu uskonnonopetuksesta kiertää samaa kehää vuodesta toiseen. Positiivisena hän pitää sitä, että kaikki tuntuvat pitävän laadukasta katsomusopetusta tärkeänä asiana.

– En halua ottaa voimakasta poliittista kantaa minkään mallin puolesta, koska se on vain kissanhännänvetoa. Muitakin uskonnonopetuksen laatuun vaikuttavia tekijöitä on syytä pitää esillä. Haluan kiinnittää katseet siihen, että vähemmistöt pidetään mukana katsomusaineiden kehittämisessä.

Rissanen sanoo, että uskonnon tai katsomusaineen opetus tarkoittaa enemmistön ja vähemmistön näkökulmasta eri asioita.

– Tarpeet ovat aidosti erilaisia vähemmistöillä. Sen takia puhun islamin opetuksen näkökulmasta. Islamin oppilaat tarvitsevat aika paljon tietoa ja ymmärrystä siitä, miten heidän traditiotaan ja liberaalia maailmaa voidaan tulkita keskenään. Sekin on totta, ettei enemmistön opetus voi mennä pelkästään vähemmistön tarpeiden mukaan.

Yhteiset tunnit
mahdollisia jo nyt

Rissasen mielestä nykyisessä erillisopetuksen mallissa on paljon hyvää. Luokkahuoneet ovat joka tapauksessa hyvin heterogeenisiä. Kaikki mahdollisuudet dialogille ja yhteisopetuksen tunneille ovat olemassa. Nykyinen erillisopetuksen malli ei estä eri katsomusaineiden opettajia pitämästä yhteisiä tunteja, jos tiloja on käytettävissä.

– Jos käytännön kysymyksiä ei tarvitsisi miettiä, niin ideaali olisi yhdistelmämalli, jossa pystyttäisiin tukemaan vähemmistöjä identiteettikysymyksissä ja toteuttamaan myös yhteisiä keskusteluita, Rissanen sanoo.

Maantieteelliset erot oppilaiden uskontotaustassa ovat suuret. Suurin osa erillistunneista järjestetään pääkaupunkiseudulla. Muu Suomi on lähes umpiluterilainen, vaikka tilanne on muutoksessa joka puolella maata.

– Vaikka tämä malli muuttuisi, niin suuressa osassa Suomen luokkahuoneista ei mikään muuttuisi.

Opetusmalli ei sorra
tai jätä sortamatta

Inkeri Rissanen ei halua lyödä lukkoon mielipidettään oikeasta opetusmallista, koska tutkimustietoa puuttuu vielä.

Erillistä uskonnonopetuksen mallia pidetään nyt jonkinlaisena tunnustuksena vähemmistöidentiteetille. Sitä on sanottu jopa indikaattoriksi siitä, miten valtio suhtautuu muslimeihin ja monikulttuurisuuteen. Rissanen sanoo kuitenkin, että opetusmalli ei sinänsä sorra tai ole sortamatta vähemmistöjä.

– Syrjinnän ja yhdenvertaisuuden kannalta uskonnonopetus on hyvin opettajaherkkä aine. Sen takia keskustelu pelkästä mallista on kyseenalaista. Meidän pitää keskustella opettajan kompetenssista ja siitä, kokeeko oppilas sen tilanteen turvalliseksi vai kokeeko hän tulevansa syrjityksi. Ulkopuoliseksi jäämisen ja syrjinnän kokemuksen riskit ovat molemmissa malleissa. Molemmat mallit voi toteuttaa laadukkaasti tai laaduttomasti.

Islam on sisäisesti heterogeeninen, ja oppilaat tulevat hyvin erilaisista uskonnollisista taustoista. Toisille heistä uskonto on tärkeä ja keskeinen osa identiteettiä, toisille sivuseikka.

– Vaikeimmat kysymykset yhteiskunnassa eivät ole uskontojen välillä vaan uskonnottomien ja uskonnollisten ihmisten välillä. Sitä dialogia pitäisi käydä. Uskonnonopetuksessa käydään dialogia uskovien luterilaisten ja ateisti-luterilaisten välillä. Samalla tavalla islamissa on syvästi uskonnollisia ja hyvin kriittisesti suhtautuvia, Rissanen sanoo.

