Sotilaslääketieteen professori tuntee nuorten kunnon

Julkaistu 21.11.2016 - 09:54
Sotilaslääketieteen professori Kai Parkkola. Kuva: Jonne Renvall
Nuoret ovat keskimääräisesti paljon lahjakkaampia, tietoisempia ja opiskelleempia kuin 50 vuotta sitten, toteaa sotilaslääketieteen professori Kai Parkkola. Hän arvelee, että varusmiespalveluksessa aletaan yhä enemmän hyödyntää yksilöllistä erikoisosaamista.

- Suomalaiset nuoret miehet voivat kokonaisuutena kohtalaisen hyvin, mutta sitten on jakautumista ja polarisoitumista, josta on Puolustusvoimissa fyysisen kunnon osalta selviä merkkejä. On niitä, jotka ovat kovakuntoisia, harrastavat urheiluseuroissa liikuntaa, ja sitten yhä enemmän niitä, jotka eivät tee mitään fyysisen kuntonsa eteen, sanoo sotilaslääketieteen professori Kai Parkkola.

- Samoin näkisin tilanteen muillakin osa-alueilla, kokonaishyvinvoinnin osalta.

Parkkola on työssään seurannut suomalaisten nuorten miesten kuntoa 30 vuoden ajan, viimeksi merivoimien ylilääkärinä. Kehityskulut ovat selkeitä.

- Suomi menee pitkälle samaan suuntaan kuin muutkin Euroopan maat. Kyseessä on vuosikymmenten aikana tapahtuva hidas muutos.

Alokkaiden tulokset kestävyyskuntoa mittaavassa Cooperin juoksutestissä ovat parinkymmenen vuoden aikana alentuneet yli 400 metriä. Myös lihaskunto on keskimäärin alentunut selkeästi.

Alokkaiden keskipaino taas on 15 vuodessa noussut 7 – 8 kiloa.

- Yhä enemmän on niitä, joilla yhdistyvät lihavuus ja huono kunto. Kehitys vaihtelee hieman, nyt näyttäisi että se on tasaantunut.

Joka aikakaudella omat huolensa

Lääketiede on vuosikymmenien mittaan kehittynyt ja nykyisin armeijaan menevät nuoret miehet tutkitaan yhä tarkemmin, jolloin yhä pienemmät vaivat diagnostisoidaan. Pitemmän ajanjakson tarkastelu osoittaa kuitenkin, että nuoret ovat selvästi terveempiä kuin ennen.

Parkkola suhteellistaa:

- Joka ajanjaksolla on omat huolensa. 1800-luvun loppupuolella, jolloin Suomen sotaväki perustettiin, palvelukseen voitiin ottaa noin 40 prosenttia kutsunnanalaisista terveydellisten syiden takia – ja silloin oli täysin eri vaivat.

Psyykkisestikin nuoret voivat Parkkolan mukaan kohtuullisen hyvin.

- Kohtuullinen tarkoittaa sitä, että jo parikymmentä vuotta sitten on todettu, että 15 – 20 prosenttia opiskelijoista hyötyisi psykiatrisesta interventiosta.

Ongelmia on, mutta onneksi iso osa niistä on pieniä.

- Sitä yleistä taustaa vasten näkisin, että Suomella menee ihan hyvin, koska 70 prosenttia nuorista suomalaisista miehistä ikäluokassaan suorittaa varusmiespalveluksen loppuun asti. Se on ihan maailman huippua.

Tutkijanura alkoi kiinnostuksesta keskeyttäjiin

Parkkolan tutkijanura sai alkusysäyksen varusmiespalveluksen keskeyttäjistä.  Hän havaitsi työssään 1980- ja -90-luvuilla, että Pohjois-Karjalassa palveluksen keskeytti vain 4,5 prosenttia varusmiehistä, kun Varsinais-Suomessa keskeyttäjiä oli 9 prosenttia.  

- Rupesin käyttämään paria kyselylomaketta, että alokkaiden joukosta löydettäisiin heti alkuvaiheessa ne, jotka tarvitsevat enemmän tukea kuin muut. Huomasin, että niiden joukosta, jotka antoivat ns. riskivastauksia, keskeytettiin paljon enemmän kuin niiden joukosta, jotka eivät juurikaan antaneet riskivastauksia.

Se, että nuori arvioi terveydentilansa huonoksi, kun häneltä kysytään terveydestä ja siitä, salliiko terveydentila täysipainoisen osallistumisen varusmieskoulutukseen, ennustaa huonoa menestymistä varusmiespalveluksessa.

- Myös, jos nuori on epävarma palveluksessa pärjäämisestään, on syytä keskustella tarkoin siitä, mihin hänen käsityksensä perustuu, Parkkola sanoo.

Sama koskee masennusta sekä hiljattain tapahtuneita elämänmuutoksia, kuten riitoja kotona tai työpaikalla tai harrastuksen lopettamista.

