Suomalainen ihmiskuva kaipaa päivittämistä

Julkaistu 10.1.2017 - 13:33
Heikki Kokko/ Kuva: Jonne Renvall
Historiantutkija Heikki Kokko arvioi, että hänen oma varhaislapsuutensa 1980-luku oli ihmiskuvaltaan lähempänä 1800-lukua kuin nykypäivää. Kuva: Jonne Renvall

 

Suomi 100/ Kuva: Jonne RenvallSuomalainen minuus on kuviteltava uudestaan ja rakennettava uusi käsitysjärjestelmä, joka sopii tämän ajan todellisuuteen, sanoo historiantutkija Heikki Kokko.

Kokon joulukuussa hyväksytyn väitöskirjan mukaan suomalainen ihmiskäsitys muuttui vasta 1800-luvun puolivälissä esimodernista moderniksi, länsimaiseen tieteelliseen ajatteluun perustuvaksi identiteetiksi.

Suomessa elettiin Kokon mukaan vielä 2000-luvun kynnykselläkin 1800-luvulta peräisin olevaa aikakautta. Kokon mielestä hänen oma varhaislapsuutensa 1980-luku oli ihmiskuvaltaan lähempänä 1800-lukua kuin nykypäivää.

Ihmisen uusi identiteetti voisi Kokon mukaan olla verkostomainen ja globaali eikä se perustuisi vanhaan länsimaiseen tieteen dualismiin. 1800-luvulla syntynyt kansallisvaltion ideakin on nyt muutoksen kohteena.

– Kansallisvaltio nationalistisena projektina ja lipunheilutteluna saattaa haihtua pikku hiljaa, mutta yhteiskunta säilyy. Me haluamme edelleen olla yhteisö, jossa päätetään, mitä tehdään, mitkä ovat lait ja millaisen elinympäristön haluamme. En usko, että se häviää mihinkään, Kokko sanoo.

Ruokakunnasta
kansakunnaksi

Suomenkielinen sanomalehdistö synnytti 1800-luvulla julkisuuden, jonka avulla henkilökohtaisista ja paikallisista kokemuksista alkoi rakentua laajempi ylipaikallinen kokemus.

1800-luvun puoliväliin saakka Suomessa oli vallalla suulliseen ja kasvokkaiseen vuorovaikukseen perustuva agraarikulttuuri, jossa Heikki Kokon tutkimuksen mukaan subjektiksi ei ymmäretty yksittäistä yksilöä vaan kokonainen ruokakunta. Elämä oli paikallista, eikä suurin osa ihmisistä tunnistanut edes heimoidentiteettiä. Vasta myöhemmin alettiin puhua laajemmin heimoista, kuten savolaisista ja hämäläisistä

Kokon tutkimus tekee poikkileikkauksen koko 1800-luvun suomenkieliseen julkisuuteen. Aineistona on kattavasti kaikki 1800-luvun julkisuudessa esiintyneet kirjoitukset, joissa pohdittiin ihmisen sivistymistä.

1800-luvun suomenkielinen julkisuus kosketti Kokon arvion mukaan ehkä kymmentä prosenttia kansasta, mutta sen vaikutus kertautui suullisen vuorovaikutuksen kautta.

Suomalainen 1800-luvun yhteiskunta toimi ruotsiksi, vaikka lähes 90 prosenttia asukkaista oli suomenkielisiä. Suomenkielinen julkisuus alkoi kuitenkin nousta, lukutaito yleistyä ja kieli kehittyä.

Olennaisena asiana Heikki Kokko pitää sitä, että suomenkieliset sanomalehdet eivät olleet toimittajavetoisia vaan ne perustuivat vuorovaikutukseen ja lukijakirjeisiin.

– Vuorovaikutus toi uuden ulottuvuuden, joka selvästi muutti näiden ihmisten käsityksiä omasta itsestään ja minuudestaan. Heille alkoi rakentua identiteettiä sen paikallisyhteisön lisäksi niiden muiden ihmisten kanssa, jotka olivat yhteydessä siihen samaan julkiseen sfääriin, kirjoittivat lehtiin ja pystyivät kuvittelemaan sen yhteisön.

