Ristiriitainen Paavo Koli rakensi monitieteisen yliopiston

Julkaistu 23.4.2018 - 08:46
Paavo Koli ja Matti Parjanen/ Kuvat: Tampereen yliopisto
Rehtori Paavo Koli voimiensa päivinä Tampereen yliopiston aulassa. Hänen 1960-luvun assistenttinsa Matti Parjanen muistelee 50 vuotta myöhemmin saman näkymän edessä Kolin elämänuraa. Koli-kirjan kuvitusta/Aamulehden arkisto; Parjasen kuva: Jonne Renvall

Matti Parjasen kirja kertoo itsepäisestä rehtoripersoonasta, joka teki Amerikan opeilla Tampereelle yliopiston

Teksti: Heikki Laurinolli

Itsenäinen, itsepäinen ja demokraatti…epätoivoinen uhkaeläjä.

Tampereen yliopiston entinen rehtori, sosiologian professori Paavo Koli (1921–1969) oli ristiriitainen ja värikäs persoona.

Kuusivuotisen rehtorikautensa (1962–1968) aikana hän rakensi Yhteiskunnallisesta Korkeakouluista nykymuotoisen monitieteisen yliopiston. Vauhti oli niin kova, että mies päätti elämänsä oman käden kautta.

Koli-kirjan kansi

Tampereen yliopistossa pitkän uran tehnyt Matti Parjanen on kirjoittanut Paavo Kolin elämäkerran toisen osan otsikolla Mister Koli, oletteko kommunisti? Yliopistobarrikadien räjäyttäjän elämä. Elämäkerran ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2009.

Kirjan nimi juontuu Kolin stipendiaattikokemuksesta Yhdysvalloissa, jossa häntä epäiltiin kommunistiksi, kun hän oli arvostellut professorin luentoa kapea-alaiseksi. Kommunistiepäily vaihtui ihailuksi, kun Kolin maine puna-armeijaa vastaan taistelleena sotasankarina kävi ilmi.

Sodan varjosta kohti
Amerikan oppeja

Sotaa voi pitää Paavo Kolin elämän avainkokemuksena. Hänestä kypsyi taistelutilanteessa kylmäpäinen ja rohkea johtaja, joka palkittiin ansioistaan Mannerheim-ristillä.

Matti Parjanen viittaa kirjassaan usein Kolin sotakokemuksiin myös yliopistouran yhteydessä. Hän sanoo kuitenkin, että Koli ei itse tuonut mielellään sotaa esiin.

Sota antoi Kolille itseluottamusta mutta aiheutti myös uniongelmia, joita rintamalla hoidettiin pervitiini-nimisellä huumaavalla aineella. Myös siviilissä Koli kärsi unettomuudesta ja näki jo 1950-luvulla väitöskirjaa tehdessään painajaisia vihollisen lentokoneen syöksystä.

Sodan jälkeen Koli luopui sotilasurasta ja ryhtyi opiskelemaan sosiologiaa. 28-vuotiaana maisterina hän lähti Suomen ensimmäisenä ASLA-stipendiaattina Yhdysvaltoihin, vaikkei osannut englantia.

Koli kaivoi nousevan tieteenalan, sosiologian perusopit Yhdysvaltain yliopistoista ja toi ne Suomeen. Mukaan tarttui myös visio siitä, miten suomalaista yliopistolaitosta pitäisi muuttaa.

”Yhteiskuntatieteilijä Paavo Koli työntyi ahdistuneesta kotimaastaan amerikkalaisuuden ytimeen, sen optimistiseen tulevaisuuden uskoon yhdistettynä tietotekniikan nopeaan hyväksikäyttöön”, Matti Parjanen kirjoittaa.

Koli toi Yhdysvalloista idean, että taloudellis-hallinnollisen tiedekunnan rinnalle perustettaisiin matemaattis-filosofinen ja luonnontieteellinen tiedekunta. Suunnitelmat eivät toteutuneet.

Koli poimi Yhdysvalloista myös ajatuksen yliopistollisesta teatterikoulutuksesta. Niinpä Tampereelle rakennettiin Draamastudio ja Teatterimontun nimellä kulkeva näyttelijäkoulutuksen esitys- ja harjoittelupaikka.