Ei neutraalia vaan
puolueetonta opetusta

Vuonna 2003 tuli voimaan uusi uskonnonvapauslaki, jonka pohjalta tehdyissä opetussuunnitelmissa alettiin puhua oman uskonnon opetuksesta. Tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta ei enää ole kysymys.

Uskonnonopettajalta ei vaadita kuulumista mihinkään uskontokuntaan. Samat pätevyysvaatimukset koskevat sekä islamin että evankelisluterilaisen uskonnon opettajia.

Uskontotuntien tavoitteena ei ole kannustaa ketään tulemaan uskonnollisen yhteisön jäseneksi. Uskonnon harjoittamisen sijaan kouluissa tarjotaan tietoa uskonnoista.

Tulevat luokanopettajat opiskelevat Tampereella katsomusaineiden didaktiikka ja suorittavat monikulttuurisuuden opintojakson. Oppilailta vaaditaan näillä kursseilla henkilökohtaista reflektointikykyä ja ymmärrystä omaa katsomuksellista ajattelua kohtaan.

– Tiedostamalla omat kulttuurisidonnaiset asenteensa ja arvolatauksena voidaan mennä kohti puolueetonta opettamista. Neutraalista opettamisesta en halua puhua. Se ei ole hyvä ideaali, koska kasvatus ei ole neutraalia. Se on tavoitteellista toimintaa, ja se ponnistaa aina tietyistä arvoista kohti puolueettomuutta. Pitää pystyä luomaan turvallinen tila, jossa eri katsomukset voivat keskustella keskenään. Se on opettajankoulutuksen pihvi, Rissanen sanoo.

Suomalaisten asenteet
negatiivisia islamia kohtaan

Uskonnonopettajien asenteita uskontoja kohtaan ei tiettävästi ole tutkittu, mutta Inkeri Rissanen on tutkinut kaikkien suomalaisopettajien asenteita muslimioppilaita ja heidän integraatiotaan kohtaan.

Tulosten mukaan opettajat suhtautuvat epäilevästi muslimioppilaiden mahdollisuuksiin integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Suomessa ylipäätään asenteet islamiin ovat Euroopan mittakaavassa erittäin kovat ja negatiivisemmat kuin muualla. Se heijastuu myös opettajien asenteissa. Se nyt vaan kuvaa sitä, että islam on meille paljon uudempi asia kuin monissa muissa Euroopan maissa, Rissanen sanoo.

Uskontoa ei Suomessa
nähdä osana kulttuuria

Inkeri Rissanen tutkii nyt muslimiperheiden ja koulun välistä vuorovaikutusta. Alustavien tulosten mukaan perheiden ja koulun suhteissa on varovaisuutta, pelkoa ja epävarmuutta.

– Meillä on paljon sellaista kulttuuria, jossa yritetään olla näkemättä ja pidetään ideaalisena sitä, että ei nähdä erilaisuutta eikä nähdä uskontoa. Meillä uskonto työnnetään yksityisyyden piiriin, Rissanen sanoo.

Suomessa pidetään protestanttista perinnettä arvokkaana, mutta sitä ei Rissasen mielestä tunnisteta, että islam voi olla kulttuurisesti arvokas myös niille oppilaille, joille se ei ole vahva henkilökohtainen vakaumus.

– Meillä ei ole kouluissa kauheasti islamiin kytkeytyviä kulttuurisia perinteitä, joita osattaisiin vaalia ja ymmärtää, kuinka tärkeitä ne perheissä voivat olla.

Opetussuunnitelman mukaan koulujen tehtävänä on tukea oppilaiden kulttuurista identiteettiä, mutta koulujen välillä on silti suuria eroja siinä, miten ne miten ne suhtautuvat muslimeihin ja muslimiperinteisiin. Nämä erot aiheuttavat muslimiperheille epävarmuutta suhtautumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan.

Teksti: Heikki Laurinolli