Muutoksen seurauksena Suomeen välittyi länsimainen moderni ihmiskäsitys, johon liittyy myös ajatus itsenäisestä kansallisvaltiosta.

– Suomenkielinen oppineisto oli harvalukuinen. Se levitti valistushenkisyyttä ja toi länsimaisia ajattelumalleja. Samaan aikaan myös kirjoja alettiin painaa yhä enemmän suomeksi, Kokko sanoo

Suomenkielinen julkisuus oli Kokon tutkimuksen mukaan aiempia arvioita merkittävämpi voima muutoksessa, jonka seurauksena identiteetti muuttui ja ruokakunnan tilalle kasvoi ajatus kokonaisesta kansakunnasta.

– Suomen historiankirjoituksessa lehdistöä on aiemmin tarkasteltu pitkälti instituutiona. Sitä ei ole tätä ennen ajateltu siinä mielessä, miten se vaikutti koko yhteiskuntaan ja oli kansalaisyhteiskunnan ja joukkoliikkeiden synnyn taustalla.

Modernin ihmiskuvan
uudistumisen aika

Ihmiskäsitys muuttui 1800-luvulla ylipaikalliseksi suomenkielisen julkisuuden ansiosta. Heikki Kokon arvion mukaan tämä sama ihmiskuva on ollut vallalla 1980-luvulle saakka. Silloin vielä sanomalehti oli keskeinen media ja televisiossa oli vain kaksi kanavaa. Tietokoneita ei ollut vielä kytketty maailmanlaajuiseen tietoverkkoon.

Nyt 2000-luvulla on käynnissä digitaalinen murros, joka aiheuttaa paineita vanhaa ihmiskäsitystä kohtaan. Matkapuhelin ja kaikkialla mukana kulkeva reaaliaikainen sosiaalinen media ovat tehneet ylipaikallisen ja ylikasvokkaisen kommunikaation välittömäksi ja jatkuvasti läsnäolevaksi.

Heikki Kokko arvioi, että muutos on viimeisen 30 vuoden aikana ollut huima ja merkittävä, koska se pureutuu ihmisenä olemisen keskeiseen puoleen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Digitaalisen tietoyhteiskunnan murros muuttaa Kokon mukaan vuorovaikutuksen muotoja ja sitä kautta ihmiskäsitystämme.

– Modernin ihmiskäsityksen laajeneminen on ollut pitkä prosessi, ja muutos näkyy edelleen. Siitä vanhasta voi nähdä jälkiä monessakin suhteessa.

Printtiaikakauden ihmiskäsitys näkyy Kokon mukaan niinkin moderneissa keksinnöissä kuin tekoäly ja koneäly. Sisällöltään tekoäly perustuu 1500- ja 1600-luvuilla syntyneeseen länsimaiseen luonnontieteeseen, joka jakaa todellisuuden dualismeihin, kuten sielu-ruumis, luonto-kulttuuri, subjekti-objekti.

– Tietokonekieli on yksinkertaistettuna ykköstä ja nollaa. Kaikki luovuus ja viisaus on minun näkökulmastani siinä, että pystyy menemään sen ykkösen ja nollan väliin. Tekoälyssä on vain ihmisen älyn yksi puoli. Minusta olisi ihan kauhea tulevaisuudenkuva se, että pelkästään matemaattinen äly ratkaisisi meidän yhteiskunnallisia ongelmia. Se kuulostaa pahalta, Kokko sanoo.

Eikö se ole vain apuväline?

– Joo, mutta nykyisin luodaan sellaista kuvaa, että se ratkaisee kaiken. Nyt puhutaan, että koneet tulevat älykkäämmiksi kuin ihminen.

Suomalaisuutta
ilman kansallisuhoa

Sosiaalisen median ja tietoverkkojen keskellä elävät nykysuomalaiset voisivat Heikki Kokon mielestä ottaa oppia 1800-luvun kansankirjoittajilta, jotka loivat uuden suomalaisuuden identiteetin ilman, että tarvitsivat siihen kansallisuhoa tai lipunheiluttelua.