Tietokone 1966
Tampereen yliopisto avaa portit tietokonemaailmaan. Suomen Kaapelitehtaan Elliot 803:n luovutus yliopistolle maaliskuussa 1966. Luovuttajien edustajana vas. Martti Tienari, talousjohtaja Yrjö Silo, rehtori Paavo Koli, Valtion tietokonekeskuksen johtaja Otto Karttunen ja tietokonekeskuksen konepäällikkö Pentti Kanerva. Kuva: Tampereen yliopiston arkisto

 

Mobiiliteknologiaa
ja työelämän muutosta

Paavo Koli perusti Tampereelle Pohjoismaiden ensimmäisen tietojenkäsittelyopin oppituolin. Hän visioi jopa nykyisen mobiiliteknologian kaltaista tulevaisuutta, josta ei 1960-luvulla tiedetty mitään edes Amerikassa.

– Kun heittää paljon uusia ajatuksia, niin jotkut niistä jäävät ja jotkut eivät onnistu, Parjanen sanoo Kolin ideatulvasta.

Toteutuneista visioista yksi koski työelämää, jonka Koli arvioi muuttuvan lyhytjänteiseksi siten, että ihmiset joutuvat usein vaihtamaan työpaikkaa. Tämän vuoksi Koli korosti koulutuksen merkitystä.

Koli piti suomalaista yliopistoelämää jäykkänä ja käytti professoreista nimitystä ”liimaperseet”. Ylioppilaskunnan hän koki joustavammaksi. Koli visioi yliopistolle ameeba-organisaatiota, joka kykenisi muuttumaan tarpeiden mukaisesti.

Kolin erikoisala oli teollisuussosiologia, jossa hän piti tärkeänä työntekijöiden osallistumista päätöksentekoon. Idea tuli tunnetuksi yritysdemokratian nimellä.

– Koli näki, että yrityksissä pelaavat joustavat johtamismallit, mutta yliopistossa mikään ei liikahtanut. 1930- ja 1960-lukujen ylipistoilla ei ollut tässä mielessä mitään eroa, Parjanen sanoo.

Koli oli nähnyt, miten sodassa lukiolaispojat kantoivat vastuuta monien ihmisten elämästä ja kuolemasta. Hän ihmetteli, miksei yliopisto-opiskelijoille voisi antaa valtaa päättää omista asioistaan.

Paavo Kolin yliopistoura kattoi koko 1960-luvun, jonka aikana yhden opintosuunnan Yhteiskunnallinen Korkeakoulu muuttui monitieteiseksi Tampereen Yliopistoksi. Yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta lohkaistiin humanistinen tiedekunta ja uutena perustettiin taloudellis-hallinnollinen tiedekunta.

Idea lääketieteellisestä tiedekunnasta toteutui vasta Kolin kuoleman jälkeen. Koli kaavaili myös teknillistä tiedekuntaa, jota oltiin perustamassa Otaniemen sivutoimipisteenä Tampereelle.

Koli, Merikoski ja Kurki-Suonio
Paavo Koli näytti vapautuneelta syyskuussa 1968, kun Tampereen yliopistolle valittiin uutta rehtoria hänen jälkeensä. Jaakko Uotilan voittoääniä laskivat matemaatikot Reino Kurki-Suonio ja Jorma Merikoski. Kuva: Veikko Lintinen

 

Vauhti loppui
kesken uran

Paavo Kolin itsemurha maaliskuussa 1969 tuli yllätyksenä. Matti Parjasen mukaan Koli oli niin räväkkä henkilö, etteivät vauhdikkaat puheet herättäneet epäilyksiä. Hän sai lääkärinhoitoa ja pääsi sairaslomalle, vaikka hoiti sinä aikana myös hallintotehtäviä.

Parjanen esittää yhtenä selityksenä Kolin tragediaan hänen nousujohteisen ja kiivaan elämänrytminsä, joka ei sietänyt aikojen tasaantumista.

Huonosti koulussa menestynyt poikanen lähti yliopistoon mutta epäili omia kykyjään niin, että meni jopa älykkyystestiin tarkistamaan taitonsa. Tulos oli erinomainen.

