Professorit ehdottivat vähimmäispalkan alennusta

Julkaistu 6.2.2017 - 12:15
Anneli Anttonen/ Kuva: Jonne Renvall
– Ehdotus matalampien palkkojen maksamisesta on keskustelunavaus. Tietenkin siihen tartutaan hanakasti, sanoo Talouspolitiikan arviointineuvoston jäsen Anneli Anttonen. Kuva: Jonne Renvall

Sosiaalipolitiikan professori Anneli Anttonen sanoo, että on vaikea puolustaa hyvinvointivaltiota koskematta verotukseen

Vähimmäispalkan alennukset ja työttömyysturvan lyhentäminen kuuluivat keinoihin, joita Talouspolitiikan arviointineuvosto esitti vuoden alussa julkaistussa raportissaan hallituksen työllisyyspolitiikasta.

Viisihenkisen professorineuvoston ainoa ei-taloustieteilijä on Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Anneli Anttonen, joka tuli jäseneksi kesken kauden Tampereen yliopiston rehtoriksi valitun Liisa Laakson tilalle.

Anttonen sanoo, ettei hän joutunut kiistaan neuvoston muiden jäsenten kanssa, vaikka neuvoston tarjoamat lääkkeet kuulostavatkin leikkauspolitiikalta.

– Emme me siellä kokouksissa kiistele. Arviointineuvoston työ perustuu taustaraportteihin, joita tilataan muilta tutkijoilta.

Palkkojen alennus
herättää tunteita

Työttömyysturvaan tai vähimmäispalkkaan puuttuminen eivät kuulosta perinteisiltä sosiaalipolitiikan tutkijan ehdotuksilta. Jouduitko ristiriitaan professorin roolin ja neuvoston jäsenen roolin kanassa?

– Toki voi sanoa, että kokee useinkin ristiriitaa. Minähän en ole talouspolitiikan asiantuntija, että en pysty kaikkiin talouspolitiikan kysymyksiin kantaani muodostamaan, kun mennään hyvinkin yksityiskohtaisiin rahapolitiikan kysymyksiin, Anneli Anttonen sanoo.

Anttonen myöntää, että kysymykset työttömyysturvasta ja vähimmäispalkasta ovat vaikeita asioita. Niitä koskevat neuvoston ehdotukset perustuvat siihen tietämykseen, mitä on saatu muualta maailmalta.

– Meillä on nyt se iso ongelma, että ihmisiä elää Suomessa valtavasti erilaisilla etuuksilla ja työttömyys, varsinkin pitkäaikaistyöttömyys, on kasvanut. Vaikka muu työttömyys vähenee, niin pitkäaikaisesti työttömien määrä lisääntyy.

Pitkäaikainen poissaolo työelämästä on Anttosen mukaan yksi vaikeimpia sosiaalipoliittisia kysymyksiä.

– Yksi asia tässä on ehdotus, että pitäisi voida maksaa matalampia palkkoja. Se on keskustelunavaus. Tietenkin siihen tartutaan aika hanakasti.

Anttonen sanoo, ettei häntä ole henkilökohtaisesti arvosteltu tästä ehdotuksesta, mutta kritiikkiä hän on julkisuudessa havainnut.

– Hyvä, että keskustelu on alkanut. Tämäkin ehdotus perustuu taustaraportteihin, missä on verrattu Suomea muihin maihin. Meidän tilanne on kyllä huono tämän työllistämisen kannalta. Totta kai pitäisi miettiä laajasti kaikkia keinoja, miten ihmiset saadaan töihin.

Kohteena hallituksen työ,
ei omien ideoiden esittely

Professorityöryhmä ehdotti taloustieteelliseen tutkimukseen vedoten, että työttömyysturvan kesto vaihtelisi työttömyysasteen mukaan. Anneli Anttosen mukaan tästäkin aiheesta käytiin neuvostossa pitkä keskustelu.

– Joissakin maissa on tämmöinen käytäntö tai ainakin kokeiltu sellaista, että työttömyysturva joustaisi tilanteen mukaan. Tässäkin tärkein on, että pitää miettiä uusia avauksia.

Anttonen huomauttaa, että Talouspolitiikan arviointineuvoston työssä kaikki suhteutuu hallituksen tekemiin esityksiin ja ehdotuksiin. Neuvosto kommentoi juuri sitä, mitä hallitus tekee.

Joutuuko neuvoston jäsen hyväksymään hallituksen politiikan mukana jotakin sellaista, mitä ei muuten voisi hyväksyä?

– No eihän me tehdä niitä päätöksiä. Raportti kirjoitetaan niin, että arvioidaan hallituksen harjoittamaa talouspolitiikkaa. Onhan se tietenkin monella tavalla semmoinen paikka, jossa joutuu miettimään.

Anttonen sanoo, että vapaana kriittisenä tutkijana voi sanoa mitä tahansa, mutta Talouspolitiikan arviointineuvosto arvioi vain hallituksen politiikan onnistumista.

– Ei siinä voi esittää mitä tahansa ideoita, mutta sitooko se ajattelua ja käsiä? Sitä en ehkä pysty vielä sanomaan, koska en ole kokonaista vuotta ollut mukana. Voihan se olla niin. Minun on opiskeltava talouspolitiikkaa tässä itsekin.

Keinot vähissä jos
veroja ei voi korottaa

Ekonomistien laskelmat näyttävät maallikon silmiin aina siltä, että päädytään vaatimaan palkkojen ja etuuksien leikkauksia kaikkein heikoimmilta. Pitääkö aina leikata köyhiltä ja huonopalkkaisilta, jotta kansantalous selviäisi?

– Ei välttämättä. Kyllähän arviointineuvoston raportissakin sanotaan aika selkeästi, että hallitus ei käytä veroinstrumenttia julkisen talouden tasapainottamisessa. Kun se lähtökohtaisesti on poissa, niin silloinhan ei ole vaihtoehtoja jäljellä muita kuin leikata julkisen sektorin etuuksia ja niiden ihmisten palkkoja, jotka siellä ovat.

Anneli Anttonen huomauttaa, että raportista löytyy sekin tieto, että jos veroja ei voi korottaa, niin johtopäätöksenä on leikkauspolitiikka.

– Se on periaatteessa aika yksinkertaista. Jos joudutaan tasapainottamaan julkista taloutta, niin hallituksella on kaksi instrumenttia lainanoton lisäksi: korottaa veroja tai heikentää etuuksia. Välineet on aika paljon syöty sillä, että veroja ei voi korottaa.

Anttonen sanoo, että hän olisi valmis korottamaan veroja, jos hän arvioi asiaa vapaana tutkijana ilman vaatimusta pitäytyä hallituksen keinovalikoimaan.

– Tämä on aika kova linja, että lähdetään yhtä aikaa madaltamaan verotusta, kun pitäisi samaan aikaan saada velkaantuminen kuriin.

Anttonen sanoo, että käsillä on kansantalouden aito ongelma. Sitä pitäisi lähteä ratkomaan niin, että ihmiset saataisiin töihin eikä niin, että ainoita keinoja ovat matalapalkat.

Teksti: Heikki Laurinolli

Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti