Sähköteknikon pojasta tulikin lääkäri

Julkaistu 16.7.2018 - 09:33
Professori Olli Kampman (Kuva: Jenni Toivonen)
– Kiinnostus mielen ongelmiin vaihtelee eri aikoina. Joinakin aikoina psykiatria on ollut trendikkäämpää kuin mitä se ehkä tällä hetkellä on, sanoo professori Olli Kampman.


Teksti: Jaakko Kinnunen
Kuva: Jenni Toivonen

Psykiatria ei aina ollut professori Olli Kampmanille selvä uravalinta. Oma polku löytyi yliopisto-opiskeluiden alkutaipaleella.

– Päädyin lääkäriksi hiukan sattuman kaupalla. Isä oli sähköteknikko, veli on tietoliikenneinsinööri, ja minustakin piti tulla alun perin insinööri. Minulla oli paikkakin jo hankittuna tekniseen oppilaitokseen. Abivuonna eräs luokkakaverini kertoi hakevansa lääkikseen, jolloin minäkin päätin hakea ja pääsin sitten sisälle. Ei se mikään itsestään selvä valinta ollut, Kampman sanoo.

Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Kampman työskenteli kesän kehitysvammalaitoksella. Työssään hän pääsi tutustumaan lähemmin mielenterveyden ongelmiin ja kiinnostus psykiatriaan heräsi pikkuhiljaa.

1990-luvulla Kampman työskenteli kliinisen psykiatrian parissa. Akateemiselle uralle hän siirtyi 2000-luvun alussa. Psykiatrian professorina hän aloitti helmikuussa.

Tutkimuksen
neljä pääaluetta

Tampereen yliopistossa tehtävä psykiatrinen tutkimus voidaan Kampmanin mukaan jakaa neljään osa-alueeseen. Ensimmäinen näistä tutkimuksen painopisteistä liittyy farmakogenetiikkaan, joka keskittyy biologisten hoitomuotojen tehon ja haittojen perinnöllisten vaikutusten tutkimiseen. Tampereen yliopistolla farmakogenetiikkaa on tutkittu jo kahdenkymmen vuoden ajan.

– Tutkimus sisältää esimerkiksi skitsofrenian ja masennuksen lääkehoidon genetiikan tutkimuksen. Tutkimme myös muita biologisia hoitoja, kuten sähköhoitoja, Kampman sanoo.

Toinen tutkimuksen painopisteistä keskittyy masennuksen ja päihdeongelmien tulehdusprosesseihin. Matala-asteinen tulehdus on hyvin yleinen esimerkiksi alkoholin suurkulutuksen tai depression yhteydessä ja on viitteitä siitä, että tulehdustekijät voisivat jopa aiheuttaa tai ylläpitää psyykkisiä oireita.

– Väestötutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että masentuneilla näyttää olevan enemmän matala-asteista tulehdusta, mikä ei selity rasva-aineenvaihdunnan tekijöillä, Kampman sanoo.

Näiden kahden tutkimusalueen lisäksi Tampereen yliopisto on mukana kahdessa laajassa yhteistyöhankkeessa. Ensimmäinen on Aarno Palotien johtama kansainvälinen tutkimushanke, joka selvittää psykoosien geneettistä pohjaa.

– Tutkimuksessa kerätään ympäri maailmaa psykoosiin sairastuneiden potilaiden verinäytteitä. Suomesta on tarkoitus kerätä kuluvan vuoden loppuun mennessä 10 000 näytettä, joista lähes 9 000 on jo kerätty. Kyseessä on kansainvälisesti merkittävä hanke, Kampman kertoo.

Lisäksi tutkimuksessa kerätään kantasolunäytteitä, joilla voidaan tutkia tarkemmin psykoosin syntymekanismeja ja sen geneettistä säätelyä keskushermostossa.

– On huomattu, että skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön perinnölliset alttiustekijät ovat hyvin yhteneviä. Eli samat perinnölliset tekijät tekevät ihmisestä keskivertoa alttiimman näille sairauksille. Tietyt ympäristötekijät voivat sitten laukaista sairauden, Kampman sanoo.

Neljäs tutkimussuunta liittyy Kampmanin omaan väitöskirja-aiheeseen. Psykoosien hoitomyöntyvyyttä tutkittaessa selvitetään kliinisen hoitoyhteistyön sujuvuutta. Psykoosin hoidossa on erityisen tärkeää, että potilas on valmis ja kykenevä sitoutumaan hoitoon. Hoidon kannalta on myös tärkeää tunnistaa psykoosin eri vaiheet: akuutissa psykoosissa hoito on hyvin erilaista kuin pitkittyneessä tilanteessa.

– Sairaus tuo omat erikoisvaatimuksensa hoitotilanteeseen. Hoitosuhteen häiriöt ovat iso syy hoitoon sitoutumisen ongelmissa. Meidän täytyy kyetä tunnistamaan sekä sairauden vaihe että potilaan yksilöllinen tilanne, Kampman sanoo.

Psykiatriapula johtuu
monista tekijöistä

Suomen terveydenhuollossa on jo pitkään ollut pula psykiatreista. Vuosittain valmistuu 30-35 psykiatria, vaikka tarvetta olisi viidellekymmenelle. Lisäksi alalla on parhaillaan menossa eläköitymispiikki.

– Psykiatria on moneen muuhun lääketieteen alaan verrattuna hyvin abstraktia, sen opettaminen on haastavaa lyhyessä ajassa. Kliininen jakso on tuhannen taalan paikka: Jos lääkäriopiskelija näkee koulutuksensa aikana yhden psykoosipotilaan ja yhden todella masentuneen potilaan ja pari muuta potilastapausta, meillä voi olla hänessä erittäin hyvä lääkäri kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Mutta jos hän ei näe näitä tapauksia, hänelle ei ehkä kehity riittävää käsitystä siitä, mitä näille potilaille pitää tehdä, Kampman sanoo.

Kampman näkee, että osa psykiatripulasta lähtee jo perusopetuksen tilanteesta. Lääkäreiden erikoisaloja on paljon, ja kilpailu nuorista lääkäreistä on kovaa.

– Meillä on varmasti varaa parantaa erikoistumiskoulutuksen laatua, vaikka sen parissa onkin tehty paljon hyvää työtä, Kampman sanoo.

Psykiatripula saattaa myös huolettaa joitakin alalle pyrkiviä: Jos tekijöistä on pulaa, alalla olevat joutuvat kovan työtaakan alle. Tämä saattaa vähentää nuorten lääkäreiden motivaatiota hakeutua psykiatrian pariin.

– Kiinnostus mielen ongelmiin vaihtelee eri aikoina. Joinakin aikoina psykiatria on ollut trendikkäämpää kuin mitä se ehkä tällä hetkellä on. Ja jos ajatus on, että alalla joutuu tekemään kahden tai kolmen psykiatrin työt, se ei välttämättä houkuttele, Kampman pohdiskelee.

Mielenterveysongelmien avohoito
on sekava kokonaisuus

Mielenterveystyö on Suomessa järjestetty paikoin hyvinkin erilaisilla tavoilla. Professori myöntää, että myös ammattilaisilla voi olla vaikeuksia hahmottaa kokonaisuutta.

– Meillä on hyvin kirjavasti järjestetty avohoito. Osassa alueissa se on järjestetty keskussairaalan yhteyteen, jolloin avohoito voi toimia tiiviissä yhteistyössä sairaalatoiminnan kanssa. Toisilla alueilla kunnat vastaavat avohoidosta.

Kampman kertoo omaan tutkimustyöhönsä liittyvän esimerkin mielenterveyspalveluiden hajanaisuudesta: Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella on lähes 50 eri järjestäjätahoa. Jos Tampereen yliopisto haluaa toteuttaa tutkimuksen koko Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella, tutkimukseen täytyy hakea lähes 50 lupaa.

– Kenttä on hyvin vaikeasti hahmotettavissa jopa ammattilaiselle. Tilanne myös muuttuu koko ajan. Potilaiden kannalta tilanne voi olla erittäin mutkikas, Kampman toteaa.