Koulupoikana häntä ei kehuttu muusta kuin korkeintaan hiihtokilpailun voittamisesta, mutta sodan poikkeusoloissa hän tajusikin onnistuvansa.

Yliopistossa hän kehitti itselleen pikaluvun taidon ja valmistui 2,5 vuodessa maisteriksi ja voimistelunopettajaksi. Onnistumisia hän koki myös Yhdysvalloissa, jossa englannin kielikin alkoi sujua.

Koli palasi Suomeen ja teki väitöskirjan, jota ei pidetty erinomaisena. Siitä huolimatta hän pääsi sosiologian professoriksi Tampereelle ja kohosi nopeasti rehtoriksi.

Vuoden 1966 lukuvuoden avajaisissa Koli piti kuuluisaksi tulleen oligarkia-puheensa, jossa hänen katsottiin haastaneen presidentti Urho Kekkosen ja arvostelleen tämän yksinvaltaisia otteita. Koli sai mainetta, ja häntä ehdoteltiin jo Kekkosen seuraajaksi Suomen presidenttinä.

Koli käytti kasvun aikaa taitavasti hyväkseen. Hänen kuusivuotisen rehtorikautensa aikana Tampereen yliopiston opiskelijamäärä viisinkertaistui. Hän otti sisään runsaasti opiskelijoita ja vaati sen jälkeen opetusministeriöltä rahaa uusiin opettajanvirkoihin. Tämä keino toimi parisen vuotta, kunnes muutkin korkeakoulut sen huomasivat.

Vuonna 1968 tuli vastoinkäymisiä. Hän otti raskaasti joidenkin opiskelijajohtajien kritiikin, vaikka suurin osa opiskelijoista kannatti häntä.

Koli esitti hurjapäisen suunnitelman itä-länsi-tutkimuskeskuksesta Tampereen Aitolahteen. Villeimmissä visioissa keskus rakennettaisiin lasikuvun alle, johon sijoittuisi erilaisia pienilmastoja trooppisesta kylmään. Kansainväliset tutkijat lentelisivät helikopterilla Tampereen ja Helsingin väliä.

Parjanen arvioi, että Koli ei ehkä sietänyt tasaista aikaa, kun suunnitelmat pysähtyivät rahoituksen puutteeseen.

Matti Parjanen/ Kuva: Jonne Renvall
Matti Parjanen kirjoitti eläkepäivinään Paavo Kolin elämäkerran havaittuaan, että Tampereen uusilla professoreilla ei ollut harmainta aavistusta yliopiston synnystä. Kuva: Jonne Renvall

– Koli ei kestänyt sitä, että joutuisi perumaan suunnitelmia. Se oli niin jyrkkä se nousu, joka johtui hänestä itsestään mutta myös suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä sodan jälkeen.

”Ilman Kolia Tampereella olisi
vain teknillinen korkeakoulu”

Paavo Kolin elämäkerran kirjoittaminen on ollut Matti Parjaselle tärkeä ja aikaa vienyt tehtävä. Hän sanoo ryhtyneensä työhön havaittuaan, että uusilla Tampereen yliopiston professoreilla ei ollut ”harmainta aavistusta tämän yliopiston synnystä”. – Ne tulivat valmiiseen pöytään, Parjanen sanoo.

– Minullekin on sanottu, ettei pidä katsoa taaksepäin. Mutta ei olisi näin paljon eteenpäinkatsomista, jos tämä olisi vain Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan yksi osasto ja Tampereella olisi vain teknillinen korkeakoulu.

Elämäkerrasta oli tulossa voimakkaan johtajan kuvaus, mutta Ilse Kolilta lainaksi saatu kirjeenvaihto muutti sävyä.

– Kirjeistä paljastui aivan toisenlainen, perheestään, ystävistään ja alaisistaan huolehtiva mies.

Matti Parjanen: Mister Koli, oletteko kommunisti? Yliopistobarrikadien räjäyttäjän elämä. Tampere University Press 2018.

Kirjan julkistamistilaisuus ke 25.4.2018 klo 12.30 Tampereen yliopiston Päätalon ls. A1, Kalevantie 4.