Puhe suomalaisuudesta voi olla vaarallista

Julkaistu 3.2.2016 - 11:48

suomineito

Historian professori Pirjo Markkola sanoo olevansa kiinnostunut suomalaisista itsestäänselvyyksistä.

– Ne eivät välttämättä ole suomalaisia eikä edes itsestäänselvyyksiä. Kun jonkun asian kerrotaan olevan suomalainen, niin silloin yritetään sanoa sen olevan erilainen kuin muualla, että se ei esimerkiksi ole venäläinen tai italialainen. Mutta voi olla, että samaa asiaa selitetään Venäjällä venäläiseksi ja Italiassa italialaiseksi, toteaa Markkola.

Itsestäänselvyyksistä Markkola mainitsee suomalaisen tavan nukuttaa vauvoja ulkoilmassa. Jossain muualla on yhtä itsestään selvää, että näin ei tehdä.

Hänestä on kiinnostavaa purkaa tällaisia väittämiä. Samalla kiinnostuksen kohteisiin kuuluu nationalismi, jota Markkola kutsuu ”erittäin kansainväliseksi aatteeksi”.

Suomalaisuutta yritetään tämän päivän yhteiskunnallisessa keskustelussa kuvata hartiavoimin ja eri tavoin. Rajaa muihin tehdään tiuhaan.

– Puhe suomalaisuudesta voi olla jopa ihan vaarallista puhetta, koska siinä oletetaan yhtenäinen kansakunta. ”Me suomalaiset” on sekin itsestäänselvyys, jonka taakse pitäisi nähdä.

– Suomen historia on kuitenkin todella paikallista. Perniössä asuvat eivät ajatelleet että pihtiputaalaiset ovat samaa kansakuntaa, tuskin he edes olivat kuulleet Pihtiputaasta. Ylipaikallista olivat vain papin saarnatuolissa lukemat piispain ja maaherrain kuulutukset. Vasta 1800-luvulla yleistynyt sanomalehti toi muiden paikkojen asioita liki ja pihtiputaalainen saattoi lukea, että Roomassa on tapahtunut murha.

– Kansallisuuden korostamiseen ja suomalaisuuden rakentamiseen sisältyy ajatus muiden sulkemisesta ulos. Se on huolestuttava asia, sanoo professori Pirjo Markkola.

– Erityisesti 1800- ja 1900-luvuilla paikallisuuden rinnalle ja yli alkoi kansakunnan rakentaminen.  Silti kaikilla vuosisadoilla on kuljettu ja haettu ajatuksia muualta. Martin Luther ei ollut suomalainen, saati sitten Jeesus. Kristinusko on ylirajainen tuontituote.

Paikalliseen historiaan valitut

Pirjo Markkola
Pirjo Markkola aloitti tämän vuoden alusta työnsä Tampereen yliopiston historian professorina. Kuva: Jonne Renvall

Markkola kertoo jo suomalaisissa paikallishistorioissa rakennetun kuvaa yhteisöstä: kuka otetaan mukaan, kuka jätetään pois.

– Maata omistavat talonpojat pääsivät historiaan. Ja hauskinta mitä paikallishistorioissa on keksitty on humalainen pappi.

Professori Markkola aloitti työnsä Tampereen yliopistossa tämän vuoden alusta ja johtaa Suomen Akatemian rahoittaman yhteiskunnan historian huippuyksikön yhteisöryhmää.

– Huippuyksikössä on neljä eri ryhmää, talous, instituutiot, yhteisöt ja identiteetit, jotka liittyvät toisiinsa, mutta tekevät tutkimusta eri näkökulmista.

Yhteisöryhmä on julkaissut kirjan Kotiseutu ja kansakunta – miten suomalaista historiaa on rakennettu (SKS 2014). Siinä kuvataan heimojen ja muiden rakennettujen yhteisöjen historiaa, noituutta, pappeutta ja muun muassa kansantieteellistä yhteisörakentamista.

– Seurakunta oli tyypillinen paikallisyhteisö ja hallinnollinen instituutti, sillä kunnat muodostuivat vasta 1860-luvulla.

Historiassa on totuuksia luotu melko heppoisin aineksin ja huhujen päälle on rakennettu Suomi-kuvaa.

– Kertomukset muuttuvat todeksi, kun ihmiset uskovat niihin ja alkavat toimia niiden mukaan. Suomalaisistahan kerrotaan esimerkiksi, että oltiin puhtaita, kun käytiin kerran viikossa saunassa. Jossain muualla voitiin kauhistella, kun ei käydä joka päivä peseytymässä.

Ryhmätyönä uudenlaista synteesiä

Kansalaisuutta, uskontoa ja luokkia tutkineen Markkolan yksi kiinnostuksen kohde on edelleen sukupuoli. Hänellä on ”pysyvä kiinnostus” maaseudun naisiin, heidän elämäänsä ja sen merkityksiin.

– Mikä merkitys agraariyhteiskunnassa on eri aikoina annettu naisen työlle pelloilla? Välillä naisten raskas maataloustyö on nähty takapajuisuuden merkkinä, kehittymättömän Suomen leimana, välillä se on nostettu tasa-arvon merkiksi. On myös kiehtovaa tutkia, miten historialla perustellaan nykypäivää ja miten historiaa käytetään asioiden puolustamiseen tai vastustamiseen.

Huippuyksikön yhteisöryhmässä on tutkijoita Tampereelta, Jyväskylästä ja Åbo Akademista.

– Me kirjoitamme aika paljon yhdessä, teemme uudenlaista synteesiä siitä ilmiöstä, mitä Suomen historiaksi kutsutaan, toteaa Markkola.

Nykypäivän yhteiskunnallisten pakolaiskeskustelujen ja sotien keskellä on pakko esittää tutkijalle vielä yksi kysymys: Onko sodissa kysymys uskonnosta vai rahasta ja vallasta?

– Sotia soditaan rahasta ja vallasta. Uskontoa käytetään siinä – sillä pystyy koukuttamaan ihmisiä mukaan.

Teksti: Taina Repo