– Heille suomalaisuus tarkoitti aitoa yksilön ja yhteiskunnan välistä suhdetta. He eivät tarvinneet siihen mitään leijonavaakunaa, lippua tai jääkiekkojoukkuetta. Heille se oli yhteiskunnallinen kysymys.

Onko historiantutkija Heikki Kokko digitaaliajan nykyihminen, joka elää kytkettynä sosiaaliseen mediaan ja reaaliaikaiseen, ylipaikalliseen läsnäoloon?

– Kyllä olen, koska näen, että se on historiantutkijan tehtävä.

Kokon mielestä historiantutkijan pitää koko ajan reflektoida omaa asemaansa, jotta hän pystyisi suhteuttamaan omasta ajasta saamansa vaikutteet aikakauteen, jota tutkii

– Olen sitä mieltä, että pitää olla mukana tässä kaikessa. Nykyaikaa emme pääse pakoon ikinä. Parempi on tuntea ja koittaa käsittää oma asemansa. Silloin pystyy ehkä tekemään enemmän oikeutta menneisyyden ihmisille.

Teksti: Heikki Laurinolli

Heikki Kokko: Kuviteltu minuus: Ihmiskäsityksen murros suomenkielisen kansanosan kulttuurissa 1800-luvun puolivälissä

Lue myös:
Uusi tutkimus piispa Henrikistä

 

Kommentti haastatteluun:

Netti ei korvaa ihmiskontaktia

Mielenkiintoisia ajatuksia. Yhden asian kuitenkin kyseenalaistaisin:

Heikki Kokko arvioi, että muutos on viimeisen 30 vuoden aikana ollut huima ja merkittävä, koska se pureutuu ihmisenä olemisen keskeiseen puoleen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Digitaalisen tietoyhteiskunnan murros muuttaa Kokon mukaan vuorovaikutuksen muotoja ja sitä kautta ihmiskäsitystämme.

Nykyisillä välineillä sosiaalinen vuorovaikutus olisi todellakin potentiaali. Mistä sitten johtuu, että esim. nuorten yksinäisyys lisääntyy kaiken aikaa? Eikö sosiaalinen vuorovaikutus toimikaan? Yhä useammilla nuorilla on ongelmia löytää itselleen puolisoa, kun ei ole paikkaa missä tavata toisia nuoria.

Juuri tänään (17.1.2017) oli Aamulehdessä juttua, kuinka vauvaperheet eivät enää saa vertaistukea, kun kaikki ovat omissa oloissaan. Sen sijaan että keskusteltaisiin toisten äitien kanssa, syvennytäänkin sinne digitaalisen tietoyhteiskunnan syövereihin – someen.

Mielestäni sosiaalinen media on erittäin epäsosiaalinen! Ei netissä chattailu korvaa koskaan face to face -kontaktia.

Jukka Sihvola
Viestintätieteiden tiedekunta (COMS)
Life long learning

Netti on tuonut myös hyvää

Netti ei korvaa ihmiskontaktia. Netti ja sen sosiaalisen vuorovaikutuksen muoto ovat kuitenkin olemassa nykymaailmassa. Muutos on tuonut ongelmia erityisesti juuri ihmisten väliseen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen, mutta ne on ratkaistava, koska kellon viisareita ei voi laittaa taaksepäin. Samalla on myös muistettava, että tietoverkkojen mahdollistama kommunikaation ja tiedonvälityksen reaaliaikaistuminen on tuonut ihmisten sosiaaliseen elämään myös paljon hyvää. Asiaa mutkistaa se, että kasvokkainen ja ylikasvokkainen vuorovaikutus ovat nykyajassa koko ajan limittyneinä toinen toisiinsa, niiden kaikkia muotoja ei reaalielämässä voi erottaa muuten kuin käsitteellisesti. Ne vaikuttavat jatkuvasti toinen toisiinsa.

Kunkin aikakauden sosiaaliseen vuorovaikutukseen sisältyy sekä myönteisiksi että kielteiseksi miellettyjä piirteitä. Nykyiset ongelmat on pyrittävä ratkaisemaan, kuten menneisyydessäkin on tehty.

Heikki Kokko