Parkkola päätyi ajan mittaan kehittämään Puolustusvoimien palveluskelpoisuusarviointia. Hän laskee kouluttaneensa yhteistyössä Sotilaslääketieteen keskuksen kanssa 10 vuoden aikana 3 000 siviiliterveydenhuollon työntekijää palveluskelpoisuusarviointiin.

Varusmiespalvelus nostaa ongelmia pintaan

Varusmiespalveluksen keskeyttäminen on Parkkolan mukaan monen asian summa. Ennakoivia tekijöitä voivat olla esimerkiksi huono kunto, ylipaino, monta pientä samanaikaista sairautta, mielenterveysongelmat, huono koulumenestys tai velat.

- Näkisin, että varusmiespalvelus tuo pintaan ongelmat, joiden kanssa on aiemmin siviilielämässä pärjännyt, ei niinkään, että Puolustusvoimat niitä aiheuttaisi, Parkkola sanoo.

Varusmiespalveluksen keskeyttämisen terveydellisistä syistä alle puolet on mielenterveydellisiä ja yli puolet fyysisiä.

- Fyysisistä syistä ovat viime aikoina yleistyneet eniten tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat – nilkka, polvi, selkä – niistä löytyy paljon terveydellisiä syitä, joiden takia varusmiespalvelusta ei pysty suorittamaan.

Parkkolan mukaan ihanteena on, että jo kutsunnoissa jokaiselle löydettäisiin oikea palveluskelpoisuusluokka.

- Näen, että on nuoren itsensä etu, ettei hän tule turhan takia koettamaan ja sitten joutuu keskeyttämään.

Time Out -projekti tukee keskeyttäneitä

Parkkola oli 2000-luvun puolivälissä Puolustusvoimien edustajana perustamassa Time Out – Aikalisä! -projektia varusmies- tai siviilipalveluksen keskeyttäneille tai niiden ulkopuolelle jääneille.

THL:n edeltäjän Stakesin, Puolustusvoimien ja työministeriön sekä Helsingin ja Vantaan kaupunkien projektissa kehitettiin tukipalvelu, jossa kuntien sosiaali-, terveys- tai nuorisoalojen ammattilaiset auttavat nuoria erilaisissa ongelmissa.

- Pyrittiin siihen, että nuori saisi avun yhdeltä henkilöltä; on helpompaa päästä omille jaloilleen,  kun on sama henkilö tukemassa, Parkkola sanoo.

Seurantatutkimus osoitti, että projektiin osallistuneet ja apua saaneet kokivat hyvinvointinsa selkeästi paremmaksi kuin ne, jotka eivät osallistuneet tukiohjelmaan.

Toimintamalli on nykyisin käytössä noin 300 kunnassa.

Professuuri perustettiin vasta 2000-luvulla

Puolustusvoimien rahoittama osa-aikainen professuuri on ollut olemassa alle 10 vuotta. Kaksi ensimmäistä kolmivuotiskautta se oli Oulun yliopistossa sotilasterveydenhuollon professuurina.  2015 se siirtyi kolmeksi vuodeksi Tampereen yliopistoon, jossa nimikkeeksi tuli sotilaslääketieteen professuuri. Parkkola hoiti tehtävää Oulun yliopistossa yhden kolmivuotiskauden ja siirtyi 2015 Tampereen yliopistoon.

- Sotilaslääketieteen alaan kuuluu oikeastaan kaikkea, mitä perinteisiltä lääketieteen aloilta tarvitaan -  elvytys, ensihoitotoimet, kenttäkirurgia, psykiatria - poikkeusoloissa psykiatria korostuu, koska kriisiaika tuo tullessaan jännitystä, pelkoa ja ahdistusta - korva-, nenä- ja kurkkutaudit, fysiologia äärioloissa, tietyt tyypilliset rasitusvammat, joita esiintyy vain urheilijoilla ja varusmiehillä, tietty alue sisätaudeista, Parkkola luettelee.

Professori toimii yhdyshenkilönä Puolustusvoimien ja lääketieteellisten tiedekuntien välillä. Hän muun muassa järjestää kenttä- ja katastrofilääketieteen kurssia, joka on eri yliopistoissa pakollinen tai valinnainen. Tampereen yliopistossa kurssi tulee valinnaiseksi ensi keväänä.

Parkkola on palveluskelpoisuuden lisäksi tutkinut muun muassa sukelluslääketiedettä ja arktiseen sukellukseen liittyviä kysymyksiä.
Parhaillaan hän tutkii unen merkitystä varusmiespalveluksessa.

- Unen merkitystä on aliarvostettu. Se vaikuttaa moniin sairauksiin, vireystasoon ja koulutettavuuteen. Eräänä tavoitteena  on löytää optimi unen määrä, jotta joukko olisi sekä toimintakykyinen että oppimiskykyinen koulutusvaiheissa, jolloin normaalikoulutusvaihe voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tarkoin, Parkkola kertoo.

Teksti: Pirjo Achté
Kuva: Jonne Renvall